Merja Kyllönen

Eurooppa tarvitsee vastarannan kiiskiä

1906 on komea vuosi historian kirjoissa.

Uusi valtiopäiväjärjestys loi tuolloin Suomeen Euroopan moderneimman kansanedustuslaitoksen. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus kymmenkertaisti äänioikeutettujen määrän, ja naiset saivat paitsi äänioikeuden, myös vaalikelpoisuuden (jälkimmäisen ensimmäisenä maailmassa!). Työväen ääni kuului ensimmäisen yksikamarisen eduskunnan vaaleissa aivan uudella tavalla.

Perustuslakiin kirjattujen paino-, lausunto-, yhdistymis- ja kokoontumisvapauksien juuret ovat samassa ajassa, ja saman aikakauden hedelmä on 110-vuotias Kansan Tahto.

”Köyhien ja sorrettujen äänenkannattajassa” kuului se sama toiveikas työväen ääni, joka vaati kansainvälisen työväenliikkeen järjestäytymistä, kahdeksantuntista työpäivää ja vähimmäispalkkaa.

110 vuotta myöhemmin monet hyvinvointiyhteiskuntaa rakentaneet tavoitteet on saavutettu, mutta edelleen työväen äänelle ja äänenkannattajille on huutava tarve.

Nollatuntisopimukset ja pakkoyrittäjyys, yhä kansainvälisempi työehtojen ja palkkojen polkeminen, koulutuksen ja sivistyksen tavoitteista ja rahoituksesta tinkiminen – ajassamme on monta ilmiötä, joiden esiintuomiseen ja tutkimiseen me tarvitsemme edelleen sekä omia edustajiamme että vasemmistolaisia medioitamme.

Lohduttominta tässä ajassa on näköalattomuus ja vaihtoehdottomuus. Talouskuripolitiikan iltasatua on luettu kansallemme niin pitkään, että Suomessa voidaan ilmeisesti keventää suurituloisten verotusta ja ottaa enemmän pienituloisilta eläkeläisiltä ilman levottomuuksia. Lama-aikana kansakuntien köyhät nostetaan taistelemaan toisiaan vastaan, ja samaan aikaan isot rosvot saavat rauhassa pistää tuhansia miljardeja veronmaksajien rahoja taskuihinsa, kun verotuksen porsaanreiät jäävät tukkimatta ja veroparatiisit saavat kukkia.

Uusliberaalin talouspolitiikan valtakoneisto on näyttänyt myös Euroopassa valtansa. Kuitenkin jopa IMF:n omat asiantuntijat ovat todenneet kuripolitiikan epäonnistuneeksi ja toimimattomaksi tilanteessa, jossa talouden kasvu ja työllisyyden vahvistaminen olisivat kovasti tarpeen.

Tänä keväänä koko Euroopan Unioni ja kotimaamme Suomi kaipaa ravistelua, vaihtoehtoja ja näkyä yhteisestä tulevaisuudesta.

Britannian mahdollinen ero EU:sta ja pakolaiskriisi ovat hetkeksi haudanneet alleen talouskriisin, mutta nämä kaikki kolme teemaa haastavat koko Eurooppa-projektia.

Kaikki näkevät että EU ja etenkin EMU eivät nykyisellään toimi, mutta brittikonservatiivien tai äärioikeistolaisten puolueiden kaltaiset vaatimukset veisivät tilannetta vielä huonompaan. Niin kauan kuin työvoiman tai rahan liikkeillä ei ole Euroopassa rajoja, ei niitä saa olla demokratialla, ympäristönsuojelulla tai ammattiyhdistysliikkeelläkään.

Jos Euroopan ydin on pelkässä uusliberaalissa talouspolitiikassa, onko projektilla enää oikeutusta? Onko EU todella olemassa vain suuryrityksiä varten, jotka voivat kilpailuttaa valtioita kohti pohjaa veron- ja palkanmaksussa? Mitä teemme valtaville tuloeroille EU:n sisällä? Miten sosiaalista dumppausta ja työehtojen ja palkkojen polkemista voidaan estää?

Kansallisia rajoja vahvistava keskustelu tukee tällä hetkellä äärioikeistolaisia puolueita, ja vaarana on että koko vapaan liikkuvuuden periaate on hyvin pian mennyttä. Jos jokainen EU:n jäsenmaa tekee kuten haluaa, pystyttää aitoja ja palauttaa rajatarkastuksia, luovumme kaikista matkustusvapauden periaatteista.

Vaikka sisäänpäin käpertyminen on inhimillisesti ymmärrettävää, ei paluu kansallisvaltioiden aikaan meitä kuitenkaan pelasta. Globalisaation, ilmastonmuutoksen tai pakolaiskriisin kaltaisia ongelmia emme saa ratkottua yksin.

Vasemmistolainen analyysi maailman tilasta tarvitsee luotettavia vasemmistolaisia sanansaattajia. Toimintaympäristö Kansan Tahdolla on haastava. Valtamedia toistaa ajan hegemonisia mantroja ja somessa trollaavat niin yksilöt kuin valtiotkin. Vahvat journalistiset periaatteet ja ammatillinen kunnianhimo ovat se perusta, jolle uuden aikakauslehden tulevaisuutta kannattaa lähteä perustamaan. Vasemmistolainen väki kunnioittaa perusteltuja näkemyksiä, tutkittua tietoa ja terävääkin sanan säilää. Kun äänitorvi on kaikkein heikommassa asemassa olevien puolella, on äänitorven syytä olla kirkas ja kuuluva!

Kenestäkään ei tule vahvaa heikkouksia miettimällä. Pohjoinenkin Suomi on taas todettu jossain vertailussa Pohjoismaiden surkeimmaksi, ja tuttu mantra työttömyydestä, nuorisotyöttömyydestä, muuttoliikkeestä ja vanhenevasta väestöstä pyörii taas joka tuutista.

Meillä Kainuussa on totuttu elämään maakuntalaulun sanoin taistellen silloin, kun taival on hankala. Kainuulaisen kansan tavoin on Kansan Tahto vuosien saatossa painettu polvilleen ja lehti lakkautettu useita kertoja, mutta työväki on perustanut sen aina uudelleen.

Nyt on jälleen kerran uudistumisen aika. Yhdessä tekemällä se onnistuu.

Toivotan omalle vastarannan kiiskellemme, Pohjois-Suomen vasemmistolehdelle monia vuosia, virkeää keskustelua ja sinnikästä uskoa tulevaisuuteen. Pintajulkisuuden täyttämässä maailmassa on suoranainen tilaus asialliselle tiedonvälitykselle.

Meidän työllemme on tässä ajassa todella tarvetta.


Kommentit