Kansan Tahto

70 € / vuosi
Kategoriat
Lukijoilta

Sopimusyhteiskunnan romuttaminen epäisänmaallinen teko

Suomi juhlii sadatta itsenäisyyden vuottaan. Maamme alkutaipaleen vuodet eivät ole pelkästään kansakunnan sankaritarinaa: suuret myllerrykset, sodat päällimmäisinä, haavoittivat orastavaa itsenäisyyttä. Kansakunnan jakaantumisen pysäyttämiseksi tarvittiin tekoja yhtenäisyyden ja oikeudenmukaisuuden eteen. Vuoden 1940 ”tammikuun kihlaus” oli yhtenäisyyden kannalta merkittävä päätös. Työnantajat tunnustivat ammattiliitot ja SAK:n neuvotteluosapuoliksi työmarkkinoita koskevissa kysymyksissä. Osapuolet sopivat yhteisymmärryksen hakemisesta neuvotteluteitse. Tällä päätöksellä alettiin rakentaa Suomesta yhtenäistä kansakuntaa. Suomi nousi nopeasti pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden joukkoon.

Tänään suomalaisen yhteiskunnan vaurautta ja yhtenäisyyttä uhkaa Elinkeinoelämän Keskusliitto (EK), joka irtisanoi keskusjärjestöjen välillä tehdyt sopimukset ja hylkäsi työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun ja yhteisen päätöksenteon. Yrittäjät ja heidän taustaryhmänsä irtisanoutuvat yhtenäisen kansakunnan rakentamisesta ja ylläpidosta. Tämä on heidän lahjansa 100-vuotiaalle Suomelle.

Puuliiton vasemmistoryhmä on huolestunut työnantajien kadonneesta yhteiskuntavastuusta.

Puuliiton vasemmistoryhmä on huolestunut työnantajien kadonneesta yhteiskuntavastuusta. Pakoilu vastuunkannosta Suomen itsenäisyyden historiassa on tulkittu maanpetturuudeksi. Tätä tulkintaa ovat viljelleet juuri ne tahot, jotka itse tällä hetkellä sitä toteuttavat. Työntekijäpuolta on matkan varrella syytetty useaan otteeseen vastuun pakoilusta ja häiriköinnistä. Kun yhteiskunta nyt tarvitsee vastuunkantajia, työntekijäpuoli kantaa sille asetetut vastuut.

Vasemmistoryhmä edellyttää työnantajia palaamaan yhteiseen pöytään. Metalliliiton, TEAMin ja Puuliiton fuusion myötä teollisuustyöntekijät ovat valmiita niin sopimiseen kuin taisteluunkin. Sopimusyhteiskunta takaa kansakunnan yhtenäisyyden, yhteiskunnan kokonaisvaltaisen rakentamisen ja kaikille kansalaisille turvallisen ympäristön. Sopimisen vaihtoehtona on epäjärjestys. Ymmärtävätkö vuorineuvokset, että kolmikannan murtuminen radikalisoi ammattiyhdistysliikkeen? Sopimusten tarjoaman työrauhan katoaminen johtaa lakkoihin ja vaarantaa koko Suomen kilpailukyvyn. Halutaanko tulevaisuutta rakentaa sopien vai repien?

 

Jyrki Alapartanen
varapuheenjohtaja
Puuliitto

Kategoriat
Lukijoilta

Päihdetyö kriisissä?

Olen työskennellyt 80-luvun alusta lähtien Kainuussa erilaisissa päihdetyön palveluissa. Tänä aikana olen nähnyt alalla erilaisia vaiheita, mistä ehkä merkittävin oli 90-luvulla, jolloin Kainuusta lakkautettiin päihdeongelmaisten katkaisuhoito- ja kuntoutusyksikkö.

