Identiteetti kohdallaan

Kolmannes suomalaisista ilmoitti Kuntaliiton tuoreessa kyselyssä että olisi kiinnostunut kunnallisen luottamustehtävän hoitamisesta, jos tehtävää heille tarjottaisiin.

Tämä kuulostaa melko innostuneelta suhtautumiselta yhteisten asioiden hoitoon. Toisaalta kaikkiaan lähes 70 prosenttia kyselyyn vastanneista ilmoitti, ettei haluaisi edes harkita luottamustehtävään ryhtymistä. Kun asian näin päin ilmoittaa, kansa kuulostaakin varsin vastahakoiselta luottamustehtäviä ottamaan.

Kuitenkin kaksi kolmasosaa kyselyyn vastanneista piti vaaleissa äänestämistä tärkeimpänä tapana vaikuttaa oman kuntansa asioihin ja 82 prosenttia ilmoitti aikovansa äänestää syksyn kuntavaaleissa. Vain viisi prosenttia vastaajista ilmoitti, ettei aio äänestää. Tällainen mielipide näyttäisi enteilevän hyvää aktiivisuutta.

Lokakuun lopulla pidettävissä kuntavaaleissa valitaan kautta maan liki 10 000 kuntapäättäjää. Se ei ole mikään vähämerkityksinen asia.

Läpi kesän puhe lokakuusta on tuntunut kaukaiselta, mutta itse asiassahan se on aivan tuossa tuokiossa. Ja jo kuukauden päästä, 18. syyskuuta, on ehdokashakemukset jätettävä kuntien keskusvaalilautakunnille.

Erityistä mielenkiintoa vaaleihin on uuden Oulun alueella, missä valitaan 67-paikkainen kaupunginvaltuusto uudelle kaupungille joka syntyy kun Haukiputaan, Kiimingin, Oulun, Oulunsalon ja Yli-Iin kunnat yhdistetään ensi vuoden alussa

Mielenkiintoinen näkökulma kuntarakenteen murrosvaiheeseen avautuu toisaalla tässä lehdessä olevasta jutusta, jossa kerrotaan kuinka Haukiputaan Eläkeläisten opintopiiri on tarkastellut haukiputaalaista identiteettiä.

Löytyi merellisyyttä ja jokivartta, kulttuuria, liikuntaa, pohjoispohjalaista suoraluonteisuutta.

Identiteettikysymys on tärkeä kaikille, ja se korostuu murrosvaiheissa.

Onkin aivan mainiota, että tällaisille arvojen ja vahvuuksien pohdintaan on Haukiputaalla innostuttu.

Siellä missä kuntaliitoksiin on suhtauduttu kauhistuneen torjuvasti, on taustalla usein pelko juuri paikallisen identiteetin, tärkeäksi koettuun yhteisöön kuulumisen, katoamisesta.

On kuitenkin hyvä oivaltaa, että nämä asiat ovat kuntarajoja ja hallintorakenteita syvemmällä joten ei niille hallinnollisissa muutoksissa tarvitse käydä hullummasti.

Haukipudas esimerkiksi on vuodenvaihteen jälkeen osa uutta Oulua, mutta ei ”tuulisen, puhtaan raikkaan merenrantapitäjän asuinpaikakseen valinneen” putaalaisen identiteetin siitä mihinkään tarvitse nyrjähtää. Meri ja joki pysyvät kyllä paikoillaan.

Sama pätee muihinkin uuden Oulun asukkaisiin.

Kun identiteetti ja itsetunto ovat sopivalla tavalla voimissaan, voidaan keskittyä pohtimaan esimerkiksi uuden Oulun kehittämistä niin, että kuntien yhteenliittymisestä saadaan esille todellista vahvuutta ja esimerkiksi palvelut ja lähidemokratia entistä toimivammiksi.