Anni Ahlakorpi

Aluepolitiikkaa á la Keskusta

Matti Vanhasesta se alkoi, keskustalaisen aluepolitiikan ihmettelyni. Tunnen monia, jotka kannattavat Keskustaa siksi, että se heidän mukaansa ajaa maaseudun ja syrjäseutujen etua. Siksi olin aikoinaan hyvin hämmästynyt, kun silloinen pääministeri sanoi olevan aivan oikein, että polttoaineesta ja tuotteista maksetaan enemmän siellä, minne niiden kuljettaminenkin on kalliimpaa – eli juurikin siellä maaseudulla ja kaukana kasvukeskuksista. Minusta se ei kuulostanut reilulta silloin, eikä se ole reilua nytkään.

Enää en ole lainkaan yllättynyt siitä, että Sipilän johtaman hallituksen politiikka on myrkkyä maaseudulle ja pienille paikkakunnille. Viimeisimpänä ja ilmeisimpänä esimerkkinä on Pohjois-Karjalan raideliikenteen kohtalo, kun keskustalainen liikenneministeri päätti lakkauttaa matkustajaliikenteen Joensuun ja Varkauden sekä Joensuun ja Nurmeksen väliltä. Ympäristöystävällisen ja kohtuullisen edullisen raideliikenteen lakkauttaminen ei palvele ainakaan alueen asukkaita ja vaikea on nähdä, miten se voisi elinkeinoelämääkään hyödyttää.

Millaista sitten olisi hyvä aluepolitiikka? Suomea ajatellen se tarkoittaa tiivistettynä sitä, että ihmiset voivat vapaasti valita, missä asuvat ja riittävät peruspalvelut ovat kaikkien saatavilla kohtuullisen matkan päässä. Se tarkoittaa myös alueiden erilaisuuden ymmärtämistä ja hyväksymistä.

Vasemmistonuorten tuoreen poliittisen ohjelman tavoitteet korostavat tasa-arvoistavaa ja kehittävää aluepolitiikka, joka mahdollistaa sujuvan ja edullisen liikkumisen kaikille ja kaikkialle. Liikenteen osalta tämä vaatii muun muassa energiatehokkaita ja älykkäitä joukkoliikenneratkaisuja osana muuta yhdyskuntasuunnittelua, auto-osuuskuntien tukemista ja kumipyöräliikenteen muuttamista raideliikenteeksi. Tasa-arvoistava aluepolitiikka hyödyntää myös modernin tietoliikenteen sekä julkisen asuntotuotannon mahdollisuudet.

Kuitenkin hyvä ja järkevä aluepolitiikka on paljon Suomea laajempi asia. Maailma ei kestäisi sitä, että kaikkien elintaso nousisi tälle tasolle, josta Suomessa nautimme. Tarvitaan globaalia aluepolitiikkaa, jonka tärkein tehtävä on tasata luonnonvarojen käyttöä ja estää pääoman kasautumista pakottaen sen jakautumaan tasaisemmin.

Aluepolitiikassa on kyse myös globaalista oikeudenmukaisuudesta. Vauraat länsimaat ruokkivat talouskasvuaan esimerkiksi Arktisten alueiden luonnonvaroilla, vieden alueen asukkailta mahdollisuudet perinteisiin elinkeinoihinsa. Luonnonvarojen riisto pilaa ympäristöä paitsi paikallisesti, on monesti myös syyllinen ilmastonmuutoksen kiihtymiseen. Samat alueet, joilta rikkauksia viedään, kärsivät myös ilmastonmuutoksen seurauksista ensimmäisinä.

Järkevälle ja vastuulliselle aluepolitiikalle on todellakin tarvetta. Keskustajohtoiselta hallitukselta sitä vain on turha odottaa.


Kommentit