Kauhea mutta turha perustulon pelko

SAK:n internet-sivuilla julkaistavssa blogissaan käsittelee ekonomisti Ilkka Kaukoranta kielteiseen sävyyn viime aikoina näkyvästi esillä ollutta yhteiskunnallista aihetta, perustuloa. Perustulon eri mallit ovat Kaukorannan mukaan joko ”kalliita, turhia tai kauheita”.

Vasemmistoliittohan ilmoittaa haluavansa edetä vaiheittain kohti perustuloa, mutta ilmoittaa täsmälliset yksityiskohdat vain ensiaskeleista, tässä tapauksessa 750 euron perusturvauudistuksesta.

Ymmärrän hyvin miksi.

Perustulo on niin merkittävän kokoluokan uudistus, että se tuskin tulee tapahtumaan nopeasti ja lyhyessä ajassa, ja näinollen kaikki tarkat lukemat ovat vanhentuneet siihen päivään mennessä, kun toteutuminen on ajankohtaista.

Jostain syystä SAK kokee perustulon uhkana olemassaololleen. Osittain tästä syystä se kannattaa tunnetusti joka käänteessä ansiosidonnaista työttömyysturvaa mielestään parhaana sosiaaliturvana.

Kaukorannan kirjoituksessa pelko menee jo epätoivoisiin sfääreihin. Tarkoitushakuinen argumentointi ei näytä seuraavan muuta aiheesta käytyä keskustelua, kuten kohdassa, jossa hän moittii ”tonni kuussa” -mallin kelvottomaksi ja kalliiksi ilmoittamalla sen maksavan valtiolle 35 miljardia vuodessa.

Laskukaavaa hän ei ilmoita, koska se tekisi hänen väitteensä naurunalaiseksi.

Jokainen suomalainen on jo nyt oikeutettu jonkinlaiseen turvaan, jota tilanteesta riippuen saadaan vaihtelevia määriä – eri luukuilta.

Tukimuotojen virtaviivaistaminen on toteutettavissa ilman muutoksia kustannuksiin ja saavutettaisiimpa sillä jopa säästöjä, joskin verrattain vähäisiä, byrokratian vähentyessä. Silti virtaviivaistaminen olisi ensiarvoista elämäntilanteiden moninaisuudessa ja vaihteluissa, toisin sanoen normaalia elämää eläville ihmisille.

Toinen, aatteellisesti tärkeä seikka, on perustulon luonne työnantajien mielivallasta riippuvaisten ihmisten neuvotteluaseman parantajana. Tästä seuraa kustannuksia ja veronkorotukset on tunnustettava, mutta korotukset kompensoituvat perustulolla itsellään tulojen pysyessä määritellyn pisteen alapuolella, jolloin verotus tosiasiassa rokottaisi vain reilusti paremmin toimeentulevia.

SAK:n tapa viestiä perustulo-asiasta edustaa elitististä totuuden torvi- ja ylhäältä alas -mentaliteettia. Kuitenkin SAK:n omien tutkimusten mukaan jopa 50 prosenttia sen jäsenistä hyväksyisi jonkilaisen perustulon.

Olen pettynyt tapaan, jolla SAK kieltäytyy tunnustamasta yhteiskunnassa ja työelämässä tapahtuneen muutoksen, jonka seurauksena, ikävä kyllä, valtaosa työikäisistä – tuensaajista puhumattakaan – elää sellaisissa olosuhteissa, joissa vanhat mallit eivät palvele tarkoitustaan.

Se näin entisestään erkaantuu perinteisestä työväenliikkeen traditiosta ja kaivaa kuilua itsensä ja maailman välille.

Sillä niin kauan kuin on palkkatyöstä eläviä, tarvitaan vahva ja järjestäytynyt työväenliike. SAK:n eliitti sen sijaan kaivaa järjestönsä hautaa linnoittamalla sen realiteeteista piittaamattomaksi oman edun valvojaksi jäsentensä ja kansalaisten edun kustannuksella.

Kirjoittaja on Lapin vasemmistonuorten piirisihteeri.