Kansan Tahto

70 € / vuosi
Kategoriat
Artikkelit Etusivun iso nosto Uutiset

Kansan Tahto lopettaa

Kansan Tahto lopettaa ilmestymisensä. Lehteä kustantavan osakeyhtiön hallitus on tehnyt päätöksen lehden julkaisemisen lopettamisesta niin, että joululehti (5/2023) jää Kansan Tahdon viimeiseksi numeroksi.

”Kyllä Kansan Tahdon loppu kirpaisee, kun olen itse kulkenut sen mukana kaksi viidesosaa lehden taipaleesta ja kaksi kolmannesta omasta elämästäni. Toisaalta jonkin sortin ihmehän Kansan Tahdon ilmestyminen paria kuukautta vaille 118 vuotta on, kun sitä vertaa muuhun työväenlehdistöön. Se eli niistä toiseksi pisimpään ja ilmestyi ylivoimaisesti kauimmin alkuperäisellä nimellään. Sosialidemokraattien Demokraatilla on jo viides nimi sitten Työmiehen perustamisen 1895. Kansan Tahto -nimihän lehdelle tuli yhdestä yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden puolesta taistelleen vuoden 1905 suurlakon tunnuksesta: Kansan tahto on korkein laki”, sanoo Kansan Tahto Oy:n hallituksen puheenjohtaja Tapani Sillanpää.

Toisaalta jonkin sortin ihmehän Kansan Tahdon ilmestyminen paria kuukautta vaille 118 vuotta on, kun sitä vertaa muuhun työväenlehdistöön. Se eli niistä toiseksi pisimpään ja ilmestyi ylivoimaisesti kauimmin alkuperäisellä nimellään.

Kansan Tahto aloitti ilmestymisensä vuonna 1906, ja sanomalehtimuotoisena sitä tehtiin vuoden 2015 loppuun asti. Aikakauslehtenä se ilmestyi kahdeksan vuoden ajan (2016–2023).

”Täytyy sanoa, että melkoista puserrusta se oli, jatkuvaa taiteilua, etten sanoisi taistelua kustannusyhtiön pystyssä pitämiseksi. Ilman tukea siinä ei olisi näin kauan selvitty, kun tilaajamäärä jäi alun reiluun tuhanteen ja sitten sen alle. Yrityksistä huolimatta sen levikki muualle maahan jäi vaatimattomaksi, ilmoitushankinnan ongelmista puhumattakaan.”

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Kolmas kerta toden sanoi

Aikakauslehti ilmestyi aluksi kahdeksan kertaa vuodessa, mutta ilmestymiskertoja jouduttiin vähentämään vuosien aikana niin, että kuluvana vuonna ilmestyi enää neljä numeroa, joista yksi tuplanumero.

Lopettamisen taustalla on puhtaasti taloudelliset syyt.

”Hirtehisesti voisi sanoa, että kolmas kerta toden sanoi. Omana aikanani Kansan Tahdon ilmestymisen loppuminen oli todella lähellä ensimmäisen kerran 90-luvun alun lama-aikaan. Tuolloin ilmoitustulot putosivat neljässä vuodessa neljäsosaan ja tilaajamäärä kolmanneksella, 16 000:sta kymmeneen tuhanteen.”

Aikakauslehti myös syntyi talousvaikeuksien vuoksi vuoden 2015 lopussa, sillä vasemmistoliitto päätti tuolloin kerralla lopettaa sen lehdistö- eli puoluetuen vaalitappion seurauksena.

”Se oli toinen läheltä piti -tilanne. Silloin rahaa lähti vuositasolla 160 000 euroa eli puolet liikevaihdosta, ellei enemmänkin. Hätäisimmät ehtivät jo lehden loppumista kuuluttaakin – esimerkiksi Kaleva. No, sehän piti vuonna 1905 jo Kansan Tahdon perustamispuuhaakin ’humbuukina’.”

”Pari kolme vuotta sitten saatiin ’takaisin’ murto-osa aiemmasta puolueen tuesta. Mutta se ei riittänyt, vaan apuja on jatkuvasti pitänyt saada myös suurimmalta osakkeenomistajalta ja jonkin verran muualtakin, mukaan lukien eräiden järjestöjen lehtitilaukset kirjastoihin ja muihin julkisiin tiloihin”, Sillanpää kertoo.

Ei tullut näyteikkunaa

Jälkikäteen ajatellen lopettamisen sijaan tehty päätös ryhtyä julkaisemaan kahdeksan kertaa vuodessa ilmestyvää vasemmistolaista aikakauslehteä oli rohkea, Tapani Sillanpää sanoo.

Jälkikäteen ajatellen lopettamisen sijaan tehty päätös ryhtyä julkaisemaan kahdeksan kertaa vuodessa ilmestyvää vasemmistolaista aikakauslehteä oli rohkea.

”Mutta ei toki verrattavissa lehden perustajien rohkeuteen, uskoon ja luottamukseen, piittaamattomuuteen taloudellisista realiteeteista, rämäpäisyyteenkin 118 vuotta sitten.”

Kansan Tahto on työllistänyt aikakauslehtiaikanaan yhden toimittajan ja osa-aikaisen myyntisihteerin. Kummankin työsuhde päättyy.

”’Tuotteesta’, eli aikakauslehti Kansan Tahdosta olen kyllä ylpeä. Kiitos siitä kuuluu ennen muuta lehden ainoalle toimittajalle, Kauhavan vahvistukselle pohjoissuomalaiselle vasemmistoliikkeelle, eli päätoimittaja Tero Kaikolle ja uskollisille, vuosien saatossa kymmenille avustajille sekä myynti- ja markkinointityöntekijällemme.”

Sillanpää sanoo, ettei aikakauslehtimuotoisesta Kansan Tahdosta kuitenkaan missään vaiheessa tullut sellaista pohjoisen vasemmistoliikkeen julkisivua, näyteikkunaa, mitä siitä toivottiin ja mitä Kansan Tahto sanomalehtenä oli sata vuotta ollut.

”Lehteä yrittivät nitistää niin tsaarivalta 1910-luvulla kuin porvarit 1920-luvulla. Vielä vuonna 1930 porvarit saivat lehden ilmestymisen estettyä 15 vuodeksi. Mutta sitkeästä ja peräänantamattomasta yrityksestään huolimatta he eivät saaneet eri nimillä ilmestynyttä Kansan Tahtoa lopullisesti nujerrettua. Katkerahkosti voisi sanoa, että me teimme sen itse.”

Sillanpään mukaan lehden nimen käyttöoikeuksien pysyminen omistajataholla tullaan turvaamaan.

Myös Kansan Tahto -nettilehden varalle hallituksella on suunnitelmia: sen olemassaolo pyritään varmistamaan, mutta sen tekemiseen tullaan tarvitsemaan vapaaehtoistyötä, arvioi Sillanpää.

Mainos alkaa
Mainos loppuu
Kategoriat
Näkökulmat

Vasemmiston suunta: Viholliset esiin ja radikaalia parlamentarismia

Epäonnistumisten jälkipyykeissä esitetään herkästi puheenvuoroja, joiden sisältö on muotoa “mitä minä olen aina sanonut”. Huolellinen analyysi vaatii harkintaa ja tutkittua tietoa. Kiinnitän tässä huomiota muutamiin yleisiin seikkoihin, jotka voivat auttaa pohdittaessa vasemmiston eduskuntavaalitulosta 2023 ja joissa voi olla lähtökohtia toiminnan kehittämiseen.

