Kansan Tahto

70 € / vuosi
Kategoriat
Uutiset

Pohjois-Pohjanmaalta ehdokkaita eduskuntavaaleihin

Iissä kokoontunut Pohjois-Pohjanmaan Vasemmiston piirijärjestö asetti kahdeksan ensimmäistä ehdokasta ensi kevään eduskuntavaaleihin. Muut seitsemän nimeää piirihallitus myöhemmin. Lisäksi samaan Oulun vaalipiiriin kuuluva puolueen Kainuun piirijärjestö asettaa listalle kolme ehdokasta, jotka valitaan jäsenäänestyksellä.

Vakavat asiat hallitsivat keskustelua Pohjois-Pohjanmaan Vasemmiston piirikokouksessa Iin Järjestötalolla.

Pohjois-Pohjanmaan kevätpiirikokouksen nimeämät ehdokkaat ovat Katja Hänninen (Raahe), Jessi Jokelainen (Oulu), Taija Jyrkäs (Oulu), Jouni Jussinniemi (Pyhäjärvi), Olli Kohonen (Oulu), Juha-Matti Mustonen (Oulu), Pasi Niiranen (Ylivieska) ja Antti Tihinen (Pudasjärvi).

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Piirikokous keskusteli eduskuntaryhmän puheenjohtajan Jussi Saramon ajankohtaiskatsauksen pohjalta Nato-jäsenyydestä. Venäjän raaka sota Ukrainassa on pakottanut uusiin arvioihin, ja puoluejohdon kanta jäsenyyden hakemisen puolesta sai kokousväeltä ymmärrystä, mutta Naton ideologia ei. Nato-keskustelu Suomessa koettiin hyvin yksipuoliseksi. Rauhantyötä ikänsä tehneet vasemmistolaiset ovat saaneet märkää rättiä kasvoilleen. Suuria kysymyksiä on auki: ydinaseet, sotilasmenot, YK:n asema. Toiveikkaan tulevaisuuden rakentaminen on käynyt vaikeammaksi.

Kokous keskusteli myös yhteisöllisyyden kuihtumisesta Suomessa. Yksinäisyys ja pelot lisäävät mielenterveyden ongelmia. Uuden aluehallinnon tulisikin tukea myös pienempiä maaseudun yhdistyksiä ja tapahtumia, jotka kokoavat ihmisiä yhteen.

Kategoriat
Uutiset

Kevytmielinen Fennovoima-seikkailu lopetettava

Raahelainen kansanedustaja Katja Hänninen (vas.) on alusta asti vastustanut Pyhäjoen ydinvoimalan rakentamista, johon Suomi kevytmielisesti lähti Venäjän valtion ydinaseyhtiön Rosatomin kanssa.

”Hälytyskellojen pitäisi viimeistään nyt soida”, Hänninen sanoo.

Ukrainan sodan takia Rosatom-yhteistyötä ei hänen mielestään voida jatkaa. Ydinvoima tulisi myös lisätä EU:n pakotelistalle.

Vuonna 2014 eduskunta hyväksyi Fennovoima-periaatepäätöksen selvästi äänin 115–74. Hänninen oli tuolloin uusi kansanedustaja. Venäjä oli vastikään vallannut Krimin niemimaan. Vähemmistöön jääneet puhuivat Venäjän ydinaseohjelmasta, johon Fennovoima kiertoteitse kytkee Suomen.

Tämä on ollut huonoa päätöksentekoa. Nyt on vielä paljastunut kuntien energiayhtiöiden salaisia sopimuksia, joista irtautuminen kuulemma on mahdotonta.

”Olen surullinen siitä, että Fennovoimasta ei keskusteltu syvällisesti. On heitelty miljardien talouslukuja ja suuria alue- ja työllisyysvaikutuksia, mutta tuontienergian ongelmia, jätekysymystä, turvallisuutta ja yleensä riskejä ei ole käsitelty. Tämä on ollut huonoa päätöksentekoa. Nyt on vielä paljastunut kuntien energiayhtiöiden salaisia sopimuksia, joista irtautuminen kuulemma on mahdotonta. Tottahan niistä irti pääsee jos on tahtoa”, Hänninen sanoo.

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Ydinvoima on vienyt investointeja uusiutuvalta energialta. Hänninen toteaa, että Fennovoima-hankkeessa näkyvät keskitetyn mallin haitat.

”Elinkeinoministeriö on jättänyt alueen asukkaat ja yrittäjät oman onnensa nojaan. Kansalaisten huoliin suhtauduttiin alun alkaen pilkallisesti, kriitikot leimattiin kukkahattutädeiksi, hihhuleiksi ja vaikka miksi”, kertoo itsekin jopa raivoa kohdannut Hänninen – häntä haukuttiin työllisyyden vastustajaksi. Hän korostaa, ettei ole vahingoniloinen vaan kantaa huolta Fennovoima-epävarmuudesta kärsivien työntekijöiden, tavallisten yritysten ja sähköyhtiöiden tulevaisuudesta. Hanhikivenniemen salaisuudet pelottavat.

”Mutta kyllä Suomessa on ollut tarpeeksi aikaa kehittää muitakin kuin vanhoja vaihtoehtoja, mikä on tarkoittanut vaihtoehdottomuutta. Vihreä siirtymä energiassa on välttämättömyys ja meidän on myös opittava säästämään energiaa.”

Kategoriat
Uutiset

Oulun valtuusto pitäisi yliopiston paikallaan

Kaupunginvaltuusto ei maanantaina innostunut Oulun yliopiston siirrosta Linnanmaalta keskustaan. Maratonkeskustelun jälkeen valtuusto hyväksyi kolmesta ponsiesityksestä Mikko Viitasen (vas.) ponnen, jossa tuetaan yliopiston pääkampuksen kehittämistä Linnanmaalla yleiskaavan mukaisesti. Ponsi sai 33 ääntä, sitä vastusti 22 ja tyhjää äänesti 12 valtuutettua. Äänet hajosivat puolueiden välillä ja sisällä. Ponsi ei vielä merkitse päätöstä, mutta ilmaisee valtuuston mielipiteen.

Yliopiston sijaintia käsitellään seuraavaksi yhdyskuntalautakunnassa. Valtuustoon se palaa, jos asemakaavaa esitetään muutettavaksi. Kaavoitusvalta on valtuustolla.

Maanantain kokouksessaan Oulun valtuusto äänesti myös pormestarimallista, jonka se hylkäsi äänin 50–16.

Mainos alkaa
Mainos loppuu
Kategoriat
Uutiset

Yliopiston siirtoa ei niellä Oulussa

Yliopiston johdon ajama kampuksen pirstominen ja muutto Linnanmaalta Oulun keskustaan herättävät yliopistolla ja kaupunkilaisissa suurta vastustusta. Se näkyi ja kuului lauantaina, kun opiskelijoiden 16 ainejärjestön koolle kutsumaan protestiin osallistui satoja opiskelijoita, yliopiston henkilöstöä ja muita oululaisia.