Maakuntaan mentäessä todella toivoin, että päihdetyötä Kainuussa alettaisiin uudelleen vahvistaa, varsinkin, kun meillä  alkoholinkäyttötilastot ovat valtakunnallisesti katsoen sangen korkeat ja nuorten huumeitten käyttö on huolestuttavasti lisääntynyt. Toiveeni osoittautui turhaksi.

Viime vuosina olen yhä useammin tuntenut itseni asiakkaiden vaikeiden tilanteiden edessä välineettömäksi; ei ole päihdetyön palvelua, mihin asiakkaan ohjata, vaikka työntekijänä tarpeen selvästi näenkin. Olen nähnyt useamman asiakkaani menehtyvän, koska tarpeenmukaista päihdetyön palvelua ei Kainuussa ole ollut tarjolla.

Tarvitsemme Kainuuseen erillisen päihdehoitoyksikön avohoito-, katkaisu- ja kuntoutusmahdollisuuksineen.

Viime vuosina koko Kainuun päihdetyöstä on pääosin vastannut runsaat kymmenen avohoidon päihdetyöntekijää, siinä kaikki. Meillä Kainuussa ei ole erillistä katkaisuhoito- ja kuntoutusyksikköä, ei matalan kynnyksen hoitopaikkoja, eikä koko Kainuuta kattavaa tuetun asumisen verkostoa.

Miten vastata moninaisiin tarpeisiin? Uuteen sairaalaan on kaavailtu yhdistettyä mielenterveys- ja päihdepoliklinikkaa. Pahoin pelkään, että tämän suunnitelman toteutuessa päihdetyö sulautetaan psykiatriaan ja sen erityisosaaminen häviää. Olemmeko menossa näin toteuttamaan vain ”ylläpitohoitoa”, lähinnä lääkehoidoin, asiakkaan kuntouttamisen ja kuntoutumisen unohtaen? 

Nykyiset haasteet huomioon ottaen tarvitsemme Kainuuseen, unohtamatta matalan kynnyksen ja asumispalveluja, erillisen päihdehoitoyksikön avohoito-, katkaisu- ja kuntoutusmahdollisuuksineen. Kaikki tämä vaatisi myös päihdetyön omaavan johdon ja riittävän moniammatillisen henkilökunnan. Vai teemmekö Kainuussa tietoisen päätöksen jättää päihdeongelmaisten tarpeenmukainen hoito toteuttamatta?
 
Reija Heikkinen
Sosiaalityöntekijä, päihdetyöntekijä
Sotkamo

Kategoriat
Lukijoilta

Oulu maksoi 23 miljoonaa euroa sakkoja

Oulun suurin ongelma on korkea työttömyys. Siitä kärsii työtön itse, hänen perheensä ja Oulun kaupungin talous. Oulu maksoi viime vuonna 23,2 miljoonaa euroa valtiolle työttömyyssakkoja 7 397 pitkäaikaistyöttömästä. Hukkaan heitetty raha, jolla olisi voinut myös työllistää. Esimerkiksi Turussa on puolet vähemmän alle 30-vuotiaita yli 1000 päivää työttömänä olleita kuin meillä. Oulun sakot 229 nuoresta olivat yli 700 000 euroa.

Kategoriat
Lukijoilta

Perheneuvolan paikka ja tehtävä uudessa sote-rakenteessa?

Perheneuvolatyötä väitöskirjassani (esitarkastuksessa) vuosien 1990-2015 ajalta tutkineena olen seurannut mielenkiinnolla, miten ja millä tehtävillä perheneuvolatyö asettuu uuteen palvelujärjestelmään ja mitä mahdollisia uhkakuvia tai mahdollisuuksia suunnittelussa on nähtävissä.

Jo 1900-luvun alkuvuosikymmenistä, säätöiden kautta julkiseksi kehittynyt perheneuvola on edelleen uudessa Sosiaalihuoltolaissa (SHL 2014/26 §) nimetty yhdeksi sosiaalipalvelumuodoksi. Suomalainen perheneuvolamalli nykyisellään neuvoo, ohjaa, tukee ja hoitaa vuosittain n. 80 000 asiakasta. Siksi ei ole yhdentekevää, mitä tälle merkittävälle tuen muodolle tapahtuu lähitulevaisuudessa.