Taktisen äänestämisen selitysvoima on ammuttu alas, mutta en täysin päästäisi siitä irtikään, sillä vaaleissa korostui erityisellä tavalla äänestäminen perussuomalaisten pääministeriyttä vastaan. Sekä Helsingissä että Tampereella gallupit lupasivat vasemmistolle lisäpaikkoja, mutta noste suli äänestyspäätöksissä. Näin myös Helsingissä, vaikka lopputulos oli yhä plussalla.

Toisaalta taktinen äänestäminen sopii terminä ehkä parhaiten vain “varmasti vasemmistolaisiin” äänestäjiin. Tällaisia taktikoijia oli todennäköisesti lopulta verraten vähän suhteessa äänestäjiin, joita voi kutsua ennemminkin liikkuviksi.

Myös moni liikkuva äänestäjä saattoi liikkua demareiden suuntaan “taktisista syistä”, mutta liikkuvat äänestäjät nyt ovat liikkuvia ja sillä hyvä. On kohdattava se tosiasia, että nykyvaaleissa merkittävä osa ihmisistä liikkuu useamman puolueen välillä ja heidän liikkumisensa ja liikuttamisensa ratkaisee vaalituloksen. 

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Vaikka “vasemmistolaisin mahdollinen” hallitus on ollut historiallisen suosittu, niin yhteiskunnallista julkisuutta hallitsi viime ajat moni vasemmistolle epäedullinen teema. Julkinen velkaantuminen, talouden epävarmuus, sota, sisäinen turvattomuus sekä energian hinnan ja elinkustannusten nousu ovat kaikki teemoja, joissa oikeisto pääsee mättämään argumenteillaan liittyen talouskuriin, yritystoiminnan sääntelyn purkamiseen, militarismiin, kansalliseen itsekkyyteen ja periaatteelliseen muutosvastarintaan. Ne nyt mitä ilmeisimmin uppoavat suureen osaan populaa.

Porvarillisen mediakoneiston kritiikillä on aina paikkansa, mutta muuten vasemmiston ei auta kuin kehittää omaa argumentaatiotaan, puskea sitä eteenpäin eri foorumeilla ja pyrkiä vaikuttamaan siihen, mistä puhutaan ja miten puhutaan.

Ketkä ovat vasemmiston vihollisia? Slogan “kaikille, ei harvoille” on oivallinen, mutta ehkä vasemmisto voisi ylipäätään kehittää vielä piirun verran populistisempaa puhetyyliä. 

Politiikka perustuu me–he-vastakkainasetteluille ja konflikteille, mikä korostuukin aina vaalien alla. Vasemmisto voisi ehkä yleisemminkin nimetä ja syyttää hanakammin “vihollisiaan”, kuten kokoomuslaisia eliittejä, jotka haluavat omistaa ja omia kaiken, sekä perussuomalaisia vanhoillisia, jotka itsekeskeisyydessään ja kapeakatseisuudessaan ovat tukahduttamassa inhimillistä moneutta ja kansainvälistä solidaarisuutta.

Vasemmistolta on aivan oikein peräänkuulutettu omaperäistä, erottuvaa ja radikaaliakin vasemmistolaista visiota sekä konkreettiseen materiaaliseen elämään liittyviä aloitteita. Samaa mieltä, mutta uskoakseni merta edemmäs ei tarvitse mennä kalaan. Vasemmistoliitto on ollut ja on edelleen ainoa punavihreä puolue; vasemmisto ainoana puolueena puoluekartalla edustaa ekologista sosialismia. 

On tarpeen yhä kehittää yhteiskunta-analyysia ja poliittisia aloitteita sekä terävöittää ja sanoittaa linjaa vielä paremmin, mutta lähtökohtaisesti vasemmistolla on hyvät mahdollisuudet omaperäiseen ja erottuvaan politiikkaan.

Radikaali parlamentarismi: Vasemmistoliitto osallistuu puolueena parlamentaariseen poliittiseen järjestelmään käymällä vaaleja. Parlamentarismia saati kansanliikettä ei silti pidä supistaa kabinettivaikuttamiseksi ja markkinointikampanjaksi ennen vaaleja. Se olisi köyhälle ja porvarillisen julkisuuden sorsimalle vasemmistolle taktinenkin virhe. Materialismi on kytkeytymistä yhteiskunnallisiin kamppailuihin.

Parlamentarismilla ja kansanliikkeellä on syytä olla suora keskusteluyhteys edustamiinsa ihmisiin ja yhteiskunnallisiin kamppailuihin. Näin esimerkiksi vahvoilla vasemmistolaisilla ay-poliitikoilla on aina ollutkin. Puolue itsessäänkin voisi lanseerata yhä uusia kampanjoita ja jalkauttaa niitä kadulle. Paikallistasolla olisi ehkä syytä miettiä, miten sen aktiivit kytkeytyvät paikallisiin kamppailuihin ja miten puolue kuuntelee ihmisten tarpeita. Ehdokkaaksi asettuvien on ehdottomasti syytä miettiä, mikä on heidän konkreettinen yhteytensä yhteiskunnallisiin kamppailuihin.

Uudet jäsenet: Tärkeintä, mitä liikkeellä tällä hetkellä on. Katsoisin tarkkaan, mikä on se kannattajajoukko, joka otti näiden vaalien myötä aktiivisen askeleen ja liittyi puolueeseen. Monilla on varmasti myös toiminnallisia haluja. Kuuntelisin heidän odotuksiaan ja pyrkisin kaikin tavoin osallistamaan heitä toimintaan. KSL-opintokeskus on tässä työssä mielellään mukana.

Jukka Peltokoski


Keskustelu jatkuu

Äskettäinen eduskuntavaalitappio on synnyttänyt vasemmistoliittolaisten parissa vireää keskustelua tappion syistä ja seurauksista sekä tarpeesta uudistaa puoluetta ja sen toimintaa. Siksi Kansan Tahto on avannut paperilehdessään ja nettisivuillaan keskustelupalstan, jolla pohditaan mitä vasemmistoliiton tulisi tehdä ja mihin suuntaan lähteä vaalitappion jälkeen. Palsta on tarkoitettu kaikille vasemmistoliittolaisille.

Kirjoita siis tiivis ja perusteltu mielipide siitä, mihin suuntaan sinä haluaisit puolueen liikkuvan ja miten. Pohtia voi esimerkiksi puolueen organisaatiota, toimintaa, julkikuvaa, lähestyttävyyttä, kieltä ja tietysti politiikan sisältöä, paikallisesti ja valtakunnan tasolla.

Vain perustellut ja asialliset mielipiteet julkaistaan, kirjoittajan omalla nimellä. Pidätämme oikeuden lyhentää ja muokata tekstejä.

Toimita tekstisi sähköpostitse osoitteeseen tero.kaikko@kansantahto.fi. Viestin otsikoksi ”Vasemmiston suunta”.

Kategoriat
Näkökulmat

Vasemmiston suunta: Huomio työmarkkinakysymyksiin

Esitän, että perustamme pikaisesti työryhmän pohtimaan näkyvyyttä työmarkkinakysymyksissä, koska meillä on paljon duunareita, jotka eivät meitä äänestä ja ovat liikkuneet esimerkiksi perussuomalaisiin. Olisi tärkeää nostaa meitä työväen puolueena ja se tapahtuu vain niin, että teemme vahvemmin näkyväksi työmarkkinakysymyksiä ja ihan niitä perusongelmia työpaikoilla.

Teresa Kvick


Keskustelu jatkuu

Äskettäinen eduskuntavaalitappio on synnyttänyt vasemmistoliittolaisten parissa vireää keskustelua tappion syistä ja seurauksista sekä tarpeesta uudistaa puoluetta ja sen toimintaa. Siksi Kansan Tahto on avannut paperilehdessään ja nettisivuillaan keskustelupalstan, jolla pohditaan mitä vasemmistoliiton tulisi tehdä ja mihin suuntaan lähteä vaalitappion jälkeen. Palsta on tarkoitettu kaikille vasemmistoliittolaisille.

