Merja Kyllönen

Eväät omissa käsissä

Työntäyteinen syyskausi Euroopan parlamentissa alkaa lähentyä loppuaan. Viimeinen täysistunto heijasteli vuoden isoja teemoja: ratkaisuja odottavat pakolaiskysymys, euron tulevaisuus, Englannin vaatimukset EU:n sisäisestä muutoksesta, Pariisin ilmastokokous sekä turvallisuuspoliittinen tilanne.

Kotimaassa huolestuttavat työttömyys ja pienituloisten kasvava ahdinko, sekä synkkyyteen vaipunut ilmapiiri.

Oma paloni politiikkaan syntyy halusta löytää rakentavia ratkaisuja ympäröiviin ongelmiin. Välillä on turhauttavaa, kun yhteisiä päätöksiä ei saada aikaan millään. Yhteistyö ja kaikkien osapuolten sitouttaminen muutoksiin on vaikeaa, mutta onnistuminen on paljon varmempaa, kun päätöksiä ei yritetä sanella ylhäältä.

Toivo on meille kaikille tärkeää, että jaksaisimme. Saan toivoa ajatuksesta, että tulevaisuus on aina meidän omissa käsissämme. Enkä tarkoita nyt oikeistolaista toivoa, jossa jokainen pärjää jos vain oikein pinnistää – vaan perinteistä vasemmistolaista uskoa yhdessä tekemiseen. Vaikka maailma on puutteellinen, mikään ei estä meitä toimimasta elämässä tavalla jonka tunnemme oikeaksi.

Meillä pohjoisessa on hyvät elämisen eväät.

Meillä on puhtaan tulevaisuuden eväät. Ruuan ja juomaveden puutteesta emme tule kärsimään, jos osaamme pitää vesistöistämme ja viljely-, keräily-, maatalous- ja metsästystaidoistamme kiinni. Meillä on puhdasta ilmaa ja edelleen pääsääntöisesti neljä vuodenaikaa. Metsät ovat rikkautemme.

Viheliäisen ilmasto-ongelmankin ratkaisuun löytyy yksinkertaisia ja tehokkaita työkaluja. Sitran julkaisema selvitys kertoi, että monistamalla eri maiden parhaat keinot vastaavanlaisiin yhteiskuntiin, olisi mahdollista saada aikaan 12 gigatonnin suuruinen päästövähennys.

Sellainen päästövähennys vastaisi jo EU:n ja USA:n yhteenlaskettuja vuosittaisia päästöjä. Tämä saataisiin aikaan esimerkiksi ottamalla käyttöön Kiinan energiatehokkaampia ja puhtaampia keittoliesiä edistänyt ohjelma Etiopiassa, Suomen bioenergiaratkaisut Kanadassa tai Tanskan ruokahävikin minimointi Yhdysvalloissa.
17 erilaista ratkaisua, jotka ovat siis jo olemassa olevia ja helposti monistettavia – tämä jos mikä, antaa toivoa! Ei tarvita uusia innovaatioita tai isoja pääomia, vaan eväät ovat valmiina omissa käsissä, kunhan niitä käytetään ja jaetaan. Jotta siitäpä pohjoinenkin Suomi veivaamaan, eväät uusiin työpaikkoihin on olemassa.

Meillä on turvallisen ja solidaarisen tulevaisuuden rakentamisen avaimet. Pohjoisen maanosan niukkuus on usein tarkoittanut auttamisen osaamista. Me tiedämme mitä on puute, me tiedämme mitä on epätoivo. Kun maailma on täynnä vihaa, me voimme omassa kotikunnassamme osoittaa ymmärtämystä, huolenpitoa ja inhimillisyyttä, oli avun tarvitsija sitten tuttu tai tuntematon. Suurimmassa osassa ihmisistä ei elä pahuus, sekin on muistettava; ei tuomita kaikkia.

Näillä ajatuksin toivotan kaikille Kansan Tahdon lukijoille rauhallista, valon
ja toivon joulunaikaa.


Kommentit