Yliopiston hallitus ja rehtori Jouko Niinimäki visioivat yliopiston siirtämistä Oulun keskustaan S- ja K-markettien kylkeen Raksilaan 25 vuoden kuluessa. Hajasijoitus tietäisi opiskelijoille ja henkilökunnalle jatkuvaa ramppaamista ja poikkitieteellisyyden ja yhteisöllisyyden särkymistä. Nykyisen kampuksen naapuri Teknologiakylä tarjoaa suuret synergiaedut, alueella on runsaasti edullisia opiskelija-asuntoja ja hyvät liikenneyhteydet. Oulun ammattikorkeakoulukin muutti Linnanmaalle pari vuotta sitten.

Mainos alkaa
Mainos loppuu

”Marketyliopisto” vaatii uuden asemakaavan, josta Oulun valtuusto keskustelee 28. helmikuuta. Kaupunginjohtaja Päivi Laajala ja kaupunginhallituksen porvarit liputtavat rehtori Niinimäen vision puolesta uskotellen, että kampuksen siirrosta ei tule Oululle kustannuksia, vaan yliopisto maksaa kaiken itse ja Oulu hyötyy keskikaupungin elinvoiman ja pöhinän kasvusta. Paikallinen valtalehti Kaleva on valjastanut itsensä rehtorin vankkurien vetäjäksi ja nimittänyt yliopiston siirron vastustajia ”hybridivaikuttajiksi”, mitä kovasanaisesti kritisoitiin mielenilmauksessa. Kaiken kukkuraksi Kaleva itse vastikään tilasi ja julkaisi Taloustutkimuksen gallupin, joka osoitti oululaisten selvän enemmistön vastustavan yliopiston muuttoa Raksilaan. Muuttoa vastusti 65 prosenttia ja kannatti vain 14 prosenttia kaikista vastaajista. Yliopiston opiskelijoista muuttoa vastusti 69 prosenttia, mutta silti Kaleva on rummuttanut, että muutto olisi opiskelijoiden etu.

Muuttoa vastusti 65 prosenttia ja kannatti vain 14 prosenttia kaikista vastaajista.

Lauantain mielenilmauksessa opiskelijat kritisoivat yliopiston johtoa avoimen tiedotuksen puutteesta. Humanistisen killan puheenjohtaja Eveliina Tiusanen piti opiskelijoiden osallistamista ala-arvoisena: tietoa ei ole annettu ja kysymyksiin ei vastata. Opiskelijoiden huoli etäopetuksen lisääntymisestä, kirjastopalvelujen huonontumisesta ja opiskelijayhteisön hajoamisesta kaikuu kuuroille korville.

Vierailevana puhujana Oulun tapahtumassa oli oikeushistorian emeritusprofessori Jukka Kekkonen Helsingistä. Hänen mukaansa demokratiataistelu on yliopistoissa välttämätöntä, koska nykyinen yliopistolaki on johtanut vallan keskitykseen, salailuun, laittomuuksiin, sisäsiittoisuuteen, suosikkijärjestelmiin ja moraalikatoon, joita vastaan pitää käydä julkisuuden ja kantelujen avulla.

– On myös kolmas keino, katu, Kekkonen kannusti oululaisia. 

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Kekkosen listan asiat tunnetaan Oulussakin. Yliopiston henkilöstön mukaan tietoa on pimitetty, kyselyjen tuloksia väännelty ja eriäviä mielipiteitä poistettu pöytäkirjoista. Professori Olli Silvén piti Oulun yliopiston yhtäkkistä siirtosuunnitelmaa irvokkaana näytelmänä, jossa yliopiston jo 30-päiseksi paisunut viestintäosasto toistelee johdon sanomaa ainoana totuutena.

Oulun Rotuaarilla vedottiin myös kaupungin päättäjiin, että yliopistopeli vihellettäisiin poikki.

Vuoden Professorin tittelin 2020 saanut maantieteen professori Anssi Paasi totesi, että uusliberalistisen New Public Management -ajattelun tunkeminen yliopistoihin on johtanut nykyiseen kriisiin ja luottamuspulaan. Yliopistossa tärkeintä ovat ihmiset – ei hänkään maailman yliopistoja kiertäessään ole mennyt niiden kiinteistöjä ihailemaan. Paasin mukaan Raksilan ”pömpeli” tuskin lisää Oulun yliopiston vetovoimaa.

Mainos alkaa
Mainos loppuu
Kategoriat
Uutiset

”Häpeä, kulttuuriskandaali!”

Yli sata vuotta sitten Oulun kaupungille lahjoitettu Ainola aiotaan myydä liikemiehille toimistotiloiksi. Oulun kaupunginhallitus otti Ainolan museon kohtaloon kantaa maanantaina äänin 11-2. Vain Vasemmiston Mikko Raudaskoski ja Anne Huotari kannattivat Ainolan peruskorjausta ja säilyttämistä maakuntamuseona. Muu kaupunginhallitus halusi siirtää maakuntamuseon Tietomaan yhteyteen tehtävään uudisrakennukseen ja myydä historiallisen Ainolan. Muodollisesti myynnistä päättää yhdyskuntalautakunta.

Hyvin monet asukkaat ja yhdistykset vastustavat Ainolan myyntiä, josta näyttää tulevan osa Oulun kulttuuripääkaupunki2026-hanketta. Luonnonsuojeluliiton Oulun yhdistys on äskettäin esittänyt ELY-keskukselle kulttuurihistoriallisen Ainolan ja arvokkaan puistoalueen säilyttämisestä yleisölle avoimena tilana.

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Kaupunkiorganisaatio kiirehti kulttuuriskandaalia jo viime vuonna, kun Ainola yllättäen siirrettiin ”kiinteistökehitykseen” eli nettihuutokauppaan. Kerrosalaltaan 2500 neliön kivirakennuksesta korkein tarjous oli 600 000 euroa. Sen verran tarjosivat Cor Groupin tutut liikemiehet, jotka ovat ostelleet Oulun kaupungilta halvalla useita rakennuksia ja sijoittaneet niihin tuottoisia liiketoimiaan. Cor Group on Suomen viidenneksi suurin yksityisten terveyspalvelujen tuottaja. Ainolaan firmalle tulisi toimistoja.

Kaupunkiorganisaatio kiirehti kulttuuriskandaalia jo viime vuonna, kun Ainola yllättäen siirrettiin ”kiinteistökehitykseen” eli nettihuutokauppaan.

Hienolla Hupisaarten puistoalueella sijaitsevan Ainolan historia ulottuu vuoteen 1888, jolloin Åströmin tehtailijasuvun kodiksi valmistui koristeellinen puu-Ainola. Vuonna 1910 omistajat lahjoittivat Ainolan ja ympäröivän puistoalueen Oulun kaupungille ehdolla, että rakennus palvelisi sivistystarkoituksia. Kaupunki sijoittikin Ainolaan kirjaston ja kotiseutumuseon. Puinen Ainola paloi 1929, mutta kaupunki rakensi paikalle arkkitehti Oiva Kallion piirtämän kivilinnan, jossa vuodesta 1931 alkaen toimivat kaupunginkirjasto, maakunta-arkisto ja kotiseutumuseo. Maakuntamuseo sai koko Ainolan käyttöönsä 1980-luvulla kirjaston ja arkiston muuton jälkeen.