Kirjoita siis tiivis ja perusteltu mielipide siitä, mihin suuntaan sinä haluaisit puolueen liikkuvan ja miten. Pohtia voi esimerkiksi puolueen organisaatiota, toimintaa, julkikuvaa, lähestyttävyyttä, kieltä ja tietysti politiikan sisältöä, paikallisesti ja valtakunnan tasolla.

Vain perustellut ja asialliset mielipiteet julkaistaan, kirjoittajan omalla nimellä. Pidätämme oikeuden lyhentää ja muokata tekstejä.

Toimita tekstisi sähköpostitse osoitteeseen tero.kaikko@kansantahto.fi. Viestin otsikoksi ”Vasemmiston suunta”.

Kategoriat
Näkökulmat

Vasemmiston suunta: Positiivista populismia

Olen lukenut vaalien jälkeen sosiaalisesta mediasta lukemattomia analyyseja siitä, mikä näissä vaaleissa meni vasemmistoliiton osalta pieleen. Vaalien tulos oli karmaiseva, siitä lienemme kaikki yhtä mieltä. Aivan erityisen pettynyt olen omaan äänimäärääni, joka oli mielestäni täydellinen mahalasku. Koska olen kuitenkin epäonnistunut erilaisissa asioissa monta kertaa ennenkin, olen oppinut, ettei pidä jäädä tuleen makaamaan. Siksi pohdin tässä hetkessä mieluummin tulevaa kuin mennyttä.

Olen itse varsin tuore vasemmistoliiton jäsen, liityin puolueeseen kesällä 2019. Olin sitä ennen liikkuva äänestäjä, ja mielikuvani vasemmistoliitosta olivat tuohon aikaan ne perinteiset ”ei ymmärrä taloutta / raha tulee seinästä ja sähkö töpselistä”. Muistan vielä hyvin millä tavalla näin eri puolueet silloin kun politiikka ei erityisen paljon kiinnostanut. Minun käännekohtani oli Sipilän hallitus, jonka leikkaukset tuntuivat niin epäreiluilta, että koin valtavaa tarvetta tehdä jotain. Nykyään näen itseni täysin vasemmistolaisena, ja koen vahvaa yhteyttä puoluetovereihini. Kaikella rakkaudella täytyy kuitenkin sanoa, että suurimmassa osassa meikäläisistä toistuu samat helmasynnit: me selitämme asiat liian pitkästi, ja olemme raivorehellisiä. Syyllistyn molempiin myös itse, siksi kampanjanikin varmaan meni miten meni. Liian pitkästi asioiden selittämisessä on hyvä tarkoitus, me kaikki haluamme selittää kulloisenkin asian juurta jaksain niin, koska uskomme ihmisten hyötyvän siitä tiedosta, jonka haluamme jakaa. Raivorehellisyydellä en viittaa siihen, että meidän tulisi ryhtyä valehtelemaan, vaan siihen, että usein meistä jo se tuntuu valehtelemiselta, jos emme selitä jotakin asiaa heti alusta loppuun.

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Nykymaailma on hektinen, kaikki halutaan heti eikä huomenna, ja ihmiset jaksavat keskittyä entistä lyhyempiin teksteihin ja videoihin. On myös selvää, että nykyään vaalit voitetaan populistisella otteella, kuten vaikka perussuomalaisten tai kokoomuksen kampanjoista voimme nähdä. Kun toistaa samaa valhetta uudelleen ja uudelleen, ihmiset alkavat uskomaan siihen. Tiedän, että tähän vasemmistolaisten moraali ei taivu, siksi haluankin esitellä konseptin nimeltä positiivinen populismi, eli populismia ilman valehtelua.

Kerron esimerkin tosielämästä. Jos tapaisit uuden ihmisen, joka heti nimensä kerrottuaan pitäisi sinulle viiden minuutin monologin omasta lempiaiheestaan, mitä ajattelisit? Olisitko hämmentynyt, vai haluaisitko kuulla vielä vähän lisää? Olisiko kuitenkin parempi, jos uusi tuttavuus kertoisi yksinkertaisella lauseella vaikkapa ”minua kiinnostaa hirveästi dinosaurukset”, ja antaisi sitten toisen kysyä lisää, mikäli aihe herättää mielenkiintoa? Jos ei, aina voi vaihtaa aihetta. Mekin voimme puolueena toimia samoin, kerrotaan ensin näkemyksemme tiiviisti, ja kun ihmiset kiinnostuvat meille tärkeistä teemoista, voimme kertoa niistä lisää. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pyrimme jatkossa tiivistämään kaikessa kampanjoinnissamme asiamme 3–5 sanaan. Sisällön on oltava konkreettinen, kuten ”lisää palkkaa hoitajille” tai ”omaisuuttamme ei saa myydä”.

Koska olen elämässäni oppinut myös sen, että heikkoudet on hyvä kääntää vahvuuksiksi, ehdotankin, että ottaisimme positiivisen populismin ydinteemaksi väittämän ”vasemmistoliitto on Suomen rehellisin puolue”. Meillä on tästä paljon näyttöä, esimerkiksi vaalien alla median tekemät faktantarkistukset, erilaiset tutkimukset ja tilastot, yksittäiset asiat kuten Carunan myynnin vastustaminen ja sen vaikutuksista kertominen, Windfall-veron vaatiminen jne. Tähän teemaan on myös äänestäjien helppo tarttua, se on tarpeeksi provosoiva väite, ja tunnetusti suomalaisia ärsyttää poliitikkojen epärehellisyys. Jos jankutamme seuraavat vuodet, että olemme Suomen rehellisin puolue, mikä on varmasti myös totta, voimme edistää positiivista populismia hyvällä omatunnolla, sekä ansaita kansan luottamuksen.

Rehellisyydestä on helppo varioida monenlaisia teemoja, kunhan pitää mielessä tiivistämisen. Ensin joku helposti tartuttava koukku, ja sitten lisää, kun ihmiset kysyvät, mitä oikein tarkoitamme. Näin saamme myös enemmän näkyvyyttä kaupallisessa mediassa, joka janoaa nykyään klikkiotsikoita. Aluksi vastatuuli on varmasti kovaa, mutta kun pystymme kerta toisensa jälkeen todistamaan toimineemme kuten lupasimme, sekä puhuneemme totta, mielikuva alkaa vahvistumaan. Lisäksi meidän on aktivoiduttava kaikkialla sosiaalisessa mediassa, jossa perussuomalaiset ovat tällä hetkellä ylivoimaisesti edellä kaikkia muita puolueita. Tähän tarvitaan organisoitua taustatyötä, jossa mahdollisimman monien vapaaehtoisten ryhmä jakaa, tykkäilee ja kommentoi kaikkea mahdollista vasemmistoliittoon liittyvää. Myös paikallistoimintaan tulee panostaa, sekä aloittaa vaalikampanjat ajoissa, kuukausi–kaksi ennen vaaleja ei vaan mitenkään riitä yksissäkään vaaleissa.

Minä uskon edelleen vankasti vasemmistoliittoon, ja haluan olla mukana luomassa ympärillemme aitoa kansanliikettä. Mielestäni suomalaiset ansaitsevat tietää, että heitä on jo pitkään johdettu harhaan. Kun pieni- ja keskituloiset usutetaan syyttelemään toisiaan omasta ahdingostaan, oikeisto onnistuu kerta toisensa jälkeen pääsemään valtaan heikentämään samojen ihmisten oloja entisestään. Kokoamalla rivimme tiiviiksi positiivisella asenteella meillä on täydet mahdollisuudet saada viestimme jatkossa läpi. Minä uskon, että pystymme siihen, minä uskon meihin.

