Suomen perustuslaissa saamelaiset mainitaan alkuperäiskansana, jolla on laissa vahvistettu oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Suomi on kokenut 1989 valmistuneen ILO:n sopimuksen 169/89 toteuttamisen hyvin ongelmalliseksi ja totesi jo alussa ettei Suomen lainsäädäntö turvaa saamelaisten oikeuksia sopimuksen edellyttämällä tavalla. Saamen kielilaki säädettiin turvaamaan kielellisiä oikeuksia. Sopimuksen maaoikeuksia koskevalle käsittelylle ilmaantui paljon jarrumiehiä.
Saamelaiset ovat neljän valtion, Norjan, Ruotsin, Suomen ja Venäjän pohjoisimmalla äärellä asuva alkuperäiskansa, jonka suuruudeksi nykyään arvioidaan 100 000 henkilöä. Vuoteen 1751 asti saamelaisten hyvin harvaan asuttama alue oli valtioiden rajoilla jakamaton. Nyt olemme taas tilanteessa, jossa tutkimme mahdollisuuksia tehostaa rajan yli käyvää yhteistyötä. Suomen hallitus, joka on kokenut ILO:n sopimuksen vahvistamisen melkein mahdottomaksi, on nyt alkanut vilkuilla pohjoismaisen saamelaissopimuksen suuntaan vihjaillen samalla, että tämä sopimus kenties voitaisiin vahvistaa piankin.
Juuri itsenäistynyt Suomi suhtautui itsenäisyyden ajan alussa karsaasti saamelaisiin ja alkoi tehdä lainsäädäntöä, jolla karsittiin saamelaisten oikeuksia ja vauhditettiin saamelaisten sulautumista valtaväestöön. Suomi lakkautti Lapinveron maaverona 1924 ja sääti uuden isojakolain pohjoisia kuntia varten. Tässä laissa maat jaettiin uudisasukkaille ja talonpojille eikä laeissa mainittu laisinkaan sanoja saamelainen, poro tai poronhoito. Valtio alkoi saman tien omistella ja isännöidä entisiä Lapinkylien eli saamelaisten veromaita ja lakiehdotuksia kirjoitettaessa näitä maita alettiin pitää valtion maina.
Vuosina 1971–73 työskennellyt saamelaiskomitea teki kokonaisselvityksen saamelaisten oloista ja laati ehdotuksen saamelaiseksi kulttuuri-itsehallinnoksi. Komitean ehdotukset olivat uraauurtavia positiivisuudessaan. Tavoitteeksi tuli erityisen saamelaisen kulttuurisen itsehallinnon luominen, jolle voitaisiin antaa sekä tehtäviä että resursseja. Itsehallintoa toteuttamaan tuli saamelaisten itse valita oma edustusto, joka sai edustustoa koskevan lain voimaantulossa nimen Saamelaiskäräjät. Myös saamelaisilta riistettyjen lapinveromaiden palauttamisesta takaisin saamelaisille kirjoitettiin valmis lakiesitys. Saamelainen kulttuuri-itsehallintoesitys sisälsi myös ajatuksen saamelaisten kiintiöpaikasta Suomen eduskunnassa ja saamelaiskäräjille oikeuden tehdä esityksiä suoraan eduskunnalle. Niitä ajatuksia suomalainen virkakoneisto ei koskaan tuonut eduskunnan käsittelyyn.
Saamelaisten kulttuuri-itsehallinnon kannalta kielteinen kehitys jatkuu edelleen myös presidentti Niinistön ja pääministeri Sipilän hallitessa. Käytännössä se tarkoittaa muminaa saamelaisten arvosta ja kulttuurisesta rikkaudesta koko Suomelle, mutta samalla jatkuu saamelaisten oikeuksien karsinta ja myönteisen kehityksen minimointi.
Käytännössä se tarkoittaa muminaa saamelaisten arvosta ja kulttuurisesta rikkaudesta koko Suomelle
Vain saamen kielten käyttöä Suomi sietää vähän entistä paremmin. Sen sijaan perustuslain turvaaman alkuperäiskansan muut oikeudet, ennen muuta oikeus maahan, jonka Suomi on ilman laillista oikeutta riistänyt saamelaisilta, näyttää suomalaisessa katsannossa päätyvän kiellettyjen ja hylättyjen oikeuksien romukoppaan. Saamelaisista tulee tämän kehityksen myötä pelkkä eurooppalainen kielivähemmistö, joita on jo satamäärin ja jotka valtaapitävien kannalta ovat harmitonta lullukkaväkeä.