Mainos alkaa
Mainos loppuu
Kategoriat
Artikkelit

Vaiettu poliittinen murha

Monet varmaankin ajattelivat, ettei Suomessa voisi tapahtua sellaista. Ei, vaikka kaikki merkit olivat nähtävissä: vihapuhe ja maalitus, aggressiiviset kansankokoukset, painostus ja avoin uhkailu. Niillä pohjustettiin itsenäisen Suomen historian merkittävin poliittinen murha, jonka uhrina kuoli 41-vuotias sisäministeri Heikki Ritavuori. Tästä murhasta Suomessa on vaiettu 99 vuotta.

Ritavuori oli palaamassa työstä, kun hänet ammuttiin 14.2.1922 kotiovelleen Nervanderinkadulle keskellä Helsinkiä. Hänen taskustaan löytyi samalle päivälle päivätty vihaviesti, jossa luki: ”Sinulle tulee kuumat paikat, senkin punikki!”. Paperilapun allekirjoittaja kutsui itseään ”entiseksi ystäväksi”.

Viestin kirjoittaja ei kuitenkaan ampunut ministeriä. Murhaajaksi ilmoittautui heti Ernst Tandefelt, aatelissukuinen aktivisti, joka olisi halunnut murhata myös kenraalikuvernööri Bobrikovin, mutta Eugen Schauman ehti edelle vuonna 1904. Saksalaismielinen Tandefelt keskittyi vakoilemaan venäläisiä ja rakenteli pommeja venäläisten sotalaivojen räjäyttämiseksi. Siitä kiinni jäätyään hän joutui Katajanokan karuun vankilaan. Valkoisten voitettua saksalaisten tuella Suomen sisällissodan hän toimi liikemiehenä, valuuttakeinottelijana ja merkkihenkilönä aktivisteiksi kutsutussa ääriliikkeessä.

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Aktivistit olivat alkujaan Venäjän sortoa vastustaneita asemiehiä. Suomen itsenäistyttyä he liittyivät aseineen valkoisten joukkoihin. Poliittisiksi tavoitteiksi otettiin Suur-Suomi, monarkia, suojeluskuntien mahdin palautus ja työväenliikkeen kukistaminen. Viehtymys väkivaltaan elähdytti monia aktivisteja. Kun Saksalle kävi köpelösti ensimmäisessä maailmansodassa, piti kuningashaaveelle heittää vähitellen hyvästit. Muita tavoitteitaan äärioikeisto ei hylännyt.

Ernst Tandefelt oli naamioitunut työmieheksi, kun hän otti taksin ja lähti murhareissulleen. Työmieheltä näytti sellainen, jolla oli kauhtunut pomppa ja karvalakki. Valeasun piti mahdollisesti johtaa epäilykset ”kommunisteihin”. Innoissaan Tandefelt kuitenkin ampui itseään jalkaan ennen kuin osui Ritavuorta selkään. Niin hän jäi tuoreeltaan kiinni ja kiirehti tunnustamaan kuvitellen nousevansa kansalliseksi sankariksi. Suuri oli murhaajan ja hänen liittolaistensa pettymys, kun Ritavuoren hautajaisista tuli kansallinen surujuhla.

Salaliitto pysyi salassa

Murhatutkimukset sujuivat Tandefeltin tunnustuksesta huolimatta etanan vauhtia. Haavissa oli liian iso kala. Ritavuoren murhan suunnitteli aktivistipäälliköiden salaliitto, jota johtivat apteekkari Oskar Jansson ja Helsingin entinen suojeluskuntapäällikkö, kenraalimajuri Paul von Gerich. Ministeriin kohdistunut murha olisi tietysti pitänyt tutkia suojelupoliisissa – sen nimi oli Etsivä Keskuspoliisi, mutta EK:ta johtivat kovan luokan aktivistit, joita tapauksen selvittäminen ei kiinnostanut. Helsingin poliisille ei millään auennut esimerkiksi kahvilaepisodi, kun kukaan ei muka muistanut nähneensä salaliittolaisia saman kahvilapöydän ääressä ennen Ritavuoren murhaa. Lopulta selvisi, että Oskar Jansson oli kieltänyt Cafe Esplanadin tarjoilijoita ja vahtimestaria puhumasta poliisille. Kahvilan vakiovieras Jansson oli aiemmin antanut murha-aseen Tandefeltille.

Viimein Tandefelt tuomittiin elinkautiseen, jota lyhennettiin 12 vuoteen. Lopulta hän kärsi tuomiosta vain 8,5 vuotta, ja sai sen jälkeen petipaikan Nikkilän mielisairaalasta. Vankilasta Tandefelt vuonna 1927 ilmiantoi aktivistiveljensä ja paljasti, että murhalistalla olisi ollut myös presidentti K.J. Ståhlberg. Mutta uusi Lapuan liikkeen aika painoi jo päälle, ja salaliiton tutkimukset lopetettiin. Tällä oli kauaskantoiset seuraukset. Ritavuoren murhaa voitiin siitä asti vähätellä yksittäisen kiihkoilijan päähänpistoksi.

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Lehdissä kovia uhkauksia

Aktivistien ja äärioikeiston pääpuolueita 1920-luvulla olivat ruotsalainen kansanpuolue ja kokoomus. Äärioikealla olivat myös RKP:n sanomalehti Hufvudstadsbladet ja kokoomuksen Uuden Suomen Iltalehti. Nämä vihapuhejulkaisut kiihottivat ihmisiä Ritavuorta vastaan. Ritavuoren syntilista oli pitkä. Hän kannatti punavankien armahdusta ja torpparivapautusta. Hän oli ”punikkiministeri”, joka oli lukenut tuomariksi ja toiminut punaisten asianajajana oikeudenkäynneissä. Hän oli ”heimokansojen vihaaja”, koska ei tukenut aseistettujen heimosotureiden ristiretkiä Itä-Karjalan valloittamiseksi. Hän tuki tasavaltaista hallitusmuotoa ja halusi vähentää suojeluskuntien itsenäistä vallankäyttöä. Äärioikeisto masinoi vihaisia kansankokouksia, joissa vaadittiin Ritavuoren eroa. Lehdet kovensivat peliä ja uhkailivat jopa sisällissodalla ja Ritavuoren murhalla.

Äärioikeisto masinoi vihaisia kansankokouksia, joissa vaadittiin Ritavuoren eroa. Lehdet kovensivat peliä ja uhkailivat jopa sisällissodalla ja Ritavuoren murhalla.

”Punikkiministeri” kuului Edistyspuolueeseen, joka ei ollut mitenkään kommunistinen vaan sosiaaliliberaali, pienehkö puolue, joka oli perustettu 1918 nuorsuomalaisten ja Kansanpuolueen enemmistön ja Suomalaisen puolueen vähemmistön tasavaltalaisista ja laillisuutta korostavista voimista. Ritavuori kuului puolueensa ”jakobiinisiipeen”, joka ajoi erityisesti sosiaalista tasa-arvoa. Hänen panoksensa vuonna 1919 hyväksytyn tasavaltaisen hallitusmuodon valmistelussa oli huomattava.

Sovittelevalla linjalla Edistyspuolue saavutti pääministeripuolueen aseman. Ritavuori oli ministerinä kahdesti. Hän myös johti perustuslakivaliokuntaa.