Kategoriat
Lukijoilta

Angstin valtakunta

”Oot nuori ja rauhaton sydän, kyllästyny tähän kuolleeseen kylään” laulaa Jukka Poika, ja tarkoittanee entistä kotikaupunkiaan Torniota ja jatkaa ”Älä antaudu angstin valtaan”.

Tällaista angstin valtaa ja pelolla johtamista käytetään Tornion kaupungissa henkilöstön johtamisessa. Kaupungin johtavat virkamiehet ja esimiehet eivät arvosta omia työntekijöitään, haluavat ulkoistaa palvelut, ja antaa kaupungin vastuulle kuuluvat työtehtävät suurille, yksityisille yhtiöille. Tässä on hyvä muistaa, että yhtiön tärkein tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen.

Kategoriat
Lukijoilta

Säästämistä vanhusten kustannuksella

Näin vaalien alla vanhuksista luvataan taas pitää huolta. Jo aiemminkin nämä annetut lupaukset ovat osoittautuneet huuhaaksi ainakin täällä Torniossa.

Äitini on 88-vuotias. Hän on kuulunut Torniossa ns. ”Torpin kotihoitotiimin” vastuualueeseen. Hoitajat ovat tehneet erinomaisen hyvää työtä, ja äiti on ollut hyvin tyytyväinen.

Vuodenvaihteen jälkeen alkoi tapahtua tason laskua. Hoitajat eivät olleetkaan enää niitä tuttuja Torpin tiimin hoitajia. Tuli hoitajia, jotka eivät tunteneet äitiä, ja äiti joutui perehdyttämään heitä töihinsä. Hän neuvoi, mitä milloinkin pitää tehdä yms. Myöskään hoitajat eivät enää saapuneetkaan sovittuina aikoina. Aamulääkkeet ja aamupala tultiin antamaan todella myöhässä. Kello oli pitkällä aamupäivässä, kun hoitaja viimein tuli, yleensä klo 10.30 – 11.00. Koko aamun äiti odotti ja pelkäsi, tuleeko kukaan.

Viime perjantaina äitini pelko osoittautui oikeaksi. Kukaan ei koskaan tullutkaan antamaan yölääkkeitä eikä iltapalaa.

Olemmeko oikealla tiellä näissä säästöissä? Kuka meistä nukkuu yönsä hyvin, kun tilanne on tämä?

Äiti on näkövammainen, mutta yölääkkeet piti jotenkin saada. Hän oli tuntikausien askartelun jälkeen onnistunut ne ottamaan, mutta oli suuri vaara, että lääkkeet eivät tulleet oikein otetuksi. Äiti odotti koko yön. Hädissään hän painoi turvaranneketta ja pyysi apua. Turvafirmasta soitettiin sitten minulle.

Tähän on siis tultu. Pidän äitini kohtelua aivan käsittämättömänä. Virkamiesten taholta asiaa perusteltiin säästöillä. Kasvanut vanhusten määrä aiheuttaa paineita. Isompi määrä vanhuksia hoidetaan samalla määrällä hoitajia. Resursseja kotihoitoon ei ole lisätty.

Olemmeko oikealla tiellä näissä säästöissä? Kuka meistä nukkuu yönsä hyvin, kun tilanne on tämä?

Marjo Muhonen
mielenterveyshoitaja
Tornio

Kategoriat
Lukijoilta

Lähipalvelut kunnassamme

On hyvä huomata lähipalveluiden merkitsevän eri asioita eri-ikäisille kuntalaisille. Palveluhetken elämäntilanne vaikuttaa suoraan palvelun tarpeeseen.