Hanna Nevantausta


Keskustelu jatkuu

Äskettäinen eduskuntavaalitappio on synnyttänyt vasemmistoliittolaisten parissa vireää keskustelua tappion syistä ja seurauksista sekä tarpeesta uudistaa puoluetta ja sen toimintaa. Siksi Kansan Tahto on avannut paperilehdessään ja nettisivuillaan keskustelupalstan, jolla pohditaan mitä vasemmistoliiton tulisi tehdä ja mihin suuntaan lähteä vaalitappion jälkeen. Palsta on tarkoitettu kaikille vasemmistoliittolaisille.

Kirjoita siis tiivis ja perusteltu mielipide siitä, mihin suuntaan sinä haluaisit puolueen liikkuvan ja miten. Pohtia voi esimerkiksi puolueen organisaatiota, toimintaa, julkikuvaa, lähestyttävyyttä, kieltä ja tietysti politiikan sisältöä, paikallisesti ja valtakunnan tasolla.

Vain perustellut ja asialliset mielipiteet julkaistaan, kirjoittajan omalla nimellä. Pidätämme oikeuden lyhentää ja muokata tekstejä.

Toimita tekstisi sähköpostitse osoitteeseen tero.kaikko@kansantahto.fi. Viestin otsikoksi ”Vasemmiston suunta”.


Kategoriat
Näkökulmat

Vasemmiston suunta: Kuuntelua ja selkeitä vastauksia

Vaaliteltoilla puhuttiin keväällä sähkön hinnasta ja sähkötuesta. Perussuomalaisten viesti, että hallitus kurittaa kansaa ilmastotoimilla, pitää sähkön hinnan korkealla ja jakaa sähkötukea rikkaille, meni perille. Tämän näkee vaalituloksesta.

Vasemmistossa emme kuulleet riittävästi, mistä ihmiset puhuivat ja pitkät jonot soppatykeille karusti kertoivat. Elintarvikkeiden hinnat nousivat rajusti ja monien ihmisten toimeentulo oli heikentynyt. Jo tammi–helmikuun tiedot hintojen nousun kohdistumisesta nimenomaan elintarvikkeisiin olisi pitänyt herättää meidät. Sen pitäisi kuulua perustaitoihimme.

Soppajonossa meille kerrottiin asiasta taas yksinkertainen totuus: Paha hallitus on tavoitellut vihreää siirtymää, aiheuttanut inflaation, ja se on johtanut elintarvikkeiden hintojen nousuun ja saattaa kansan ahdinkoon. Vastausta tähän emme kyenneet antamaan riittävän selkeänä. Puheet sodasta ja eurooppalaisesta talouskriisistä olivat omiaan vain hämmentämään kuulijoita.

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Pitkäaikaiset tukijamme puhuivat Natosta. Heille, jotka ovat vuosikymmeniä sotilasliittoa vastustaneet, on vaikea selittää äkkikäännöstä ja ennen muuta Suomen suhtautumista sotaan ja rauhaan. Aseisiin ja ammuksiin riittää rahaa, mutta kulttuurisuhteet Venäjälle on katkaistu ja muuria rakennetaan itärajalle. Viestiksi heille ei riitä, että Putin on paha. 

Tärkeintä on ihmisten kuunteleminen ja heidän kanssaan keskusteleminen muulloinkin kuin vaalikampanjoinnissa. Keskustelu avaa näkökulmia puolin ja toisin. Usein ihmiset ymmärtävät yhteiset tavoitteemme ja voimme olla niistä yhtä mieltä.

Sen jälkeen omat ratkaisuvaihtoehtomme ongelmiin olisi kyettävä esittämään selkeästi ja joskus myös yksinkertaistetusti. Tämäkään ei ole kovin helppo tehtävä.

Albana Mustafi


Keskustelu jatkuu

Äskettäinen eduskuntavaalitappio on synnyttänyt vasemmistoliittolaisten parissa vireää keskustelua tappion syistä ja seurauksista sekä tarpeesta uudistaa puoluetta ja sen toimintaa. Siksi Kansan Tahto on avannut paperilehdessään ja nettisivuillaan keskustelupalstan, jolla pohditaan mitä vasemmistoliiton tulisi tehdä ja mihin suuntaan lähteä vaalitappion jälkeen. Palsta on tarkoitettu kaikille vasemmistoliittolaisille.

Kirjoita siis tiivis ja perusteltu mielipide siitä, mihin suuntaan sinä haluaisit puolueen liikkuvan ja miten. Pohtia voi esimerkiksi puolueen organisaatiota, toimintaa, julkikuvaa, lähestyttävyyttä, kieltä ja tietysti politiikan sisältöä, paikallisesti ja valtakunnan tasolla.

Vain perustellut ja asialliset mielipiteet julkaistaan, kirjoittajan omalla nimellä. Pidätämme oikeuden lyhentää ja muokata tekstejä.

Toimita tekstisi sähköpostitse osoitteeseen tero.kaikko@kansantahto.fi. Viestin otsikoksi ”Vasemmiston suunta”.

Kategoriat
Näkökulmat

Vasemmiston suunta: Omaäänisyyttä

Puolueen menestystä vaaleissa tulkittaessa voi tarkastella ainakin puolueen poliittisia näkemyksiä, toimintatapoja ja johtajien karismaa. Ja koska puolue ei toimi tyhjiössä, sen menestykseen vaikuttavat myös kilpailevat puolueet.

Lienee varsin selvää, että vasemmistoliiton tappiota ei voi selittää johtajiemme, erityisesti puheenjohtajamme karisman ja esiintymiskyvyn puutteilla. Li Andersson on todettu osaavaksi, selkeäsanaiseksi, asiat hallitsevaksi johtajaksi. Häntä ei voi syyttää koppavuudesta tai kaikkitietävyydestä kasvokkaisissa kohtaamisissa. Muut johtajat, kuten Saramo ja Honkasalo ovat myös olleet, siinä määrin kuin ovat päässeet esille, asiallisia.

Puolueen vaalikampanjaan Lapissa osallistuneet ovat kehuneet kampanjaa hyvähenkiseksi ja ehdokkaita ahkeriksi. Hämmästyttävää on, että näin loistava kampanja johti vaalitappioon. Elämmekö me, vasemmistoliiton ehdokkaat ja aktiivit, kuplassa, jonka sisältä kampanja näyttää erinomaiselta mutta voi ulkopuolelta näyttää ulossulkevalta ja luotaantyöntävältä? Loiko kampanjamme kuvaa puolueesta, johon muilla ei ole pääsyä?  Mitä hauskempaa meillä on keskenämme, sitä suuremmaksi voi rakentua ero muihin kansalaisiin, jopa puolueen kannattajiin.

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Vasemmistoliiton Lapin piiri menetti viimeisenkin kansanedustajan paikan, ääniosuus oli 9,9 prosenttia. Puolueen kannatuskehitys eduskuntavaaleissa vuodesta 1999 lähtien on ollut suoraviivaisesti laskeva, paitsi vuoden 2019 vaaleissa. Tuolloin Sipilän hallituksen herättämä vastarinta nosti puolueen kannatusta 0,4 prosenttiyksikköä. Vuodesta 1999 vuoteen 2019 puolueen kannatus lähes puolittui Lapissa 27,1 prosentista 14,2 prosenttiin.

