Pieni kylä lakeudella

Vaikka Pernilla putosi Euroviisujen jatkosta, antoi hänen hetkellinen menestyksensä hengähdystauon niille, jotka Dragsvikin varuskuntaa koskevan karmean kieliriidan jälkeen eivät ole uskaltaneet puhua vieraista kielistä, varsinkaan ruotsista.

Sillä sodan komentokieli on suomi, kuten Timo Soini meille kaikille maaliskuussa opetti. Oikein säikähdin kun jo kuvittelin että hän on tositoimissa ja ryhtyy johtamaan meitä edestä.

Soini voitaisiin kutsua kunniahenkilöksi Ouluun, jossa ei tosin enää aikoihin ole ollut varuskuntaa mutta sitäkin yhtenäisempi kielikulttuuri. Oulun kaupungin brändäyksessä puhutaan kyllä kansainvälisyydestä, mutta sehän on sellaista mainosta vain.

Ennen kuin koulut kerkeävät loppua voi vilkaista ”kansainvälisen” Oulun peruskoulun kieliohjelmaa.

Peruskoulun kolmasluokkalaiset opiskelevat Oulussa ensi lukuvuotena vieraana kielenä vain englantia – kuten myös viime vuonna.

Yli tuhannesta lapsesta 24 olisi halunnut jotain muuta, mutta kun ei mihinkään kouluun saatu kaupungin vaatimaa vähintään 12 oppilaan kieliryhmää, homma raukesi.

Peruskoulun viidesluokkalaisista Oulussa alle 20 prosenttia ottaa valinnaisaineeksi toisen vieraan kielen – siis englannin lisäksi. Kielet ovat saksa, espanja ja ranska. Opetusryhmiä syntyy ensi syksynä 15 kun niitä viime syksynä oli 19.

Kehitys on tosiaankin kehittynyt. Vuonna 1682 Ouluun perustetun triviaalikoulun kielivalikoima oli huomattavasti nykykoulua laajempi. Yli 300 vuotta sitten yläkouluikäiset lukivat äidinkielen (ruotsi) lisäksi latinaa, hepreaa ja kreikkaa. Ja yhteiskuntaoppia, lakia ja tähtitiedettä. Kuinka alkeellista!

Maamme 1800-luvun suurmiehet Runeberg, Topelius ja Snellman opiskelivat Oulun triviaalikoulussa. Topeliuksen perhe lähetti pojan Ouluun myös siksi, että tämä oppisi suomea.

Mainittakoon vielä, että Oulun triviaalikouluun perustettiin 113 vuotta sitten luontokerho.

Mutta onhan Oulussa yliopisto! Kielten alalla sen merkittävimpiä innovaatioita on jako pakollisiin ja ei-pakollisiin kieliin, joista 17 000 opiskelijan on helppo valita englantinsa.

Yliopistoille viime hallituskaudella (Matti Vanhanen, muistatteko?) mätkityt säästövaateet johtivat Oulun yliopiston hallituksessa ratkaisuihin, joilla yliopiston kielikeskuksesta karsittiin niin sanotut pienet kielet, esimerkiksi espanja (maapallolla yli 400 miljoonaa puhujaa) ja italia (noin 100 miljoonaa puhujaa).

Kovaan saneeraukseen joutuivat myös venäjä (275 miljoonaa puhujaa), ranska ja japani (molemmilla yli 100 miljoonaa puhujaa).

Kun nämä ovat pieniä, sopinee päätellä että asemansa säilyttäneet kielet ovat suuria: suomi, englanti, ruotsi ja saksa.

Kun tähän vielä liitetään toista kotimaista kohtaan lietsotun vastentahtoisuuden vaikutus, kasvamassa on varsinainen tynkäkielisukupolvi. Se tietysti on hyvin linjassa esimerkiksi Alexander Stubbin jenkki-ihannemaailmankuvan kanssa.