Kunnat ovat toimineet ja toimivat edelleen hyvinvointivaltion perustana. Aikoinaan kunnat perustettiinkin hoitamaan sairaita, ikääntyneitä ja muuten avuntarpeessa olevia. Nämä ovat kunnan perustehtäviä.

Kategoriat
Lukijoilta

Hyvinvointia läpi elämänkaaren

Tulevan valtuuston päätehtävä tulee olemaan elinvoimaisuuden kehittäminen Oulun alueella. Mitä muotisana elinvoimaisuudella itsekukin tarkoittaa onkin jokaisen itsensä päätettävissä.

Suurin yksittäinen asia on sote-asioiden siirtyminen pois valtuuston päätäntävallasta, muun muassa sairaanhoito siirtyy maakunnille. Merkittävä tekijä ihmisen hyvinvoinnissa on, miten kunnassa on järjestetty ennaltaehkäisevä terveydenhoito. Onko riittävästi liikuntapaikkoja, yhteisiä kokoontumispaikkoja vanhuksille ja nuorille sekä tiloja erilaisille harrastuksille. Lista on pitkä ja valtuusto vastaa tulevaisuudessakin näistä asioista. Hyvinvointi lisää kunnan elinvoimaisuutta.

Kaupungin elinvoimaisuuden varmistamiseksi meidän on pidettävä johdot omissa käsissä.

Kun ihminen tekee päätöksen asuinpaikastaan, ensimmäinen tekijä on työ. On oltava työpaikkoja. Kun paikkakunnalle on muutettu työn perässä, aletaan miettiä viihtyykö koko perhe paikkakunnalla. Valtuuston tehtävänä on luoda mahdollisuudet työpaikkojen luomiseen. Kun perhe miettii paikkakunnalle pysyvästi jäämistä, päätökseen vaikuttavat hyvät varhaiskasvatus- ja koulutusmahdollisuudet kohtuullisen matkan päästä kotoa sekä lasten ja aikuisten harrastusmahdollisuudet. Ympäristön turvallisuus ja viihtyisyys on myös erittäin merkittävä tekijä.

Valtuusto tulee määrittelemään omistajapoliitisissa linjauksissa millä tavalla nämä palvelut tuotetaan. Kokonaistaloudellisemmin ja laadukkaimmin näitä palveluja tarjoaa kaupungin oma tuotanto, jota täydennetään yksityiseltä sektorilta ostettavilla palveluilla. Oman tuotannon riittävän suurella osuudella varmistetaan, etteivät hinnat karkaa ylöspäin ja päätöksenteko on läpinäkyvää kaikille kuntalaisille. Palveluiden ulkoistamisella yksityiselle sektorille saattaa seurauksena olla taloudellisen voiton tavoittelun nouseminen ykkösasiaksi ja läpinäkyvyys katoaa. Osakeyhtiöissä kun on erilainen lainsäädäntö julkisuuteen annettavista tiedoista.

Kaupungin elinvoimaisuuden varmistamiseksi meidän on pidettävä johdot omissa käsissä ja huolehdittava oman tuotannon riittävästä osuudesta kaupungin tuottamista palveluista, niin sivistys-, kulttuuri- kuin tekniselläkin sektorilla.

Seppo Karjalainen
Työsuojeluvaltuutettu
Oulu

Kategoriat
Lukijoilta

Kuntavaaleissa ratkaistaan koulutuksen tulevaisuus

Suomalainen koulutus on ollut leikkauskohteena 1990-luvun lamavuosista lähtien. Milloin siitä on leikattu ohuita, milloin paksumpia siivuja. Koulutuksen tasa-arvo on rapautunut, eikä koulu enää pysty riittävän hyvin tasaamaan kotitaustasta ja asuinpaikasta johtuvia eroja. Viimeisten tutkimusten mukaan maamme nuorista jo joka viidenneltä puuttuu peruskoulun jälkeinen tutkinto. Olemme käännekohdassa, jossa Suomi on jakaantumassa korkeasti koulutettuihin, koulutettuun keskiluokkaan ja heikosti koulutettuihin. Tällainen kehitys on pysäytettävä.

