Kun syöjiä on enemmän kuin ruuan tienaajia niin pula tulee koska velaksi ei voi loputtomiin elää.
Väestön ikääntyminen kasvattaa eläke- sekä terveys- ja hoivamenoja ja kun huoltosuhde huononee eli työikäisten määrä suhteessa huollettaviin, siis vanhuksiin ja lapsiin, vähenee, niin verotulot eivät kasva samassa suhteessa. Kestävyysvaje kasvaa.
Kestävyysvajetta käytetään terminä siksi, että valtion rahat eivät ole loppu nyt eikä huomennakaan ja Suomi saa lainaa edullisesti, vaan kyse on tulevasta tilanteesta joka vain vaikeutuu ellei tehdä mitään.
Valtiopäivien avajaisissa presidentti Niinistö muistutti valtion velkaantumisen pysäyttämisestä.
Suomi ei ole koskaan ollut niin vauras kuin 2000-luvulla, mutta kehotuksia satelee ja väitetään, että Suomi on kuilun partaalla jos ongelmaan ei puututa ankaralla kädellä. Nyörit on totuttu aina pitämään kireällä.
Helsingin yliopiston poliittisen taloustieteen tutkija Lauri Holappa toteaa, että julkisuudessa valtion velkaantumiseen suhtaudutaan hysteerisesti. Kyse on kuitenkin harhakäsityksestä, kun valtionvelka rinnastetaan usein kotitalouksien velkaan. Holappa painottaa, että valtion ei ole tarkoitus maksaa kaikkea velkaansa pois kuten kotitalouksien ja muistuttaa, että valtioilla on kautta historian ollut velkaa.
Talousjärjestelmä ei voisi toimia ilman julkista velkaa. Kotitalouksien velka on tavallisesti kulutusvelkaa, eli velkaa joka ei tuota rahaa jolla se maksaisi itsensä takaisin.
Pelottelu on keino herättää ihmisten kriisitietoisuutta, saada hyväksymään karvaitakin ratkaisuja.
Kestävyysvaje ja huoltosuhteen muutos ovat totta, mutta siinä on eroja miten näitä ongelmia tulisi ratkaista. Talouskriiseissä näet tapahtuu aina suurta varallisuuden uusjakoa ja monet porskuttavat läpi kuivin jaloin tilanteesta hyötyen.
Ei tarvitse kuin muistella 1990-luvun keskustan Esko Ahon hallituksen aikoja ja sen seurauksia: valuuttalainoja, konkursseja, pankkien pelastamisia, kurjistussäästöjä, likimain yhden sukupolven suistamista työmarkkinoilta. Raha vaihtoi taskuja ja tavallinen veronmaksaja maksoi.
Nytkin keskusta sumuttaa äänestäjiä. Ei sorkkaraudallakaan irtoa vastausta siitä, että voisiko säästöjä jaksottaa ja näin tasoittaa julkiselle sektorille ja sen myötä pienituloisille koituvia säästötoimia.
Päinvastoin keskusta vaatii hallitukselta tiukkaa talouslinjaa, mutta osallistui itse valtionvelan kasvattamiseen edellisissä hallituksissa. Samaan aikaan keskusta itse haraa kaikin keinoin rakenteellisia uudistuksia vastaan. Sellaisia uudistuksia joissa hallintoa puretaan ja voimia pannaan palveluihin. Mitä se alkiolaisuus olikaan?
Hallituksen sisällä käydään tiivistä keskustelua siitä, kuinka säästöt tulisi tehdä. Kokoomuksen oikea laita on nopean aikataulutuksen ja hallituksen vasurit ehdottomasti jaksotuksen kannalla.
Luulisi jokaisen ymmärtävän, että liian kovilla toimilla ja liian kireällä aikataululla lyödään kirveellä omaan nilkkaan. Orastava talouskasvu katkeaa alkuunsa ja kotimarkkinat hyytyvät, jos Suomea aletaan säästämään hengiltä. Nyt tarvitaan konkreettisia laskelmia ja selviä malleja siitä, miten valtion säästötoimenpiteet ja veronkiristykset auttavat pääsemään eroon kestävyysvajeesta.
Aivan liian usein politiikassa, myös talouspolitiikassa, toistellaan väittämiä, joille ei löydy tosiasiaperusteita.
Kestävyysvaje on ratkaistava, mutta se ei onnistu siten, että lyhyen aikavälin säästöillä aiheutetaan paljon suurempia menoja tulevaisuudessa. Tulevaisuus tuo työelämään robotiikan myötä suuria muutoksia, jotka voivat muuttaa verotuksen rakennetta ja se tulee huomioida. Ja säästöjenkin keskellä on muistettava investoida tulevaan hyvinvointiin.
Kirjoittaja on Kainuun Vasemmiston puheenjohtaja.