Laita- ja äärioikeiston mielestä Suomi oli 1920-luvun alussa vaarallisesti luisumassa liiallisen demokratian liberaaliin suuntaan. Monarkian ja jyrkän luokkajaon kannattajilla oli edelleen vahvat asemat ja keulakuvat sellaiset kuin Paasikivi, Svinhufvud ja Mannerheim. Sisällissodan hävinnyt työväenliike ei kyennyt vahvaan vastukseen.

Ensi vuonna Ritavuoren murhasta tulee kuluneeksi sata vuotta. Olisi jo aika nostaa tapaus Ritavuori julkisuuteen pitkästä unohduksesta. Muistopatsaan sijasta olisi tärkeää tehdä tunnetuksi hänen työtään ja kohtaloaan tasavaltamme perustuksien järkyttäjien uhrina.

Mainos alkaa
Mainos loppuu

Suomessakin on hyökätty ”kongressiin”

Äärioikeiston huonosti tunnettuja tempauksia Suomessa oli ”kongressihyökkäys” kesällä 1930. Silloin elettiin muutenkin erikoisia aikoja, olihan Lapuan liike nousemassa kaikkien kukkuloiden kuninkaaksi.

Heinäkuun 5. päivä 1930 vanhaan valtiopäivätaloon, eduskunnan kirjaston ja valiokuntien rakennukseen Säätytalolle rynnäköi Lapuan liikkeen miehiä Kosti-Paavo Eerolaisen ja Artturi Vuorimaan johdolla. Joukkio tunkeutui huoneeseen, jossa perustuslakivaliokunta piti kokoustaan, ja riisti väkivalloin mukaansa Sosialistisen työväen ja pienviljelijöiden liiton kansanedustajat Eino Pekkalan ja Jalmari Rötkön. Kansanedustajat pakotettiin mustaan autoon ja kyyditettiin Lapualle, jossa heidät pahoinpideltyinä vapautettiin.

Lapuan liikkeen reipas kansalaisterrori tuotti muilutuksia ja murhia eri puolilla Suomea.

Poliisi ei puuttunut ”kongressihyökkäykseen”. Äärioikeisto lisäsi kierroksia. Lapualaisten painostus tehosi oikeistopuolueisiin ja johti nopeasti hallituksen ja pääministerin vaihtamiseen. Vasemmistolaiset kansanedustajat poistettiin eduskunnasta ja ns. kommunistilakeihin vedoten puhdistettiin myös kunnanvaltuustot. Työväenjärjestöt ja -lehdet kiellettiin. Lapuan liikkeen reipas kansalaisterrori tuotti muilutuksia ja murhia eri puolilla Suomea.

Lapuan ”häjyt” hallitsivat pelolla. Tuuli alkoi hieman kääntyä, kun lapualaisten autokyytiin joutui vanha presidentti, laillisuusmies K.J. Ståhlberg vaimonsa kanssa.

Ståhlbergin kyyditys sai kansainvälistä huomiota. Ruotsissa sattui erikoinen episodi maan valtalehden kirjoitettua, että presidentin kyyditysuutista ei olisi odottanut Suomen kaltaisesta länsimaisesta kulttuurivaltiosta, vaan ”ennemmin Meksikosta tai jostain neekeritasavallasta”. Meksikon lähettiläs paheksui vertausta ja vakuutti maansa olevan kulttuurivaltio, ”jota ei voi rinnastaa Suomeen”.

Kategoriat
Artikkelit

Aluevaalit: Vasemmisto heiluttaa tasa-arvon lippua

Suomen ensimmäisissä aluevaaleissa tammikuussa valitaan jäsenet uusiin aluevaltuustoihin. Puhutaan myös sote-vaaleista, onhan kyse sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä. Vasemmistoliiton vaaliohjelman ykköstavoite on tasa-arvon lisääminen. Yhteiskunnan eriarvoisuus näkyy karmaisevalla tavalla terveydessä: pienituloinen mies kuolee 10 vuotta nuorempana kuin suurituloinen mies – naisilla ero on noin kuusi vuotta. Hyvinvointieroja täytyy kaventaa.

Tasa-arvoisuus kasvaa hyvillä peruspalveluilla, jotka ovat kaikkien saatavilla. Näin ei nyt ole. Oikeus terveyteen, hoivaan ja turvallisuuteen ei toteudu tasavertaisesti. Parempituloiset ja vakituisessa työsuhteessa olevat käyttävät paljon yksityisiä terveyspalveluja ja työterveyshuoltoa. Työttömille, pätkätyöläisille ja vanhuksille on vain vaihtelevan tasoisia kunnallisia palveluja, joita pitää jonottaa ja jotka maksavat monille liian paljon. Ulosotossa on valtava määrä tavallisia terveyskeskusmaksuja. (Juha Sipilän, kesk, hallitus, jossa istuivat myös kokoomus ja perussuomalaiset, nosti terveydenhuollon asiakasmaksuja noin 40 prosentilla.)

Jo kauan valmisteltu suuri sote-uudistus saatiin nykyhallituksen sinnikkäällä työllä maaliin. Aluevaalit kuuluvat olennaisena osana uudistukseen. Vaaleissa valitaan 21 maakunnalliselle hyvinvointialueelle aluevaltuustot, joille sote-vastuu siirtyy nykyisten noin 300 kunnan harteilta. Vasemmistoliitto ajoi voimakkaasti sote-uudistusta ja sen ihmisten arkea helpottavia tavoitteita. Esimerkiksi sitä, että lääkäriin pitää päästä viikossa nykyisen kolmen kuukauden hoitotakuuajan sijasta, että terveyskeskusmaksu poistetaan ja että matalan kynnyksen mielenterveyspalveluja lisätään.

Kunnat eivät jaksa, pörriäiset lihovat

Sote-uudistus voi kuulostaa heprealta, vaikka se koskee kaikille tuttuja asioita: terveyskeskuksia, hammashoitoa, mielenterveyspalveluja, erikoissairaanhoitoa, vanhus- ja vammaispalveluja, neuvoloita, lastensuojelua, palo- ja pelastustointa. Uudistusta ei tehdä pelkästään uudistamisen ilosta vaan koska vanha systeemi ei kerta kaikkiaan toimi. Enää neljäsosa kunnista järjestää edes perustason sosiaali- ja terveyspalvelut itse. Kunnat ovat siirtäneet tehtäviä kuntayhtymille tai ulkoistaneet niitä yksityisille terveysjäteille, pörssipörriäisille. Erikoissairaanhoitoa varten on sairaanhoitopiirejä.

Palvelujen kriisiytymistä on lisännyt korona-pandemia ja henkilöstöpula.

Koska rahoitus on ollut kuntapohjaista, ovat kunnat talousvaikeuksien tullen leikanneet peruspalveluista, jolloin erikoissairaanhoidon menot ovat kasvaneet. Jos terveyskeskukseen ei pääse, hakeutuvat ihmiset sairaaloiden päivystyspotilaiksi. Palvelujen kriisiytymistä on lisännyt korona-pandemia ja henkilöstöpula.