Hallituspuolueet lupasivat ennen eduskuntavaaleja, ettei koulutuksesta ja opintotuesta leikata. Kun ääntenlaskenta käynnistyi, annetut lupaukset unohdettiin.

Kun ääntenlaskenta käynnistyi, annetut lupaukset unohdettiin.

Kuntavaaleissa valittavat päättäjät ratkaisevat kaupunkimme sivistys- ja koulutuslinjaukset. Keskeinen kysymys, on jatkuuko leikkauslinja, vai tapahtuuko ajattelussa ja toiminnassa muutos?

Jos tavoitteena on koulutuksen tasa-arvo, nyt on muutoksen aika.

Leikkausten pysäyttämisen lisäksi koulutus tarvitsee resursseja. Oulussa on taattava koulutuksen alueellinen saatavuus, kouluyksikköjen tulee olla mahdollisimman pieniä. Koulukiinteistöjä on korjattava ja on rakennettava uusia. Nämä toimet eivät yksin riitä. Myös ryhmäkokoja on pienennettävä varhaiskasvatuksessa, perusasteella ja toisen asteen koulutuksessa. Jokaisella lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen. Erityisopettajia tarvitaan lisää. Jokaiselle oppilaalle on taattava toisen asteen koulutuspaikka. Digiloikka-sumuverhon taakse ei voi piiloutua. Opettajille on annettava laadukasta täydennyskoulutusta.

Koulutukseen käytetty euro maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti.

Koulutukseen käytetty euro maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti. Se on paras työkalu talouskasvun ja työllisyyden edistämiseen. Siksi on käsittämätöntä, että ammatillisen koulutuksen leikkaukset kohdistuvat kasvavaan ja väestöltään nuoreen Ouluun.

Ilman tasa-arvoista koulutusta ei ole tasa-arvoista yhteiskuntaa.

 

Mauno Murtoniemi
opettaja
Oulu

Kategoriat
Lukijoilta

Lasten ääni kuuluviin Oulussa

Oulussa on ollut käytössä vuoden 2016 alusta lapsiystävällinen kunta -toimintamalli. Mallin myötä kaupunki on sitoutunut kahden vuoden mittaiseen projektiin, jossa kaupunki arvioi päätöksentekoa ja toimintaansa lasten ja nuorten osallisuuden näkökulmasta.

Lapsiystävällisen kunnan päätöksenteossa arvioidaan päätösten lapsivaikutuksia. Lapset otetaan mukaan palveluiden sekä julkisten tilojen suunnitteluun ja kehittämiseen ja heitä rohkaistaan toimimaan kansalaisyhteiskunnassa. Esimerkiksi Lahdessa lapset otettiin mukaan arvioimaan ja kehittämään liikkumista ja turvallisuutta kaupungin uudella Aleksanterinkadulla.

Kuntavaalit käydään parin viikon päästä. Alle 18-vuotiaat eivät saa äänestää vaaleissa, joten meille aikuisille jää iso vastuu näiden asioiden toteuttamisesta Oulussa. Lasten oikeudet eivät voi olla vain kasa paperia. Lapsilla on myös oikeus osuuteen yhteiskunnan voimavaroista ja tämän pitää näkyä myös talousasioissa. Syrjäytymiskehitys huolestuttaa eniten, sillä Oulussa on paljon yksinäisiä lapsia ja nuoria. Heitä ei saa unohtaa.

Syrjäytymiskehitys huolestuttaa eniten, sillä Oulussa on paljon yksinäisiä lapsia ja nuoria. Heitä ei saa unohtaa.

Oulussa on turvattava lasten mahdollisuudet osallistua päätöksentekoon ja ennen kaikkea huolehtia perheiden, varhaiskasvatuksen ja koulujen riittävistä resursseista sekä varmistaa, että lapsille on tarjolla monipuolisia ja edullisia harrastusmahdollisuuksia.

