Merja Kyllönen

Energiassa Suomelle mahdollisuus

Professori Peter Lund kirjoitti hiljattain, että 70-luvulle jämähtänyt energiapolitiikkamme kaipaa ravistelua. Lund haastoi myös meitä poliitikkoja muutoksen tekijöiksi. Ravistelua tosiaan kaivataan. Suomi vaikuttaa jämähtäneen öljykriisin jälkeiseen aikaan, eikä tällä menolla hyvä heilu. Eurooppa-tason päätöksenteossa on sen sijaan havaittavissa uudenlaisen energiapolitiikan tuulahduksia. Saksan ”energiakäänne” haastaa jo lähtökohtaisesti muutkin Euroopan Unionin maat miettimään oman energiapolitiikkansa suuntaa. Maailmanpoliittisen tilanteen vuoksi myös energiaturvallisuus ja energiaomavaraisuus ovat nousseet keskustelun keskiöön. Energiaomavaraisuus ja energiaturvallisuus ovat keskenään sidoksissa: tuontiriippuvuuden lisäksi Euroopan akuuttina haasteena on vähentää radikaalisti ilmastopäästöjä. Samoilla toimenpiteillä olisi mahdollista edistää molempia tavoitteita. Komission huolen Euroopan energiaturvallisuudesta pitäisi resonoida erityisesti Suomessa. Kaikki käyttämämme maakaasu tulee Venäjältä, mutta myös hiilen, öljyn, uraanin ja sähkön lisäksi olemme naapurista riippuvaisia. Omavarainen tuotanto on meidän mahdollisuutemme. Maailman väestö kuluttaa yhä enemmän energiaa ja halvan öljyn aika on ohi, ja samaan aikaan uudet energiatehokkuutta parantavat teknologiat ovat koko ajan halvempia. Energian on oltava uusiutuvaa, puhdasta ja kestävästi tuotettua. Massoilla emme voi kilpailla, kilpaillaan siis ketteryydellä ja paikallisuudella. Maakunta kerrallaan omavaraiseksi! Olisi hienoa nähdä kaasuvoimaloiden nousevan maakuntiin hyödyntäen alueen jätteitä ja muuhun käyttöön kelpaamatonta biomassaa. Lämpöä, sähköä ja jopa uutta liikennepolttoainetta olisi saatavilla omasta maasta. Tarjolla olisi niin energianokiaa kuin liikennenokiaakin. Eikä kannata unohtaa maakunnallisten tuulivoimahankkeiden potentiaalia: Tilastokeskus tiedotti syyskuussa, että tänä vuonna tuulivoiman tuotanto on kasvanut 63 prosenttia. Se aika on ohi, kun energiatehokkuus, uusiutuvat energiamuodot ja hajautettu pientuotanto voitiin ohittaa vaihtoehtoisena näpertelynä. EU:n kuluttamasta energiasta jopa 53 prosenttia on tuontienergiaa, mikä tarkoittaa noin 400 miljardia euron kustannuksia. Suomen kauppavaje energiatuotteissa on seitsemisen miljardia vuodessa. Eiköhän tämä kysyntä kannattaisi kääntää kotimaahan? Energiaomavaraisuus alkaa siis näyttää muultakin kuin varautumiselta pahimpaan: energiamurros luo uusia työpaikkoja ja kestävää talouskasvua. Se on myös pitkällä tähtäimellä kannattavaa, sillä mitä todennäköisimmin fossiilisten polttoaineiden käyttö tullaan ennen pitkää lopettamaan kokonaan, kuten YK:n ilmastonmuutospaneeli IPCC tällä viikolla vaati. On aika herätä eturintamaan. Mitä nopeammin toimimme, sitä halvemmaksi se tulee. Jos ei tehdä mitään, tappiot ovat varmat.


Kommentit