Aluevaalit käydään maakunnallisesti. Äänestäjä voi äänestää muutakin kuin oman kuntansa ehdokasta, ja aluevaltuutetun tulisi ajatella päätöksiä koko hyvinvointialueen asukkaiden kannalta. Maakunnan väkiluvusta riippuen aluevaltuustoon valitaan 59–89 jäsentä. Puolueitten ehdokkaat julkistetaan jouluaaton aattona. Varsinainen vaalipäivä on 23. tammikuuta. Pohjois-Suomen Vasemmisto lähtee vaaleihin täysin ehdokaslistoin niin Lapissa, Kainuussa kuin Pohjois-Pohjanmaalla.

Vasemmiston laskuopissa hyvinvointi on investointi

Sote-uudistus tarkoittaa, että uusien hyvinvointialueiden myötä kunnilta poistuu taloudellinen vastuu. Tarveperusteinen rahoitus alueiden työlle tulee valtiolta. Vasemmisto uskoo tämän tasoittavan merkittävästi palvelutason eroja ja sitä myötä terveyseroja. Ja kun perustason palvelut paranevat ja nopeutuvat, systeemistä tulee edullisempi ja hallinto kevenee. Hyvinvointivaltion peruskor­jaus kannattaa.

Myös se, että koko ihminen palvellaan niinsanotusti samalla luukulla, on taloudellisempaa kuin juoksuttaminen monessa paikassa. Uusissa, laaja-alaisissa sote-keskuksissa päästään pitkiin asiakassuhteisiin ja ongelmien ennaltaehkäisyyn. Laajakirjoinen toiminta voi olla nykyistä vähemmän lääkärikeskeistä. Keskusten monialaiset työporukat osaavat kohdata vanhusten tarpeet ja tukea päihdeongelmista kuntoutuvaa. Vasemmisto esittää, että keskuksista jalkaudutaan kouluihin mielenterveystyöhön.

Mitkä tavoitteet ja aloitteet toteutuvat, sen ratkaisevat äänestäjien valitsemat uudet aluevaltuustot. Ne päättävät valtion rahoitusraamin puitteissa hyvinvointialueen budjetista, sote-keskusten määrästä, palveluista ja sijainnista maakunnassa, lähi- ja digipalveluista ja syrjemmällä asuvien tykö vietävistä liikkuvista palveluista. Aluevaltuuston kanta vaikuttaa ulkoistuksiin, henkilöstön palkkaan, ikäihmisten hoivan hoitajamitoituksiin, yhteistyöhön kuntien kanssa.

Vasemmisto haluaa sote-uudistukseen muutakin demokratiaa kuin aluevaalit kerran neljässä vuodessa.

Vasemmisto haluaa sote-uudistukseen muutakin demokratiaa kuin aluevaalit kerran neljässä vuodessa. Tarvitaan asiakasraateja ja kokemusasiantuntijoita, ja vapaaehtoistyö on arvokasta uusissakin oloissa.

Muita puolueita terävämmin vasemmistoliitto kritisoi yksityisiä, kansainvälisten sijoittajien omistamia terveys- ja sosiaalipalvelufirmoja kuten Mehiläistä, Attendoa, Pihlajalinnaa ja Coronariaa. Vasemmisto satsaisi omaan palvelutuotantoon eikä jättiyhtiöihin, joiden voitot valuvat veroparatiiseihin. Se ei ole hyväksyttävää, kun toimitaan valtion julkisilla varoilla. Yksityistämisistä, ulkoistuksista ja ”valinnanvapaudesta” voi veikata syntyvän kovaa vääntöä. Nykyään yksityiset tuottavat runsaan neljänneksen kaikista sote-palveluista.

Kategoriat
Artikkelit

Vappu on aina erityinen päivä

– Varhaisin vappumuistoni on vuodelta 1938 Nivalan Tuulelasta, kun äiti alkoi kahvinjuonnin jälkeen laulaa työväenlauluja. Olin kymmenvuotias, ja kaikki meidän isotkin lapset olivat kotona. Äiti oli juhlistanut vappua laittamalla simaa. Hän lauloi Punakaartilaisten marssia ja Kansainvälistä ja varoitteli sen jälkeen meitä, ettei niitä pidä mennä kylille laulamaan.

Näin muistelee 92-vuotias Pekka Raudaskoski vapunviettoa 1930-luvun poikkeusoloissa. Äärioikeiston paineen alla ei työväen vappujuhlia voitu pitää, mutta Emmi Raudaskoski opetti lapsilleen työväenlauluja ja toi esille työväenliikkeen näkemyksiä.

– Äiti varoitti Isänmaallisen kansanliikkeen IKL:n rasismista ryssiä kohtaan, ja hän varoitti myös hurrivihasta.

”Me lapset leikimme pihalla pakkohuutokauppaa.”

Pekka Raudaskoski muistaa vielä varhaisempiakin poikkeusoloja.

– Muistan kun me lapset leikimme pihalla pakkohuutokauppaa. Yksi oli nimismies, toinen pankinjohtaja Vähä-Erkkilä ja kolmas esitti poliisi Karjulaa. Meillä oli oikeasti juuri ollut pakkohuutokauppa, jossa isän perintötila siirtyi KOP:lle. Olin alle viisivuotias.

Raudaskosken suku oli hallinnut Ylivieskan Raudaskylän tilaansa vuodesta 1633, mutta pula-ajan tultua tila joutui vasaran alle kuten sadat muutkin maatilat Pohjanmaalla. Perintötilan ensimmäisen pakkohuutokauppatilaisuuden syksyllä 1932 keskeytti erikoinen välikohtaus: suvun ja naapureiden naisväki aloitti virrenveisuun, jota poliisi turhaan yritti hillitä.

– Syntyi iso meteli ja me pienemmät lapset parahdimme itkuun. Poliisi hajotti lopulta väkijoukon, ja huutokauppa onnistui vasta toisella kerralla, Raudaskoski kertoo.

Vappuja Helsingissä ja Lapissa

– Vappumarsseista mieleeni on jäänyt Helsingistä vuoden 1951 kulkue. Me ASS:n jäsenet ja Kiilan kulttuuriväki kuljimme peräkkäin, ja edelläni marssi Anna-Liisa Tiekso viimeisillään raskaana. Anna-Liisa oli aloittanut oikeustieteen opinnot Helsingissä, kun hänet 22-vuotiaana valittiin Lapista eduskuntaan. Marssireitti oli pitkä ja Esplanadin kohdalla Helsingin herrasväki huuteli meille, että ”Painukaa Ryssänmaalle!” Minua jännitti enemmän se, miten Anna-Liisa selviää ison mahansa kanssa.

Työväenlauluja saa sentään kuunnella ja muistella niitä monia keväitä, kun ystävät vappumarssin ja -juhlan jälkeen kokoontuivat Rovaniemellä isolla joukolla.

Vappu on edelleen erityinen päivä Pekka Raudaskoskelle, vaikka tällä kertaa pitääkin olla kotona eikä voi käydä edes punaisten haudalla, joka on kuulunut hänen vappujensa ohjelmaan. Työväenlauluja saa sentään kuunnella ja muistella niitä monia keväitä, kun ystävät vappumarssin ja -juhlan jälkeen kokoontuivat Rovaniemellä isolla joukolla Raudaskosken kotiin seurustelemaan ja laulamaan.