Lapissa suurimmat suhteellisen kannatuksen menetykset tapahtuivat ex-kansanedustaja Mustajärven kotikunnassa Savukoskella (80,1 prosenttia), Savukosken naapurikunnissa Pelkosenniemellä ja Sallassa (60,0 prosenttia ja 50,4 prosenttia); Kolarissa ja Kittilässä, jotka ovat olleet vahvoja vasemmistokuntia (42,2 prosenttia ja 56,4 prosenttia).

Ainoa kunta Lapissa, jossa perussuomalaisten ääniosuus laski, oli Pello. Se oli myös ainoa kunta, jossa vasemmistoliiton suhteellinen ääniosuus nousi (peräti 66 prosenttiyksikköä). Vasemmiston Lapin läänin ääniharava Piia Kilpeläinen-Tuoma asuu ja on kotoisin Pellosta. Voi siis päätellä, että ehdokasasettelun epäonnistuminen oli Lapissa syy äänimäärien laskuun. Mutta sekään ei selitä kaikkea, sillä vasemmistoliiton suhteellinen ääniosuus laski huomattavasti myös Kemissä (31,2 prosenttiyksikköä) ja Torniossa (30,1 prosenttiyksikköä), joista molemmista oli hyvät ja aktiiviset ehdokkaat, Torniosta tosin vain yksi ehdokas.

Vasemmistoliiton politiikan sisältö, puolueen tarina, on tärkeä tekijä menestyksessä. Meidän tarinamme maailmasta, Suomesta, nykyisyydestä ja menneisyydestä kilpailee muiden puolueiden esittämien tarinoiden kanssa. Näyttää siltä, että kolmessakymmenessä vuodessa tarinamme on kulunut, tai muuttunut siten, että se ei enää vastaa ihmisten valtaosan ymmärrystä ja havaintoja maailmasta. Tai voi olla myös niin, että muuttunut tarinamme on ajankohtainen ja osuva mutta sitä ei kuulla eikä ymmärretä. 

Elämme maailmassa, jota hallitsevat porvarillisesti orientoituneet tiedotusvälineet, keskiluokkainen koululaitos ja muut ideologiset koneistot. Vasemmiston ääni on heikentynyt osittain omasta syystämme. Se minkälaisella äänellä kerromme tarinaamme jatkossa ja minkälainen tarinamme on, on omissa käsissämme. Pystymme parempaankin.

Vesa Puuronen


Keskustelu jatkuu

Äskettäinen eduskuntavaalitappio on synnyttänyt vasemmistoliittolaisten parissa vireää keskustelua tappion syistä ja seurauksista sekä tarpeesta uudistaa puoluetta ja sen toimintaa. Siksi Kansan Tahto on avannut paperilehdessään ja nettisivuillaan keskustelupalstan, jolla pohditaan mitä vasemmistoliiton tulisi tehdä ja mihin suuntaan lähteä vaalitappion jälkeen. Palsta on tarkoitettu kaikille vasemmistoliittolaisille.

Kirjoita siis tiivis ja perusteltu mielipide siitä, mihin suuntaan sinä haluaisit puolueen liikkuvan ja miten. Pohtia voi esimerkiksi puolueen organisaatiota, toimintaa, julkikuvaa, lähestyttävyyttä, kieltä ja tietysti politiikan sisältöä, paikallisesti ja valtakunnan tasolla.

Vain perustellut ja asialliset mielipiteet julkaistaan, kirjoittajan omalla nimellä. Pidätämme oikeuden lyhentää ja muokata tekstejä.

Toimita tekstisi sähköpostitse osoitteeseen tero.kaikko@kansantahto.fi. Viestin otsikoksi ”Vasemmiston suunta”.

Kategoriat
Näkökulmat

Vasemmiston suunta: Selkokieltä ja yhteisöllisyyttä

Vasemmiston heikko tulos vaaleissa puhuttaa vasemmistoliiton väkeä. Ja syytä onkin. Tuon esiin muutamia omia ajatuksia ja huomioita. Ratkaisuja en esitä, se on seuraavan puoluekokouksen käsissä.

Minulla on pitkä historia vasemmistolaisessa liikkeessä. Olen kasvanut työväenliikkeen sisällä pikkupioneerista nuorisoliiton kautta aktiiviseksi puolueen toimijaksi. Katson siis puoluetta myös sen historian kautta. Minulle se merkitsee myös perheeni historiaa. Minulla siis on luja side vasemmistolaisuuteen ja puolueeseen enkä voisi kuvitellakaan äänestäväni tai kannattavani mitään muuta puoluetta, vaikka en itsekään ole aina ihan varma vasemmiston sanomasta tänä päivänä. En tiedä olenko enää tyypillinen vasemmiston jäsen.

Jos vasemmiston sanoma ei aina avaudu hardcore-puolueaktivistille, niin miten se aukeaa äänestäjille? Miksi käytämme kieltä, jota äänestäjä ei ymmärrä? Miksi emme puhu asioista niiden oikeilla nimillä? Tai miksi emme avaa käsitteitä, vaan oletamme, että kaikki puhuvat samaa kieltä. Meidän tavoitteiden on oltava selkeitä, yksinkertaisia ja ymmärrettäviä. Pohjoisessa puhutaan eri kieltä kuin Helsingissä. Esimerkiksi vihreys ymmärretään pohjoisessa aivan eri tavalla kuin etelässä ja se olisi kyllä syytä tiedostaa. Täällä tarvitaan autoa, moottorikelkkaa ja mönkijää elannon saamiseksi. Täällä metsästetään ja kalastetaan. Täällä ei bussit kulje kolmen minuutin välein. Ja kauppa on 100 km päässä. Ja täällä on sitä työllistävää teollisuutta. Jos meidän reilu siirtymä ei aukea pohjoisen äänestäjälle, niin käy kuten nyt kävi.

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Vasemmistoliiton historia on vahvasti työväenliikkeessä. Se ei oikein tänä päivänä enää näy puolueen sanomassa. Periaateohjelmassa on kyllä ihan oikeita asioita tavoitteena, mutta jostain syystä ne eivät saa huomiota samalla tavalla kuin moni muu myös vasemmistolle tärkeä asia. Tällä hetkellä puolueella ei ole ollenkaan työelämäasioihin keskittyvää työryhmää. Se on mielestäni aika erikoista. Etenkin kun itse työskentelen ay-liikkeessä ja työelämäasiat ovat päivittäin läsnä. Työelämä muuttuu hirveää vauhtia, siinä ei pysy perässä edes ay-liike. Voisiko vasemmisto olla askeleen edellä? Ja olla nykyaikaisen työväenliikkeen edelläkävijä? Työväenliikkeen, johon kuuluu itsensätyöllistäjät, pienyrittäjät ja pätkätyöläiset?

Puolue olemme me. Ketkä me? Historiassa toimittiin niin, että oli puolueosastot, jotka hankkivat puolueelle jäseniä eli äänestäjiä ja toimijoita. Pyöritettiin kaikenlaista toimintaa kulttuuritoiminnasta ay-toimintaan. Ja talkoilla. Vaput ja vaalit hoidettiin porukalla ja jokaisella oli oma tehtävä. Mitä puolueosastot tekevät nykyään? Pitävät pakolliset vuosikokoukset? Onko osastoissa edes niitä toimijoita? Ehkäpä tässä puolueorganisaatioissa ja toimintatavoissa olisi myös pohdintaa. Kerran neljässä vuodessa väkipakolla makkarakiertueella ostareilla ei ehkä ole enää toimiva konsepti.

