Simin Rasekhi Dariuni hoitaa oululaisvanhuksia

Koulutus ja kielitaito avaavat ovet työelämään

Mäntykodin asukkaat ovat tyytyväisiä Siminin antamaan hoitoon, eikä hoitajan ulkomaalaistaustalla ole heille merkitystä. (Kuva: Tuula Leskinen)

Vastikään lähihoitajaksi valmistuneen Simin Rasekhi Dariunin tärkein tulevaisuudenhaave on saada tehdä töitä. Työura omassa ammatissa on käynnistynyt sijaisuuksilla Oulun Mäntykodissa, jossa hän suoritti tutkintonsakin oppisopimuskoulutuksessa.

– Tutkinnon suorittaminen normaalivauhtia on kova suoritus työn ohella, perheenäidille ja maahanmuuttajalle, Mäntykotia ylläpitävän Oulun Seudun Mäntykoti ry:n johtaja Marja-Leena Timonen kehuu.

– Lapset ovat jo isoja, se mahdollisti opiskeluni, 48-vuotias Simin Rasekhi kertoo.

Kolmesta pojasta etenkin vanhin auttoi äitiä opiskelujen ensimmäisenä vuotena, kun kieli ja alan sanasto eivät vielä olleet täysin hallussa. Ensimmäisen vuoden jälkeen Simin pystyi opiskelemaan itsenäisesti.

– Kielitaito yleensä ja ammattisanaston osaaminen ovat tärkeitä. Hoitoalalla etenkin, sillä väärinkäsityksistä voi tulla hengenvaarallisia tilanteita, tuore hoitaja pohtii.

– Hoidettavien kannalta on samantekevää mistä hoitaja on, Tiedot, taidot ja osaaminen ovat tärkeämpiä.

Kielitaidon lisäksi koulutus on avainasia työmarkkinoille pääsemisessä.

– Suomalainen koulutus, Simin painottaa.

Vaikka lähtömaassa olisi hankittuna ammatillinen pätevyys, tarvitaan lisäkoulutusta vähintäänkin ammattisanaston oppimiseksi. Hoitaja tarvitsisi vielä ajokortin.

– Ajokortti on tarpeen, sillä esimerkiksi meillä on kotipalvelua ja useampia yksiköitä, Timonen kannustaa.

Siminin puoliso, jolla on kotimaassaan Iranissa hankittu teknisen alan koulutus, opiskelee puolestaan parhaillaan Vaasassa metalli- ja koneasentajaksi.

Koko perhe Oulussa

Simin Rasekhi Dariunin perhe tuli Tornioon helmikuussa kuusi vuotta sitten. Ouluun muutettiin kun poikasarjan keskimmäinen halusi IB-lukioon Ouluun.

Siminiä huvittaa, että lähes jokainen lyhytaikaishoitoon tullut uusi asiakas kysyy häneltä että onko hänellä suomalainen aviomies.

– Vastaan aina että ihan on oma, hän nauraa.

Bahai-uskontoa tunnustavan perheen oli lähdettävä Iranista, sillä esimerkiksi koulutie katkeaa muilta kuin islaminuskoisilta lukion jälkeen.

Perhe pitää tiiviisti yhtä, vaikka pojat ovat jo aikuistumassa.

– Perhe on tukenut minua opinnoissani paljon, Simin kiittelee.

Nuorena opettajan urasta haaveillut Simin on kuitenkin päässyt toiveammattiinsa hoitajaksi.

– Sairaanhoito ja huolenpito ovat minulle mieluisia.

Suomen kielen kursseilla hän pääsi tutustumaan muun muassa päiväkotiin ja vanhusten hoivapaikkaan. Mielenkiinto veti hoivaamaan vanhuksia.

– Oppisopimustoimisto ja Mäntykoti mahdollistivat opiskeluni ja työnteon, Oulun diakoniaopistossa oli mukavat opettajat, jotka auttoivat paljon tarvittaessa, Simin kiittelee.

Monikulttuurisuus arkipäiväistyy

Oululainen Mäntykoti suhtautuu kaupungin kansainvälistymiseen luontevasti. Mäntykodissa on ollut töissä, harjoittelemassa, työllistettynä tai vapaaehtoisena parhaimmillaan seitsemää eri kansallisuutta.

Joku maahanmuuttaja harrastaa vapaaehtoistyötä, ja oppii samalla arjen kielitaitoa.

Simin Rasekhi Dariuni on ensimmäinen Mäntykodissa oppisopimuksella lähihoitajaksi valmistunut.

Oulun Seudun Mäntykodissa varaudutaan myös palveluja tarvitsevan asiakaskunnan monikulttuuristumiseen. Se järjesti esimerkiksi viime vuonna ikääntyville maahanmuuttajille aamupäiväkerhon kerran kuussa. Kerho on nyt yhdistytty Koskenkodin lauantain keskusteluryhmään.

– Pienistä peloista huolimatta hyvin on mennyt, Timonen kertoo.

Mäntykoti lähti kaksi vuotta kestäneeseen valtakunnallisen Vanhus- ja lähimmäispalveluliiton työyhteisön monikulttuurisuushankkeeseen viisi vuotta sitten.

Yhdeksi ratkaisuksi hoitoalan työvoimapulaan on nähty maahanmuuttajataustaiset alalle kouluttautuneet hoitajat.

– Tuosta noin vain työntekijäjoukon monipuolistaminen ei suju, vaan koko työyhteisöltä vaaditaan oppimista monikulttuurisuuteen, Timonen tietää.