Kotona olo sujuu vieläkin hyvin, hän lukee ja leipoo, tekee lumitöitä ja kirjoittelee välillä Facebook-päivityksiä. Nuorimmat tyttäret hoitelevat korona-ajan pakolliset asioinnit.


Kategoriat
Artikkelit

Omasta pussista toisillekin

Kivut ovat saatelleet Marko Hiltusta elämän tiellä siitä pitäen, kun hän joutui toisen kerran autokolariin. Se tapahtui vuonna 2013, ja oli ensimmäistä kolaria vakavampi. Hänelle aiheutui kallo- ja selkävammoja.

Kolmas kova tärsky oli sairastuminen aivokuumeeseen. Siitäkin Hiltunen selvisi, mutta jollakin tavoin muuttuneena miehenä. Koettelemukset saivat hänet puntaroimaan elämän tarkoitusta ja arvoja. Päällimmäiseksi nousi ajatus, että ihmisten tulisi auttaa toisiaan.

”Kun on raajat rikki maannut ja joku aina löytynyt avuksi, niin kypsyi päätös panna hyvä kiertämään.”

Vaalassa kiinteistöhuollon ja koneurakoinnin yrittäjänä sekä kunnanvaltuutettuna toimiva Hiltunen on kahtena jouluna toteuttanut konkreettisesti ajatustaan. Hän on järjestänyt ja tarjonnut Vaalan vähävaraisille jouluaterian. Ensimmäisellä kertaa Urheilutalolle saapui noin 160, toisella kerralla noin 200 ruokailijaa, joille oli tarjolla joululauluja ja perinteinen joulupöytä laatikoineen, rosolleineen, kinkkuineen ja torttukahveineen, sekä pieni lahjapaketti kotiin vietäväksi.

”Tämä yhteinen joulupöytä on ehkä ainut paikka ja hetki tavata muita ihmisiä, jutella ja laulaa.”

Järjestelyissä Hiltusta auttoivat oma perhe ja kaverit. Osan tarjottavista hän sai lahjoituksina Vaalan kauppiailta, pääosan osti itse.

”Joulun aika on sopiva tällaiseen. Moni vanha ihminen voi jäädä jouluna ihan yksin, jos omaiset asuvat kaukana. Tämä yhteinen joulupöytä on ehkä ainut paikka ja hetki tavata muita ihmisiä, jutella ja laulaa.”

Monen maaseutukunnan tavoin Vaalassakin väki on vähentynyt ja vanhentunut. Asukasluku on noin 2800, ja reilut 40 prosenttia on eläkeläisiä. Työttömiäkin on keskimääräistä enemmän, joten pienet tulot ovat suurelle osalle kuntalaisista arkipäivää.

Paras palaute Hiltuselle on ollut kun mummut ja papat kiittävät ja sanovat, että jouluateria tuli tarpeeseen. Hymy kertoo hyvästä mielestä myös myöhemmin kylällä tavatessa.

”Omat lapsetkin kasvavat tähän kun he kantavat kortensa kekoon valmisteluissa”, kertoo Hiltunen, jonka kuudesta lapsesta neljä vielä asuu kotona. Erityiskiitoksen saa vaimo Maarit, joka ammatikseen työskentelee vanhusten parissa.

Kokouspalkkiot poikimaan hyvää

Palataan vuoteen 2017, jolloin Hiltusta pyydettiin Vaalan Vasemmiston kunnallisvaaliehdokkaaksi. Hän suostui ja antoi vaalilupauksen, että palauttaa kokouspalkkionsa kuntalaisten hyväksi, jos tulee valituksi.

”Olin seuraillut jo hyvän aikaa huolestuneena yhteiskunnan kehitystä. Rikkaat rikastuvat, ja jäävuoren huipulla juhlii pikkueliitti, joka rikastuu imemällä ja juonimalla rahat itselleen. Ajattelin, että pitää tehdä toisinpäin: palautetaan raha köyhille.”

Valtuustossa nyt istuva Hiltunen kertoo käyttäneensä kokouspalkkiot joulutapahtumiin. Hän naurahtaa, että ei kunta sentään niin isoja palkkioita maksa, että ne riittäisivät parinsadan ihmisen jouluateriaan.

”En halua esittää rikasta, tuloni eivät ole suuret, mutta kun on vuoden mittaan eletty säästeliäästi ja pistetty jotain jemmaan niin saatiin riittävä summa kokoon.”

Viimeisten leipäjauhojen opetus

Hiltunen palasi 15 vuotta sitten lapsuutensa kotikonnuille. Isän puolen suku on Puolangalta ja äidin Vaalan Manamansalosta. Nöyrä elämänasenne on hänen mukaansa vanhempien ja sitäkin vanhempien perintöä. Mummon kertomuksiin sota-ajasta liittyi neuvo, että on tärkeä jakaa vaikka viimeiset leipäjauhot naapurin kanssa – eihän kukaan voi tietää, minä päivänä itse tarvitsee apua.

”On minulla myös omanlainen vahva usko yläkerran ukkoon. Kai sillä joku tarkoitus oli kun jäin henkiin, vaikka todennäköisempää olisi maata kaksi metriä multaa päälläni.”

”Vaikka olen yrittäjä, on ahne kapitalismi yhtä kaukana minun ajattelustani kuin itä lännestä.”

Hiltunen sanoo olevansa mieleltään 25-vuotias mutta fysiikaltaan 60-vuotias. Virallinen ikä on ”siltä väliltä”: 43 vuotta. Selästä puuttuu neljä välilevyä, mikä on kivuliasta. Henkisen hyvinvoinnin takia hän on jatkanut työskentelyä yrityksessään tekemällä sitä mihin pystyy. Fyysistä ponnistelua pitää välttää, ja hän keskittyykin firmassa suunnittelu- ja kehitystöihin. Lumien aurailu silti sujuu tarvittaessa. Yrityksen palveluksessa on kaksi työntekijää.

Arkadianmäelle, miksipä ei?

”Vaikka olen yrittäjä, on ahne kapitalismi yhtä kaukana minun ajattelustani kuin itä lännestä”, puuskahtaa Hiltunen.

Hän sanoo lähteneensä politiikkaan edistämään vähävaraisten ja lapsiperheiden asemaa. Kuntapolitiikasta seuraava askel eteenpäin voisi olla eduskunta, Arkadianmäki.

”Se tavoite on vahvasti mielessä. Tekisin siellä politiikkaa hyvinvoinnin jakamiseksi.”

Ensimmäiseksi Hiltunen esittäisi, että Suomeen säädetään palkkakatto. Hän korostaa, ettei kukaan tee 20-kertaisesti parempaa työtä kuin toinen vaan ylisuuret palkat perustuvat ruohonjuuritason ihmisten riistämiseen, ja sen vääryyden hän haluaisi poistaa.

”Näin riittäisi jaettavaa köyhemmillekin.”


Lisää tällaista? Tilaa paperinen Kansan Tahto ja saat laadukasta luettavaa yhteiskunnasta ja kulttuurista, ihmisistä ja ilmiöistä säännöllisesti kotiin kannettuna. Samalla tuet luotettavaa, vasemmistolaista ja pohjoista journalismia.