Kaipaan yhteisöllisyyttä. Vaalityössä sellaisesta hiukan sain viitteitä. Oulun vaalipiirissä etenkin naisehdokkaat tekivät ihanasti yhteistyötä ja järjestivät ei-perinteisiä vaalitapahtumia, kuten ristipistojen tekemistä, saunaa, paljua ja kiroiluiltamia. Sellaista yhteistyön meininkiä kaipaan. Kokoonnutaan yhteisen mielenkiinnon äärelle ja puhutaan samalla asiaa. Ja asian vierestä. Yhteisöllisyys on itselleni ollut aina se merkittävin tekijä vasemmistolaisessa liikkeessä toimimiseen ja sen kokemuksen toivoisin kaikkien kokevan liittyessään vasemmistoliittoon. Oman ikäluokkani yhteisöllisyys on ollut vahvaa sieltä nuoruudesta näihin päiviin asti ja se suurin osa nuoruuden porukasta ympäri Suomen on mukana edelleen.

En kylläkään suosittele mitään itseruoskintaa Vasemmistolle. Se ei johda mihinkään. Käytetään sekin energia työhön, jota seuraavan neljän vuoden aikana riittää meille kaikille, jotka ollaan oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon puolella!

Sannamari Sala


Keskustelu jatkuu

Äskettäinen eduskuntavaalitappio on synnyttänyt vasemmistoliittolaisten parissa vireää keskustelua tappion syistä ja seurauksista sekä tarpeesta uudistaa puoluetta ja sen toimintaa. Siksi Kansan Tahto on avannut paperilehdessään ja nettisivuillaan keskustelupalstan, jolla pohditaan mitä vasemmistoliiton tulisi tehdä ja mihin suuntaan lähteä vaalitappion jälkeen. Palsta on tarkoitettu kaikille vasemmistoliittolaisille.

Kirjoita siis tiivis ja perusteltu mielipide siitä, mihin suuntaan sinä haluaisit puolueen liikkuvan ja miten. Pohtia voi esimerkiksi puolueen organisaatiota, toimintaa, julkikuvaa, lähestyttävyyttä, kieltä ja tietysti politiikan sisältöä, paikallisesti ja valtakunnan tasolla.

Vain perustellut ja asialliset mielipiteet julkaistaan, kirjoittajan omalla nimellä. Pidätämme oikeuden lyhentää ja muokata tekstejä.

Toimita tekstisi sähköpostitse osoitteeseen tero.kaikko@kansantahto.fi. Viestin otsikoksi ”Vasemmiston suunta”.

Kategoriat
Näkökulmat

Vasemmiston suunta: Työelämäkysymykset näkyviin

Usein kuulee syytettävän, että vasemmistoliitto ei ole riittävästi työväenpuolue. Olen tätä ihmetellyt, sillä minulle puolue on itsestään selvästi nimenomaan työväenpuolue. Piirikokouksissa, puoluekokouksissa ja monissa muissa kokouksissa, joissa olen ollut, on keskeiseksi teemaksi noussut työelämäkysymykset. Myös kunnallistasolla olemme aina johdonmukaisesti vastustaneet henkilöstövähennyksiä ja lomautuksia ja nostaneet esiin työhyvinvointia. 

Tavoiteohjelmasta löytyy sivukaupalla työelämäpolitiikkaan liittyviä tavoitteita ja työelämäpolitiikalle oli myös eduskuntavaaliohjelmassa omistettu 6,5 sivua 36:sta. Vertailun vuoksi sdp:n lähes 90-sivuisessa eduskuntavaaliohjelmassa on 10 sivua työelämään liittyviä tavoitteita. 

Meillä Varsinais-Suomessa oli eduskuntavaaliehdokkaana useita ay-taustaisia ehdokkaita ja listan monipuolisuutta tältä osin pidettiin piirikokouksessa erityisen tärkeänä. Kuitenkin listaltamme nousi eduskuntaan 2 henkilöä, joilla ei ole erityistä taustaa ay-liikkeessä ay-taustaisten ehdokkaiden jäädessä hännille.

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Vaalipiiristämme nousi eduskuntaan 4 perussuomalaisten ehdokasta. Perussuomalaiset ovat aina suorastaan halveksuneet ay-liikettä eikä heidän ohjelmistaan löydy työelämäpoliittisia tavoitteita, ellei työperäisen maahanmuuton vastustamista lasketa. Silti suurimman SAK:n liiton eli Teollisuusliiton jäsenkyselyssä toiseksi suosituimmaksi puolueeksi nousi niin ikään perussuomalaiset. 

Vaaleissa työelämän kysymykset saivat varsin vähän media-aikaa eikä niistä juurikaan vaalipaneeleissa ja puheenjohtajatenteissä keskusteltu. Vaikuttaakin lähinnä siltä, että työelämäpoliittiset kysymykset eivät enää kiinnosta ihmisiä eikä niitä pidetä tärkeinä tai ratkaisevina äänestyspäätöstä tehdessä. Onko siis niin, että vasemmistoliitto ei ole vieraantunut työläisistä vaan työelämä on vieraantunut politiikasta? Jatkuvasti kuulee vaatimusta, ettei ay-liike saisi ottaa poliittisesti kantaa tai että politiikka ei kuulu työpaikoille, mutta kyllähän se nimenomaan kuuluu. Poliittiset päätökset ja lainsäädäntö vaikuttavat siihen millainen työelämä meillä on.

Käytämme vasemmistoliitossa paljon energiaa ja aikaa työelämän kysymysten käsittelyyn, joten miten ihmeessä saisimme tämän työn näkymään myös vaalituloksessa ja työtätekevät ihmiset jälleen kiinnostumaan omista oikeuksistaan? Me emme saa kuitenkaan vetää sitä johtopäätöstä, että meidän on mentävä mukaan populismiin ja lopetettava työelämän kysymyksistä puhuminen, sillä jos me emme puhu on tilalla vain tyhjä hiljaisuus.

Maarit Koivisto


Keskustelu jatkuu

Äskettäinen eduskuntavaalitappio on synnyttänyt vasemmistoliittolaisten parissa vireää keskustelua tappion syistä ja seurauksista sekä tarpeesta uudistaa puoluetta ja sen toimintaa. Siksi Kansan Tahto on avannut paperilehdessään ja nettisivuillaan keskustelupalstan, jolla pohditaan mitä vasemmistoliiton tulisi tehdä ja mihin suuntaan lähteä vaalitappion jälkeen. Palsta on tarkoitettu kaikille vasemmistoliittolaisille.

Kirjoita siis tiivis ja perusteltu mielipide siitä, mihin suuntaan sinä haluaisit puolueen liikkuvan ja miten. Pohtia voi esimerkiksi puolueen organisaatiota, toimintaa, julkikuvaa, lähestyttävyyttä, kieltä ja tietysti politiikan sisältöä, paikallisesti ja valtakunnan tasolla.

Vain perustellut ja asialliset mielipiteet julkaistaan, kirjoittajan omalla nimellä. Pidätämme oikeuden lyhentää ja muokata tekstejä.

Toimita tekstisi sähköpostitse osoitteeseen tero.kaikko@kansantahto.fi. Viestin otsikoksi ”Vasemmiston suunta”.

Kategoriat
Näkökulmat

Vasemmiston suunta: Vastuullinen kanava pettyneille

2.4.2023 oli vasemmistoliitolle valtakunnallisesti mutta ehkäpä erityisesti sen kahdelle pohjoisimmalle vaalipiirille sellainen tyrmäysisku, josta toipuminen ei ole helppoa. Milläpä motivoida sitä vuosikymmeniä pyyteetöntä vaalityötä tehnyttä kunnallisjärjestön rivijäsentä ajamaan henkensä kaupalla ympäri laajaa Lapin maata läpi tuulen ja tuiskun taas kerran, kun tuloksena tällä kertaa oli se kaikkein katkerin vaalitappio, jossa kolmannes kannatuksesta ja vaalipiirin ainoa kansanedustajan paikka lipuu pois käsistä.

