Kuntauudistus saa aikaa

Hallituksen asettama kuntauudistuksen uusi aikataulu, jonka mukaan kuntalaki annetaan eduskunnalle aiemmin sovitun vuodenvaihteen sijasta vasta ensi vuoden keväällä, vaikuttaa järkeenkäyvältä.

Nyt kunnissa käydään syksyllä vielä uusi lausuntokierros lakiluonnoksesta ja sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmästä.

Kunnille tarjoutuu lisätilaisuus paneutua asiaan ja tutkailla vaihtoehtoja. Jotta näin vaativa ja laaja uudistus saadaan kaikkia palvelevalla tavalla vietyä läpi vaaditaan asiallista paneutumista ja päätöksiä – joista osa eittämättä voi olla kipeitäkin. Mutta pelkällä ”koskaan et muuttua saa”- tai ”toivotaan toivotaan” -asenteella ei voida edetä kohti tulevaisuuden haasteita.

Kuntaremontin tarve on tullut todetuksi sangen yhteisellä suulla jo lukemattomia kertoja. Perinteinen kuntarakenteemme on aikanaan syntynyt aivan toisenlaiseen yhteiskuntaan ja infrastruktuuriin.

Liian moni kunta tuskailee vaikeuksissa, kun väki vähenee ja rahat eivät riitä. Kunnat ovat kovin eri viivalla, taloustilanteet heittelehtivät ja asuinpaikasta riippuen ihmiset ovat epätasa-arvoisessa asemassa palveluiden ja verorasituksen suhteen.

Valtio-kuntasuhde on tunnetusti jännitteinen palveluiden järjestämisvastuineen ja rahoituksineen. Ja järjestetään palvelut sitten millä rakenteella hyvänsä, rahoitus on joka tapauksessa kyettävä turvaamaan. Mutta parhaan ajateltavissa olevan järjestelmän luomisessa on päästävä eteenpäin hyvässä vuoropuhelussa. Kuntasodan virittelyä ja kuntalaisten pelottelua tässä ei tarvita, joskin keskustaoppositio on sillä linjalla estottomasti vetänyt, ja kuntavaalien lähestyminen tuota kiihkoa tuskin hillitsee.

Aina kun kunnista puhutaan on tietysti muistettava että kuntia on kovin erilaisia, kokoisia, eri puolilla maata ja erilaisissa taloudellisissa kantimissa. Pääkaupunkiseudun metropolirakenteet ovat luku sinänsä. Tämä kirjo lisää uudistuksen vaikeuskerrointa.

Kuntauudistus on kyettävä ratkaisemaan kunnialla myös siinä, että alueiden erot otetaan huomioon ja myös pohjoisen Suomen harvaan asuttujen seutujen menestymismahdollisuudet turvataan.

Keskeistä jatkossa, kuten tähänkin asti, on, mitä uudistus merkitsisi ”palvelujen järjestämisen näkökulmasta”, kuten ilmaisu hallintokielellä kuulunee.

Lähtökohtana on tasapuolisten palveluiden turvaaminen. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän uudistaminen on tässä avainkysymyksiä, ei pieni eikä helppo asia sekään.

Huoli lähidemokratian puolesta on myöskin ymmärrettävää, mutta toimiva johtopäätös siitä ei ole se, että mennään kuten ennenkin on menty vaan se, että demokratiaa ja kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuksia parannetaan tulevan kuntarakenteen puitteissa. Malleja siihen kyllä löytyy.