Esimerkiksi maksuttomasta varhaiskasvatuksesta käytävässä keskustelussa puhutaan enimmäkseen vanhempien oikeuksista, vaikka nämä päätökset koskevat nimenomaan lapsia. Jokainen lapsi haluaa varmasti syödä välipalansa yhdessä kavereiden kanssa. Näin ei jokaisessa kunnassa valitettavasti ole. Pidetään huolta, että Oulussa asiat toimivat ja tehdään kaupungistamme pysyvästi lapsiystävällinen kunta.

 

Jaakko Alavuotunki
lähidemokratiatoimikunnan jäsen
Oulu

Kategoriat
Lukijoilta

Voiton päivä

Perjantai 18.3. oli riemun päivä Kemijoen vesistön kalastolle, vaelluskaloille, kalataloudelle, jokivarsien asukkaille ja kaikille virkistyskalastajille. Pitkään odotettu hakemus kalavelvoitteiden ajantasaistamiseksi jätettiin viimein lupavirastoon. Toivottavasti Kemijoki Oy:n ja PVO:n vastuullinen johto ymmärtää olla alkamatta pitkää, turhaa ja kallista viivytystaistelua uusien oikeudenmukaisten kalavelvoitteiden asettamisen suhteen. Tuskinpa yhtiöiden imago ja arvostus paranisivat moisesta pullikoinnista kansalaisten silmissä.

Tuskinpa yhtiöiden imago ja arvostus paranisivat moisesta pullikoinnista kansalaisten silmissä.

Asiahan on niin, että Suomen vesilain mukaan vesivoimarakentajien on kompensoitava täysimääräisesti aiheuttamansa vahingot kalastolle ja kalastukselle. Kolme vuotta sitten valmistui tutkijoiden laatima ansiokas selvitys Kemijoen kalavelvoitteiden tarkoituksenmukaisuudesta. Selvitys osoitti selvästi, että voimayhtiöiden kalavelvoitteet ovat rajusti alimitoitettuja. On varsin erikoista, että Kemijoki Oy:n johto julistaa äänekkäästi, ettei yhtiö aio noudattaa tulevia uusia velvoitteita ja uhmaa siten Suomen oikeusjärjestystä. Toivottavasti valtion omistajaohjaus toimii voimayhtiön suuntaan siten, että yhtiö ryhtyy yhteistyössä viranomaisten ja muiden asianosaisten kanssa kehittämään Kemijoen kalataloudellista tilaa meidän kaikkien ja tulevien sukupolvien iloksi ja hyödyksi.

 

Jarmo Huhtala
Rovaniemi

Kategoriat
Lukijoilta

Ilman feminismiä et omistaisi edes pankkitiliä

Satavuotiaan Suomen itsenäisyyden juhlavuonna on aihetta muistaa miten Suomineidon itsenäisyystaistelu on edennyt vuodesta 1917. Vuodesta 1864 naimattoman naisen oli ollut mahdollista olla täysivaltainen, jos hän elätti itsensä.

Naisten asema ja elinolot alkoivat muuttua merkittävällä tavalla vasta 1900-luvun alussa. Siihen vaikuttivat aviosääty, ja naisen tärkeimpänä urana pidettiin vaimona olemista, vaikka naimattomuus oli varsin yleistä. Lait ja yleiset käytännöt sekä asenteet estivät naisten opiskelun ja ansiotyön. Vain naimattomat naiset saivat käydä työssä, mutta heillekin sallittiin vain tietyt tehtävät, kun taas yhteiskunnan ylimmät portaat, johtavat tehtävät ja virat sekä suuret tulot varattiin miehille. Tässä taitaa meillä olla vielä tänäänkin tehtävää, mutta eri syistä ja tavoin.

