Kuseskelua kaikelle kansalle

Oi aikoja, oi tapoja, sitä on päivitelty jo vuosisadat. Ennen nykyistä tapainturmelusta kaikki oli paremmin, senhän tietävät kaikki varttuneemmat.

Olen viime aikoina ihmetellyt muutamien miesten harrastamaa kuseskelua kaiken kansan nähden. Mökkimatkalla ei ole enää harvinainen näky nähdä valtatien varrella levähdyspaikalle tai bussipysäkille pysähtyneen auton vieressä seisova kuseskelija. Yleensä ihan tavallisen, ei siis laitapuolen kulkijan näköinen. Ennen vanhaan miehetkin menivät häveliäästi vähintään ojan taakse asioilleen.

Kainuun Sanomat raportoi jokin aika sitten seksiä keskellä päivää keskellä toria harrastaneesta pariskunnasta, jolle sentään oli rapsahtanut sakko sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasta käytöksestä.

Avattu kaljatölkki kourassa ja toisessa kädessä kassillinen avaamattomia kulkeva nuoriso on tavallinen näky viikonloppuisin.

Roskat varisevat kävelijöiden reiteille, eivätkä autoilijatkaan kuskaa roskaa. Jokakeväinen tienvarsien törkyisyys paljastaa välinpitämättömyyden.

Lyhyenä naisihmisenä en edes harkitse meneväni kertomaan törkymöykkyselle mielipidettäni. Olen kai lukenut liikaa iltapäivälehtiä, joissa maailma näyttäytyy paikkana, jossa väkivaltaiset ihmiset ovat runsaslukuisina liikkeellä valmiina kimpaantumaan satunnaiselle ohikulkijalle mitättömimmästäkin syystä. Pääkaupunkiseudulla on jopa lapsia, jotka – paitsi että terrorisoivat ikäisiään – arkailematta käyvät aikuistenkin kimppuun.

Pidän siis suuni supussa, vaikka kuinka harmittaisi nähdä muista ihmisistä tai ympäristöstä piittaamatonta käyttäytymistä.

Ties vaikka kuseskelijan tarkoituksena onkin olla huutomerkkinä ympäristölleen. ”Hei katsokaapa, minä teen juuri sitä mitä minä haluan ja missä minä haluan, tulkaapa vikisemään jos uskallatte.” Tämmöisen täti-ikään ehtineen keittiöpsykologin mielestä on surullista, jos ihminen ei saa muuten huomiota ja arvostusta kuin haastamalla yhteiset arvot ja pelottelemalla.

Tekisi mieli suoraviivaisesti leimata kyseenalaiset käytöstavat syrjäytyneen porukan tekosiksi eikä vain osoituksena hällä väliä -asenneilmastosta.

Mielikuvissa syrjäytyneet ovat pullahtaneet yhteiskunnan ulkopuolelle, joten miksi he piittaisivat yhteiskunnan säännöistä. Kun kapinointikanavia ei ole muita, osoitetaan mieltä yhteiskuntaa vastaan pienillä eleillä. Omaan nilkkaan kohdistunutta yhteiskunnallista vääryyttä ei osata kanavoida yhteiseksi kannanotoksi joukkomielenosoituksiin keskieurooppalaiseen malliin.

Jos roskan pudottaminen maahan on protesti, on pienellä teolla maailmaa parantava roska päivässä -liikkeen aktiivi myös protestimielellä liikkeellä. Hän protestoi välinpitämättömyyttä vastaan, myös sitä, jota me passiiviset mitääntekemättömät osoitamme.

Ihanteellisessa maailmassa kenenkään ei tarvitsisi protestoida osattomuuttaan tekemällä kuseskelustaan julkinen esitys. Ajattelemattomia roskaajia riittää maailman sivu. Protestilla ja protestilla on eroa.