Nuorten aika

On nuorten aika. Kouluvuosi on takana ja toivottavasti mahdollisimman moni on saanut hakemiaan kesätöitä. Monille opiskelijoille työt ovat suoranainen välttämättömyys, mutta nuoremmallekin koululaiselle kesäpesti, lyhyempikin, on hyvää harjoittelua ja astinlautaa tulevalle työuralle.

Kesän myötä pelmahti työelämään myös suuri joukko innokkaita ja motivoituneita nuoria ammattitutkinto taskussaan. Ensimmäisen ”oikean” työpaikan löytäminen ei välttämättä ole yksinkertainen hanke. Oman aloitteellisuuden merkitystä työnhaussa on syytä korostaa. Eikä ensimmäisistä takaiskuista ja vesiperistä toki tulisi masentua ja heittää kirvestä kaivoon. Nämä neuvot tekee mieli iän ja kokemuksen äänenpainolla antaa, vaikka ne saattavat korneiltakin kuulostaa.

Huolestuttavia signaalejakin työmarkkinoilta kyllä etsimättä löytyy. Esimerkiksi Nokian viikko sitten ilmoittamat rajut väenvähennykset heittävät synkkää varjoa it-alan ylle. Alan osaajat ovat kyllä perinteisesti työllistyneet uudelleen keskimääräistä paremmin, mutta lähitulevaisuudessa on Nokian leikkausten seurauksena alan työpaikoista kilvoittelemassa ennätysmäärä työttömiksi jääneitä.

Joillakin aloilla ja alueilla puolestaan puhutaan työvoimapulan uhkasta.

Mutta kokonaistilanne maassamme on tämä: Työttömiä alle 30-vuotiaita on 55 000.

Nuorten yhteiskuntatakuun keinoin on tarkoitus käydä syrjäytymistä ja työttömyyttä vastaan. Kaikille tulisi tarjota jatko-opiskelu- tai työpaikkaa sekä riittävää tukea ja ohjausta.

Palkansaajakeskusjärjestöt ja Elinkeinoelämän keskusliitto EK ovat osaltaan tehneet työurasopimuksen, jonka tavoitteena on löytää nuorille työ- ja kouluttautumispaikkoja yhdistämällä koulutus ja työpaikoilla tapahtuva oppiminen.

Käytännön toimistakin on merkkejä: Esimerkiksi yhteistyön oppilaitosten kanssa vakuutetaan lisääntyneen ja parantuneen, kuten tässä lehdessä olevassa UP-uutispalvelun jutussa kerrotaan.

Hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen vuoropuhelu nuorten yhteiskuntatakuun ja työllistämisen edistämiseksi on paikallaan.

Järjestöt vaativat, aivan oikeutetusti, konkreettisia toimia.

Työministeri Lauri Ihalainen (sd.) lupasi työnantajille 650 euron lisärahan nuoren palkkaamisesta ensimmäiseen työpaikkaansa. Samalla oppisopimuskoulutuksen koulutuskorvauksen ylärajaa nostetaan.

Toisaalta, kun konkreettisista uudistuksista puhutaan, pulpahtavat työnantajapuolelta kerkeästi pintaan tutut ajatukset: pienempiä palkkoja ja lyhyempiä irtisanomisaikoja nuorille, kuten EK:n puheenjohtaja Ole Johansson viimeksi maanantaina pohdiskeli.

Takuusta ei kuitenkaan tule tehdä alepalkkajärjestelmää eikä rinnakkaisia halpatyömarkkinoita nuorille. Ne ovat kestämättömiä keinoja ja vähintään antavat kummallisen kuvan työelämästä ja sen toimintatavoista.