Naista ei voitu nimittää julkisiin virkoihin, ellei sitä erikseen ollut säädetty. On erikoista, että tänä päivänä varsinkin elinkeinoelämän edustajat pitävät uhkana naisvaltaisten alojen naisten roolia kuntapolitiikassa. Sote-alojen naiset nähdään joko resurssirasitteena tai yksityisyrittäjät yrittävät saada kilpailukyky-tukea alan naisten huononnetuilla palkoilla ja eduilla.

Ennen esimerkiksi opettajan tehtävää pidettiin kyllä erityisesti naisille sopivana yhteiskunnallisen äitiyden harjoittamisen paikkana, mutta naisilta oli estetty pääsy valtion koulujen opettajan virkoihin, joihin liittyi hallinnollista tai peräti oikeuden käyttöön liittyvää määräysvaltaa muihin opettajiin.

Sanotaan, että valta pakenee naisia. Kun heitä on tietty määrä vaikkapa yliopistoissa tai valtuustoissa, valta siirtyy epävirallisiin hallinnollisiin elimiin, jossa ei noudateta tasa-arvolakia ja kiintiöitä.

Sanotaan, että valta pakenee naisia.

Naimisiin mennessään naiset menettivät täysivaltaisuutensa. Täysivaltaisuuden ikärajaa oli alennettu vuonna 1898. Sen yhteydessä kohennettiin kuitenkin naimisissa olevien naisten mahdollisuuksia hallita omaa omaisuuttaan ja määrätä omista tuloistaan. Samalla määriteltiin lapsen huoltajuussuhteista siten, että isä katsottiin lastensa holhoojaksi.

Vasta vuoden 1930 avioliittolain mukana hävisi neidin ja rouvan titteleihin sisältynyt oikeustoimikelpoisuuden eriarvoisuus. Vuonna 1919 annetun elinkeinolain mukaan naimisissa olevat naiset saivat harjoittaa elinkeinoa ilman miehensä suostumusta. Naimisissa olevan naisen oikeus yhteiseen pesään oli vuoteen 1930 saakka rajoitettu siten, ettei se ulottunut perittyyn maaomaisuuteen. Näin ahkerakaan maatalon emäntä ei koskaan päässyt omistamaan miehensä perintötilaa, vaan oli aina tämän tai lastensa hyvästä tahdosta riippuvainen.

Naisasialiikkeen tärkeimpiä tavoitteita valtiollisen äänioikeuden saavuttamisen jälkeen oli kunnallinen äänioikeus, julkisten virkojen avaaminen naisille ja naimisissa olevien naisten oikeuksien laajentaminen ja yhdenmukaistaminen muiden aikuisten tasolle. Työolot, ammattientarkastus ja terveydenhuolto olivat toisaalla naiskansanedustajien työn kohteena. (Lue lisää, Korppi-Tommola, Aura (2001): Tahdolla ja tunteella tasa-arvoa).

Meidän on kaikkien aiheellista tehdä parhaamme, ettei naisten ääni heikkene politiikassa.

Satavuotiaassa Suomessa koetaan nyt historiallinen tasa-arvon takaisku jos kaavailtu sote-uudistus toteutuu. Mitä teemme naisten äänioikeudella, jos monikansalliset suuryritykset päättävät ohi parlamentin sote-järjestelmästämme? Sitä uhkaa myös CETA-sopimus. Naisia on nyt ollut vaikea saada hakeutumaan kuntavaaliehdokkaiksi. Syitä on monia, mutta meidän on kaikkien aiheellista tehdä parhaamme, ettei naisten ääni heikkene politiikassa. All male -miespaneelit voimistuvat ja oikeistopatriarkaatti vahvistuu.

Mainitut tasa-arvon edistysaskeleet on otettu peräänantamattomien feministien ansiosta. Älä, nainen, siksi vähättele esiäitejäsi ja sano että kannatat tasa-arvoa mutta et feminismiä.

Ilman feminismiä et omistaisi edes pankkitiliä.

 

Kaarina Kailo
Kaupunginvaltuutettu (vas)
Oulu