Vuositilauksen hinta on 65 euroa / 8 numeroa. Tarkista mahdollinen ammattiliittosi lehtietu. >> Tilaa tästä!

Kategoriat
Uutiset

Pohjoisen Vasemmisto täysin listoin kohti vaalivoittoa

Kevään eduskuntavaalien ehdokaslistojen jättöpäivä oli 5. maaliskuuta. Vasemmistoliitolla on täydet listat koko maassa, yhteensä 214 ehdokasta. Puoluesihteeri Joonas Leppäsen mukaan ehdokkaiden saaminen ei ollut vaikeaa. Intoa ja vahvoja nimiä löytyy nyt enemmän kuin viime vaaleissa, joten voitto on varma.

– Epävarmaa on vain se, montako lisäpaikkaa saamme. Voiton suuruus on kiinni meistä itsestämme.

Oulun vaalipiirissä Vasemmistolla on puoluesihteerin mukaan ”äärettömän vahva” lista, ja kaikki merkit viittaavat siihen, että vähintään yksi lisäpaikka heltiää.

Lapin lista on Leppäsen mukaan niin ikään mallikas. Vasemmiston toisen kansanedustajapaikan saamista puoltaa myös, että Lapissa niin keskusta, siniset kuin perussuomalaiset ovat sekaisin ja riidoissa.

Gallupit povaavat vasemmistoliitolle voittoa jopa kuuteen lisäpaikkaan asti.

Gallupit povaavat vasemmistoliitolle voittoa jopa kuuteen lisäpaikkaan asti. Joonas Leppänen toteaa, että lisäpaikka on Oulun ja Lapin vaalipiirien lisäksi erittäin todennäköinen Helsingin, Uudenmaan, Pirkanmaan, Keski-Suomen ja Savo-Karjalan vaalipiireissä.

Puoluejohto kirittää vaalityötä maan eri kolkissa. Puheenjohtaja Li Andersson tekee pitkän kiertueen pohjoisessa 19.–22. maaliskuuta. Puoluesihteeri Leppänenkin käy lyhyesti Lapissa.

Lapissa 14 ehdokasta

Vasemmistoliiton Lapin ehdokkaat ovat Anni Ahlakorpi, Jarmo Alatarvas, Mari Ikonen, Reijo Kontinen, Sari Moisanen, Albana Mustafi, Lalli Mustakallio, Markus Mustajärvi, Aki Nevalainen, Tiina Outila, Henri Ramberg, Olavi Stoor, Vesa Puuronen ja Kati Tervo.

Oulun vaalipiirissä 18 ehdokasta

Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun kattavan Oulun vaalipiirin ehdokkaat ovat Karita Alanko, Markku Eilola-Jokivirta, Heidi Haataja, Anne Huotari, Katja Hänninen, Jouni Jussinmäki, Risto Kalliorinne, Olli Kohonen, Miikka Kortelainen, Merja Kyllönen, Ville Luotola, Carina Läntinen, Silvo Nybacka, Veli Paasimaa, Outi Pekkala, Suvi Röntynen, Hanna Sarkkinen ja Kirsi Virtanen.

Kategoriat
Uutiset

Vanhukset ansaitsevat parempaa

Vasemmisto toimii inhimillisen hoivan puolesta

Oulun Aleksinkulmaan sunnuntaina kokoontuneet vasemmistoliiton ehdokkaat ja satapäinen yleisö vaativat saalistajien ahneudelle stoppia vanhustenhoidossa. Vasemmiston mielestä koko sote-uudistus pitää rakentaa inhimilliselle pohjalle ja pääosin julkisten palvelujen varaan. Yksityiset tai yhdistysten tuottamat hoivapalvelut voivat täydentää sitä.

– Sotea ei ole pakko tehdä sairaalta pohjalta, tiivisti kansanedustaja Silvia Modig.

Julki tulleet karmeudet Esperi Caren ja Attendon toimipaikoissa kertovat Vasemmiston mukaan selvää kieltä siitä, mihin joudutaan, jos alistutaan pääomasijoittajien vaatimuksille 8-12 prosentin voitoista. Voitot revitään hoidossa olevien laiminlyönnistä ja henkilökunnan selkänahasta.

”Sipilän hallituksen niin sanotut arvopohjaiset sote-ratkaisut ovat rahojen kantamista ulos Suomesta verottajan ulottumattomiin.”

Sipilän hallituksen niin sanotut arvopohjaiset sote-ratkaisut ovat rahojen kantamista ulos Suomesta verottajan ulottumattomiin. Kyllä olisi kirveellä töitä, julmistui europarlamentaarikko Merja Kyllönen. Hän kehotti käymään suomalaisen korruption eli hyvä veli -verkostojen kimppuun.

Oululainen ehdokas Anne Huotari varoitti, että nykyisten vallanpitäjien sote-suunnitelmiin Pohjois-Pohjanmaalla kuuluu 35 miljoonan euron leikkauslista, josta noin puolet leikataan vanhushoivasta esimerkiksi sulkemalla Vaalan, Utajärven ja Taivalkosken terveyskeskusten vuodeosastot.

Kansanedustaja Hanna Sarkkinen huomautti, että Oulun kaupungin huonojen terveyspalvelujen taustalta löytyvät samat syylliset kuin valtakunnassa: keskustan ja kokoomuksen poliitikot ja heidän ideologiansa.

Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Aino-Kaisa Pekonen esitteli vasemmistoliiton 11 teesiä paremman vanhustenhuollon puolesta. Teesien tavoitteena on arvokkaan vanhuuden turvaaminen. Riittävä henkilökunta on siinä välttämätön.

– Suomi on hoivan rahoituksessa pahasti jäljessä esimerkiksi Ruotsia ja Tanskaa.


Vasemmiston ehdokkaita läheltä ja kauempaa osallistui Oulun vanhushoiva-tilaisuuteen. Kuvassa Silvo Nybacka (vas.), Hanna Sarkkinen, Anne Huotari, Ville Luotola, Merja Kyllönen, Outi Pekkala, Suvi Röntynen, Carina Läntinen, Katja Hänninen, Jouni Jussinniemi, Heidi Haataja, Risto Kalliorinne, Markku Eilola-Jokivirta, Silvia Modig ja Aino-Kaisa Pekonen. (Kuva: Maija Aalto)

Teeseissä vaaditaan hoitajamitoituksen kirjaamista lakiin. Valvontaa pitää tiukentaa ja haamuhoitajilla kikkailusta määrätä rangaistukset. Työntekijöiden on voitava ilmoittaa epäkohdista ilman pelkoa.

Pekonen on työskennellyt lähihoitajana, niin myös lumijokinen ehdokas Silvo Nybacka, joka havainnollisti kuulijoille hoitajamitoitusta. Desimaalilla on todellakin merkitystä! Jos mitoitus on 0,5, se tarkoittaa 30-paikkaisessa laitoksessa 15 hoitajaa. Silloin hoitajalla on yhtä hoidettavaa kohti aamuvuorossa aikaa yksi tunti. Jos taas mitoitus on 0,7, pitää palkata 21 hoitajaa ja hoiva-aikaa per asiakas riittää puolitoista tuntia.