Monesti olen ollut todistamassa puheita, joissa todetaan, että vaalitappiossa on uuden nousun siemen tai että tulokset analysoidaan huolellisesti ja tehty analyysi tulee näkymään puolueen toimintatavoissa.

Tällaisiin puheisiin liittyvien lupausten lunastaminen on jättänyt toivomisen varaa aiempienkin vaalitappioiden jälkeen mutta nyt tuntuu, että jäsenistömme on oikeasti, sen sijaan että se olisi lamaantunut, suuntaamassa energiansa mahdollisimman laadukkaan tilannekuvan hahmottamiseen. Jos tässä onnistutaan hyvin ja se jalostuu hyviksi toimintalinjauksiksi, silloin ollaan aidosti sen äärellä, että tappiossa todellakin on uuden nousun siemen ja jopa versova itu. Kiitos Kansan Tahdolle, että se nopeasti on osaltaan tarttunut tähän haasteeseen tarjoten kanavan tuloksen analysoinnille.

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Mikä sitten on se ratkaiseva juurisyy sille, että Lapissa ja osin Oulussa päästiin niittämään tällainen vaalisato? Päällimmäiset tuntemukset vaalikentiltä Lapissa, joissa laitoin itsenikin ehdokkaana likoon, olivat kuitenkin ihmisten kiinnostus kohtalaisen hyvässä laajuudessa ja energinen tekemisen meininki kampanjoinnissa.

Siksi tyrmistys oli erityisen raju, kun tulosta ei osannut tässä muodossaan ennakoida ja tuloksen realisoiduttua, sitä selittäviin tekijöihin ei osannut päästä kiinni. Maanantai-iltana tunsin kuitenkin kokevani ahaa-elämyksen, joka tiivistyy kahteen sanaan: alueiden kosto.

Alueiden kosto on käsite, joka on tuotu julkisuuteen ensisijaisesti London School of Economicsin (LSE) talousmaantieteen tutkijaryhmän toimesta. Alejandro Rodriguez-Pose on johtanut ryhmää, joka on tutkinut mm. Trumpin menestystä 2016 käyttäen useita mittareita selittämään sitä, mitkä alueelliset tekijät olivat johtamassa tähän menestykseen. Suomessa ”alueiden kostoa” on erityisesti tutkinut Helsingin yliopiston maantieteen laitoksen professori Sami Moisio.

Euroopassa tämän käsitteen heijastumat ovat näkyneet mm. Brexitissä, keltaliivien kapinassa tai vaikkapa AfD:n nousussa Itä-Saksassa. Suomessa alueiden kosto oli osin nähtävissä jo 2019 (miksei jo 2011 jytkyssäkin) mutta todellinen kulminaatiopiste saavutettiin näissä eduskuntavaaleissa.

Alueiden kostossa on kyse vastarinnasta, joka kumpuaa pettymyksistä eliittejä ja ympärillä tapahtuvia muutoksia kohtaan. Kun omalta alueelta tai omasta elämästä katoaa toivo ja tulevaisuususko, se lisää vastakkainasetteluja, epätoivoa, näköalattomuutta ja pelkoa muutosta kohtaan. Alueella ei tarvitse mennä vielä edes erityisen huonosti mutta kun sekään ei enää riitä – ihmiset haluavat asioiden pysyvän ennallaan.

Käynnissä on erilaisia selviytymistaisteluita. Syyt taustalla ovat erilaisia – oli kyse sitten Itä-Helsingin lähiöstä tai ongelmista Hyrynsalmella tai Savon Rautavaaralla. Perussuomalaiset on se kanava, joka suuntaa koston käyttämällä bensiininä nuotiossa milloin maahanmuuttajavastaisuutta, milloin korkeaa bensan ja energian hintaa tai vaikkapa sitä, että ulkoa päin uhataan päätäntävaltaamme suhteessa omistamiimme metsiin tai siihen, miten saamme harjoittaa vaikka sitä monen mielestä ainoaa vetovoimaisuuden syrjä-Suomessa takaavaa harrastusta, metsästystä.

Koen, että olemme ajautuneet eräänlaiseen kuplaan, kun emme ole tunnistaneet tätä alueiden kosto -ilmiötä ja sen syvyyttä ja laajuutta oikein millään tavoin. Tämä on se kertomus, jota perussuomalaiset kuitenkin tarjoaa ihmisille. Keskusta ja vasemmistoliitto saavat tässä kertomuksessa hivenen erisisältöisen roolin tarinan konnina.

Propagandaa on nykyisen some-koneiston kautta helppo monistaa nopeasti ja tehokkaasti. Tältä osin mielien muokkaaminen on tapahtunut hyvinkin hurjalla vauhdilla. Ja mikä kaikkein vakavinta, tällä kaikella on päästy jo syvälle ison osan ihmisiä asenteisiin. Samalla tavalla kuin rasismista tuli hyvinkin nopeasti arkipäiväistynyt asennetason asia yhteiskunnassamme, on alueiden kostossa nähtävissä jopa uskonnonomaista hurmosta. Jos yritätkään kritisoida tarinaan uskovia heidän näkemystensä pinnallisuudesta, saat vastaasi jopa suoranaista vihaa. Samanaikaisesti ps käyttää omassa viestinnässään uskonnoista kumpuvia ilmaisuja – pelastus, vapahtaja – voimistaakseen tunnekokemusta kansalaisten mielissä.

Erityisen voimakkaana tämä viha vaikuttaa näyttäytyvän 30–50-vuotiaissa työläisammateissa toimivissa miehissä tai mikä hulluinta eri tavoin työttömissä, joiden keskuudessa perussuomalaisten kannatus on vahvinta kaikista puolueista.

Jos aiomme elpyä ja haaveillakaan menestyksestä eri puolilla Suomea mutta erityisesti nyt täällä Pohjois-Suomessa, globalisaation häviäjäseuduilla, pitää näiden kertomukseen uskovien tuska ottaa vakavasti ja siihen on löydettävä Vasemmiston uskottavat vastaukset. Millä se tehdään, onkin toinen kysymys mutta tekeminen alkaa siitä, että tunnistetaan iso tilannekuva ja sen oikeutus myös tunnustetaan rehellisesti.

Valoisaan tulevaisuuteen on kuitenkin uskottava. Esimerkiksi kansanedustajat Tennilä, Mustajärvi, Kyllönen tai Koskenniemi ovat tai olivat kaikupohja niille ihmisille, joita rakennemuutos aiemmin raateli. Nyt kaikupohjana olemista tarjoaa kilpaileva joukkue. Meistä osaltamme on kiinni, kuinka pitkäkestoinen tästä kertomuksesta perussuomalaisten tarjoamana hegemoniana lopulta muodostuu.

Vasemmistoliitolla ja sen edeltäjällä SKDL:llä on näyttöjä sekä vahva aatehistoriallinen pohja, joka antaa uskoa, että se voi olla poliittinen voima, joka on vastuullinen kanava pettyneille ihmisille. Sen pitää vain nöyrtyä ja löytää tältä osin juurensa ja kannatusta saatuaan toimia niin, että nämä ihmiset saavat äänelleen vastinetta eivätkä vain iskulauseita ja pettymyksen lietsontaa.

Jarkko Kotilaine


Keskustelu jatkuu

Äskettäinen eduskuntavaalitappio on synnyttänyt vasemmistoliittolaisten parissa vireää keskustelua tappion syistä ja seurauksista sekä tarpeesta uudistaa puoluetta ja sen toimintaa. Siksi Kansan Tahto on avannut paperilehdessään ja nettisivuillaan keskustelupalstan, jolla pohditaan mitä vasemmistoliiton tulisi tehdä ja mihin suuntaan lähteä vaalitappion jälkeen. Palsta on tarkoitettu kaikille vasemmistoliittolaisille.

