Olen elänyt lapsuuteni pääosin 1980-luvulla. Kyseiseltä vuosikymmeneltä on tarttunut kovalevylle muutamia asioita. Muistan nykynäkökulmasta tarkasteltuna koomisen kasarityylin ja -pukeutumisen: permikset, numeroa liian isot bleiserit olkatoppauksineen ja neonväriset tuulipuvut. Muotia oli myös liikkua kävelykengissä ilman sukkia Don Johnsonin innoittamana.
Mieleen on jäänyt myös Dingon hajoaminen, joka oli iltauutisten pääotsikko lokakuussa 1986. Länsinaapurin tukkahevipoppoo Europen The Final Countdown oli vuosikymmenen huikein musiikkijulkaisu. Se nauhoitettiin vinyyliltä C-kasetille, joka kului aika nopeasti puhki. Onneksi hyllyssä on vielä alkuperäinen albumi odottelemassa tulevia nostalgiailtamia.
Vuosikymmeneltä on myös vakavampia muistoja. 1980-luvun alku oli suurten rauhanmarssien aikaa. Kylmässä sodassa elettiin tuolloin uuden jääkauden vaihetta. Ydinsodan pelko sai ihmisiä liikkeelle massoittain ympäri Euroopan.
European Nuclear Disarmament (END) -kansanliike vastusti sekä Neuvostoliiton että lännen ydinohjuksia. Suomessa nähtiin tuolloin kaikkein massiivisimmat mielenosoitukset ydinaseettoman Pohjolan ja Euroopan puolesta.
Neuvostoliitto hajosi vuosikymmenen vaihtuessa ja kylmä sota päättyi. Yhdysvaltalainen filosofi ja tutkija Francis Fukyama julkaisi vuonna 1992 teoksen ”Historian loppu”, jossa julistettiin länsimaisen liberaalin demokratian olevan ihmiskunnan ideologisen kehityksen loppupiste. Yleinen mielipide piti kolmannen maailmansodan uhkaa lopullisesti väistyneenä.
Historia ei kuitenkaan päättynyt näihin tapahtumiin. Rauhanmarsseja ei enää marssita ja ydinsodan uhasta ei enää puhuta, mutta ydinaseet eivät ole kadonneet maailmasta minnekään.
Maailmassa on yhdeksän tunnettua ydinasevaltaa. Ydinkärkien määrä on vähentynyt kylmän sodan ajoista, mutta ydinaseiden tuhovoima riittää edelleen päättämään kaiken elämän maapallolla. Ne ovat edelleen nopein ja helpoin keino tuhota moderni sivilisaatio.
New Yorkissa alkoi viime viikolla ydinsulkusopimuksen järjestyksessään 9. tarkastelukonferenssi. Sen lähtökohdat ovat erittäin vaikeat. Ydinaseriisunta ei ole edennyt viime vuosina. Edellinen Venäjän ja USA:n solmima START-sopimus tehtiin viisi vuotta sitten. Tämän jälkeen neuvottelut ovat olleet jäissä.
Ydinaseet ovat palanneet Ukrainan kriisin myötä takaisin suurvaltaretoriikkaan hiljaisemman kauden jälkeen. Vladimir Putin on muistuttanut viime aikoina useasti Venäjällä olevan valmius käyttää ydinaseita. Samaan aikaan Natossa puhutaan avoimesti varautumisesta rajoitettuun ydinsotaan.
Ydinvoiman rauhanomainen ja sotilaallinen käyttö ovat tiiviissä yhteydessä toisiinsa. Tästä kertoo esimerkiksi se, että usea uusi ydinasevalta on saanut plutoniumit pommeihinsa pelkästään energian tuottamiseen tarkoitetuista rauhanomaisista koereaktoreista. Näin on käynyt muun muassa Intiassa ja Pakistanissa.
Pyhäjoella ollaan käynnistämässä uuden ydinvoimalan rakennustyöt. Voimalan rakennuttaa venäläinen ydinenergiakonserni Rosatom, jonka keskeisiin tehtäviin kuuluu myös ydinaseiden valmistaminen ja ylläpito. Samaan aikaan virallinen Suomi on huolissaan Iranin ydinohjelmasta ja määrää EU:n kanssa erilaisia pakotteita Venäjälle Ukrainan tapahtumien takia, mutta tästä kytköksestä ei saisi edes keskustella.
Heinäkuussa tulee kuluneeksi 70 vuotta maailman ensimmäisen atomipommin räjäyttämisestä New Mexicossa. Sysimustana juhlavuonna on aika aktivoida globaali ydinasevastainen rauhanliike uudelleen kaduille. Samaan aikaan meidän on saatava aikaan nopeasti uusiutuvaan energiaan pohjaavia energiaratkaisuja, joilla ydinvoiman käytöstä päästään kokonaan eroon.