Keskustelua käytiin myös pienten eläkkeiden korotustarpeesta ja korkeista asiakasmaksuista. Omaishoitajana tällä hetkellä toimiva utajärvinen ehdokas Carina Läntinen toivoi omaishoitoon parannuksia ja totesi tilanteen kunnissa kirjavaksi.

Keskustelun perusteella yksityisen hoivabisneksen saaliinhimo herättää pelkoa. Iäkkäiden omaisten kohtelua seurataan sydän kylmänä ja oma vanheneminen pelottaa. Vasemmisto haluaa muuttaa Suomen kaikille turvalliseksi. Oululainen ehdokas Ville Luotola linjasi, että vaaleissa pitää saada punavihreä enemmistö niskan päälle ja sen avulla tuloksia. Yleisöstä Kauko Tukeva toivoi, että kaikki ratkaisut tehtäisiin ”ihminen edellä”.

Oulun vanhuspoliittiseen tilaisuuteen osallistuivat edellä mainittujen lisäksi myös kansanedustajaehdokkaat Katja Hänninen, Risto Kalliorinne, Outi Pekkala, Suvi Röntynen, Markku Eilola-Jokivirta, Jouni Jussinniemi, Heidi Haataja ja Veli Paasimaa.

Kategoriat
Artikkelit

Mies ja pitkä matikka, vastustamaton yhdistelmä

Ammatit jakautuvat Suomessa mies- ja naisaloihin jyrkemmin kuin yleensä Euroopassa. Poikien ja tyttöjen ainevalinnat lukiossa heijastavat tätä jyrkkää jakoa ja vaikuttavat nuorten yliopisto-opintoihin sekä valmistumisen jälkeiseen työelämään ja palkkaan. Itse asiassa jakautuminen alkaa ties kuinka aikaisin. Yläkouluikäiset pojat haluavat työpaikan ensisijaisesti tekniikan parista, tytöt taas terveyspalveluista. Tyttöjen ykkössuosikkiala ei yllä poikien toivelistalla kymmenen parhaan joukkoon.
Oulun yliopiston Avain-tutkimusyhteisö on tehnyt laajan tutkimuksen yliopisto-opiskelun sukupuolijakautumista. Tutkimuksen mukaan miesopiskelijat pääsevät yliopistoon helpommin ja sijoittuvat työelämässä korkeapalkkaisempiin hommiin kuin naiset, vaikka naiset saavat ylioppilaskokeissa parempia arvosanoja ja naisia on enemmistö yliopisto-opiskelijoissa.

Jos vähän oikaisee mutkia, selitys löytyy pitkästä matematiikasta.

Miksi näin? Jos vähän oikaisee mutkia, selitys löytyy pitkästä matematiikasta. Yo-kokeissa sen kirjoittaa joka kolmas. Matematiikan, fysiikan ja kemian taitajista on nyky-yhteiskunnassa pulaa ellei suorastaan huutava tarve. Tekniikka, robotiikka, ict, peliala, kauppa ja kaikenlainen ekonomia laajenevat ja kysyvät laskupäätä, joka useimmiten keikkuu miehisillä harteilla.  Koulutus pyrkii vastaamaan kysyntään: pitkän matematiikan yo-kokeissa kirjoittavista 90 prosenttia pääsee yliopistoon. Tämä hoituu siten, että matematiikasta saa lähtöpisteitä
lähes kaikissa yliopiston hakukokeissa alasta riippumatta.
Kun pitkä matematiikka erityisesti avaa ovia, kuvaan astuu sukupuolivaikutus. Naiset ovat aliedustettuja matematiikassa lukiosta lähtien, mikä heikentää heidän jatko-opiskelumahdollisuuksiaan. Niistä jotka eivät yo-kokeissa kirjoita lainkaan matematiikkaa, on 80 prosenttia naisia. Kaikista uusista yliopisto-opiskelijoista kuitenkin vain 15 prosenttia ei ole kirjoittanut matematiikkaa.

 

Naisilla toiset mielialat

Erot ylioppilaskirjoitusten ainevalinnoissa ovat suuria. Psykologian yo-kokeisiin osallistuvista 81 prosenttia on naisia. Erittäin naisvaltaisia ovat myös uskonto, terveystieto, elämänkatsomustieto ja biologia. Sen sijaan fysiikan kokeen suorittajista vain 28 prosenttia on naisia. Miesvaltaisia ovat jo mainitun matematiikan lisäksi myös historia ja yhteiskuntaoppi.

Lukiot ja yliopistot ovat naisvaltaisia.

Naiset suosivat yo-kokeissa kieliä selvästi enemmän kuin miehet. Tasaisesti osallistutaan filosofian, kemian ja maantiedon kokeisiin.
Opiskeluun naiset suhtautuvat vakavasti pienestä pitäen. Lukiot ja yliopistot ovat naisvaltaisia. Vuosina 2013–15 ylioppilastutkinnon suorittaneista yli 90 000 henkilöstä naisia oli 57,3 prosenttia ja miehiä 42,7 prosenttia. Yliopisto-opiskelijoissa naisten osuus jää kuitenkin lähes kolme prosenttia pienemmäksi kuin heidän osuutensa kaikista ylioppilaista. Nainen ei etene opintopolulla niin kuin mies.

 

Yksityisen ja julkisen ero

Psykologiaa, kieliä ja kasvatustieteitä opiskeltuaan naiset valmistuvat ja palvelevat yhteiskuntaa opettajina ja muina julkisen sektorin työntekijöinä. Miesopiskelijat työllistyvät matematiikkaan nojaaville aloille tekniikan, kaupan ja luonnontieteiden kovapalkkaisiin ammatteihin pääosin yksityiselle sektorille. Palkkaero sukupuolten välillä on julkinen–yksityinen-jaon takia suuri ja seuraa negatiivisena naisia läpi elämän pienempinä tuloina ja eläkkeinä.
Avain-tutkimusyhteisö on laajaa tutkimustaan koskeneissa haastatteluissaan suositellut, että lasten ja nuorten mielikuviin ja kiinnostukseen eri oppiaineita kohtaan pyrittäisiin vaikuttamaan. Tyttöjä tulisi kannustaa matematiikan opiskeluun, se tasa-arvoistaisi yliopistoja ja työelämää.

Tietysti voi kysyä, pitääkö kysynnän ja tarjonnan ”laki” tai julkisen sektorin aliarvostus ottaa annettuna.

Tietysti voi kysyä, pitääkö kysynnän ja tarjonnan ”laki” tai julkisen sektorin aliarvostus ottaa annettuna. Takaako pitkä matematiikka ihmiskunnalle onnellisemman tulevaisuuden? Jospa tyttöjen valinnoissa onkin enemmän itua?
Mielenkiintoinen ikään kuin puheenvuoro tähän on Suomen ylioppilaskuntien liiton SYL:n viime vuonna tekemä päätös, jonka mukaan SYL on feministinen järjestö. Se toimii muun muassa maksuttoman koulutuksen ja yhdenvertaisuuden puolesta ja haastaa miehistä yliopistoyhteisöä.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Tahdon sukupuoliteemaisessa numerossa 4/18.