Kirjoita siis tiivis ja perusteltu mielipide siitä, mihin suuntaan sinä haluaisit puolueen liikkuvan ja miten. Pohtia voi esimerkiksi puolueen organisaatiota, toimintaa, julkikuvaa, lähestyttävyyttä, kieltä ja tietysti politiikan sisältöä, paikallisesti ja valtakunnan tasolla.

Vain perustellut ja asialliset mielipiteet julkaistaan, kirjoittajan omalla nimellä. Pidätämme oikeuden lyhentää ja muokata tekstejä.

Toimita tekstisi sähköpostitse osoitteeseen tero.kaikko@kansantahto.fi. Viestin otsikoksi ”Vasemmiston suunta”.

Kategoriat
Näkökulmat

Vasemmiston suunta: Vasemmistopopulismia

Vasemmistoliiton on käsiteltävä enemmän perinteisiä aiheitaan luokka-analyysin näkökulmasta ja sitä, miten kapitalismi vaikuttaa esim. trans- ja sukupuolivähemmistöjen arkeen. Vasemmistoliiton olisi muutettava retoriikkaansa enemmän vasemmistopopulistiseksi.

Aaro Pekkarinen


Keskustelu jatkuu

Äskettäinen eduskuntavaalitappio on synnyttänyt vasemmistoliittolaisten parissa vireää keskustelua tappion syistä ja seurauksista sekä tarpeesta uudistaa puoluetta ja sen toimintaa. Siksi Kansan Tahto on avannut paperilehdessään ja nettisivuillaan keskustelupalstan, jolla pohditaan mitä vasemmistoliiton tulisi tehdä ja mihin suuntaan lähteä vaalitappion jälkeen. Palsta on tarkoitettu kaikille vasemmistoliittolaisille.

Kirjoita siis tiivis ja perusteltu mielipide siitä, mihin suuntaan sinä haluaisit puolueen liikkuvan ja miten. Pohtia voi esimerkiksi puolueen organisaatiota, toimintaa, julkikuvaa, lähestyttävyyttä, kieltä ja tietysti politiikan sisältöä, paikallisesti ja valtakunnan tasolla.

Vain perustellut ja asialliset mielipiteet julkaistaan, kirjoittajan omalla nimellä. Pidätämme oikeuden lyhentää ja muokata tekstejä.

Toimita tekstisi sähköpostitse osoitteeseen tero.kaikko@kansantahto.fi. Viestin otsikoksi ”Vasemmiston suunta”.

Kategoriat
Näkökulmat

Vasemmiston suunta: EU-kritiikkiä

EU-keskustelu on jätetty kokonaan persujen temmellyskentäksi, Marinin hallitus on vaikuttanut EU-asioiden hoidossa heikolta ja hampaattomalta. On hyvin vaikea perustella sitä miksi sinne pitää milloin minkäkin kriisin varjolla lähettää miljarditolkulla rahaa muiden maiden etuihin ja investointeihin. Jokaiselle eurolle on tarvetta kotimaassa, kun oma budjettialijäämä on nyt jatkuva tila. Tilalle saamme vaatimuksia kasvattaa hiilinieluja, pakkoremontoida talot ja mitä vielä. Kun päälle Tuppurainen tulee kertomaan, että oma kansa ensin -ajattelu on vahingollista, on hyvin vaikea välttyä ajattelemasta Suomen olevan täysin kyvytön puolustamaan suomalaisten etua Brysselissä.

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Vaikka kunnianhimoiset tavoitteet energiankäytön vähentämiseksi ovat itsessään kannatettavia, tulisi olla jokin tiekartta, jolla voidaan osoittaa kansalaisille tilanteen olevan hallinnassa, ettei synny mielikuvaa Brysselin byrokraateista häätämässä suomalaisia pois omista kodeistaan vaan, koska ei ollut varaa tehdä kymmenen tuhannen euron remonttia. Kritiikkiä EU:ta kohtaan ei tule pelätä. Se on osoitus, että meillä on jokin suunnitelma ja suunta, että olemme valmiit astumaan varpaille. Se on merkki johtajuudesta. Erityisesti eri maiden kyvyttömyys kehittyä moderneiksi valtioiksi ja pyristellä irti korruptiosta ovat asioita, joita vasemmistoliiton tulisi ajaa kovaan ääneen. Italiassa monet valtion instituutiot ovat retuperällä, veronkierto rehottaa monissa maissa eikä esimerkiksi Unkarilla vaikuta olevan mitään halua pyristellä irti korruptiosta. Pikemmin päin vastoin.

Kyseiset tapaukset ovat vain esimerkkejä, mutta mielestäni jokaisen maan tulee osoittaa aitoa halua ja kykyä korjata oman yhteiskuntansa ongelmia, ei pyrkiä siirtämään asioita tulevaisuuteen keräämällä EU-tukia. 

Reino Riikonen


Keskustelu jatkuu

Äskettäinen eduskuntavaalitappio on synnyttänyt vasemmistoliittolaisten parissa vireää keskustelua tappion syistä ja seurauksista sekä tarpeesta uudistaa puoluetta ja sen toimintaa. Siksi Kansan Tahto on avannut paperilehdessään ja nettisivuillaan keskustelupalstan, jolla pohditaan mitä vasemmistoliiton tulisi tehdä ja mihin suuntaan lähteä vaalitappion jälkeen. Palsta on tarkoitettu kaikille vasemmistoliittolaisille.

Kirjoita siis tiivis ja perusteltu mielipide siitä, mihin suuntaan sinä haluaisit puolueen liikkuvan ja miten. Pohtia voi esimerkiksi puolueen organisaatiota, toimintaa, julkikuvaa, lähestyttävyyttä, kieltä ja tietysti politiikan sisältöä, paikallisesti ja valtakunnan tasolla.

Vain perustellut ja asialliset mielipiteet julkaistaan, kirjoittajan omalla nimellä. Pidätämme oikeuden lyhentää ja muokata tekstejä.

Toimita tekstisi sähköpostitse osoitteeseen tero.kaikko@kansantahto.fi. Viestin otsikoksi ”Vasemmiston suunta”.

Kategoriat
Uutiset

Yleisen Lehtimiesliiton journalistipalkinto Kai Hirvasnorolle

Yleisen Lehtimiesliiton journalistipalkinto myönnettiin lauantaina Helsingissä pidetyssä liittokokouksessa Kansan Uutisten Kai Hirvasnorolle. Palkinto jaetaan journalistisesta työstä sanan- ja ilmaisunvapauden puolesta sekä moniarvoisen tiedonvälityksen edistämisestä.

Palkintoperusteluiden mukaan Hirvasnoro on analysoinut politiikan tapahtumia terävästi ja monipuolisesti unohtamatta kriittisyyttä suhteessa vasemmistoon. Perinteisten uutisjournalismin lajien lisäksi hänet tunnetaan dekkari- ja Päätalo-jutuistaan.

Liiton puheenjohtajana neljännelle kaudelle jatkaa Niko Peltokangas. Hallituksen jäseninä jatkavat Erkki Hirvonen, Matti Hokkanen, Antti Kettunen, Janne Mäkinen, Tiina Ruulio, Siskotuulikki Toijonen ja Markku Vainio sekä varajäsenenä Irmeli Palmu. Uusina hallitukseen valittiin Toivo Haimi, Sari Aittokoski ja varajäseneksi Kukka-Maria Ahokas.

Liittokokous päätti lahjoittaa 2000 euroa ukrainalaistoimittajien auttamiseen Ukraine Safety Fundin kautta.

Mainos alkaa
Mainos loppuu