Jaakko Alavuotunki

Häntä heiluttaa koiraa, osa 1

Kuntavaalien jälkeen Vasemmistoliiton Oulun kunnallisjärjestö antoi allekirjoittaneelle valtakirjan kahteen tehtävään. Ensimmäinen niistä oli neljän vuoden pesti Oulun kaupungin sivistys- ja kulttuurilautakunnan varajäsenenä. Toisena tehtävänä otin vastaan Pohjois-Pohjanmaan liiton maakuntahallituksen jäsenyyden, jonka piti alun perin olla lyhyt alle vuoden kestävä siirtymäajan homma.

Kevään paikkaneuvotteluissa erään toisen puolueen edustaja kyseenalaisti puolitosissaan koko maakuntahallituksen valinnan, sillä tuossa vaiheessa oletettiin sote- ja maakuntauudistuksen etenevän junan lailla pääteasemalleen ilman ongelmia. Maakuntahallitus olisi tässä tapauksessa ollut hyvin nopeasti tarpeeton.

Kuten kaikki tämän koplauksen kiemuroita seuranneet ovat havainneet, Sipilän hallituksen projekti ei ole edennyt näin nopeasti. Veturi on suistunut jo kiskoilta ja vaunut seuraavat pian perässä.

Uusin käänne nähtiin tänään, kun perustuslakivaliokunta antoi lausuntonsa uudistuksesta. Viesti oli selkeä. Valinnanvapautta ei ole esitetyssä aikataulussa mahdollista toteuttaa. Se on vaiheistettava palvelu- ja alueperusteisesti, mikä tarkoittaa maakuntahallinnon luomista ensin. Lisäksi maakuntien rahoitusmalli on remontoitava ja kokonaisuudesta on notifioitava EU-komissiota. Uudistus etenee vain, jos hallituspuolueissa on valmiutta tehdä tarvittavat korjaukset – valinnanvapauden ainakin hetkeksi menettänyt kokoomus lienee nyreissään.

Vaalit nähdään siis korkeintaan ensi vuonna ja nykyinen maakuntahallitus jatkaa edelleen maakuntaliiton korkeimpana toimielimenä hamaan tulevaisuuteen. Tehtävä on ollut ikkuna suomalaisen järjestelmän rakenteelliseen korruptioon. Uutta maakuntaa rakennetaan keskustapuolueen johdolla hyvin suoraviivaisesti ja virkamiesjohtoisesti. Vaikka poliittisella puolella kepu on jo menettänyt yksinkertaisen enemmistön, virkamiesjohto on läänitetty puolueen uskollisilla aseenkantajilla ja nämä hillotolpat pyritään varmistamaan hyvissä ajoin myös uuteen hallintoon.

Hyvä esimerkki tästä toimintamallista on tapa, jolla Pohjois-Pohjanmaan maakunnan organisaatiorakennetta on pyritty junttaamaan läpi. Maakuntauudistuksen yhteydessä olimme maakuntahallituksessa valitsemassa konsulttia rakentamaan uutta organisaatiota. Virkamiesesityksenä pöytään tuotiin keskustataustaisen ex-kunnanjohtajan palkkaaminen tehtävään.

Vasemmisto esitti kokouksessa päätöksen pöytäämistä, koska palkkaamista ei ollut millään tavalla kilpailutettu eli se oli käytännössä puhdas kaveridiili. Lisäksi totesimme, että kehittely olisi järkevintä tehdä yhteistyössä luottamushenkilöiden kanssa, jotta uusi organisaatio olisi mahdollisimman demokraattinen. (kokouspöytäkirja löytyy tästä). Eli käytännössä olisimme voineet tehdä uuden rakenteen itse. Valitettavasti vain vihreiden edustaja Mika Flöjt kannatti esitystämme.

Tehtävään valittu konsultti ajoi jääräpäisesti valiokuntamallia, joka tarkoittaisi vallan keskittymistä puhtaasti tuleville maakuntavaltuutetuille ja viranhaltijoille. Lopulta vasta muiden puolueiden yhteinen kannanotto käänsi pään ja mallia saatiin reivattua hieman paremmaksi sekä lautakuntia että valiokuntia sisältävän hybridimallin myötä. Sama konsultti kiertää identtisten kalvojen kanssa myös muissa maakunnissa edistämässä virkamiesvallan ja yhden puolueen vallan kasvattamista.

Suurin osa konkreettista valtaa käyttävistä viranhaltijoista on valittu tehtäviinsä verkostoitumisen vuoksi. Osaaminen on toissijainen kriteeri näissä valinnoissa. Sopiva puoluekirja ja/tai mielipide ratkaisee. Pohjois-Suomessa ei tarvitse miettiä kahta kertaa, mikä se on. Kunnanjohtajavalinnoissa käynnissä oleva jatkuva tuolileikki on tragikoominen esimerkki tällaisesta hyvä veli -verkostosta. Räikeimmillään tällainen toiminta johtaa Puolangan pormestarimallin kaltaisiin tilanteisiin, jossa valta sementoidaan yhden puolueen käsiin.

Lopuksi on syytä pohtia, millaisia vaikutuksia maakuntauudistuksella on paikalliselle demokratialle nykymuodossa toteutuessaan. Keskustan ex-puoluesihteeri Jarmo Korhonen luonnehti käynnissä olevaa sote- ja maakuntauudistusta suurimmaksi kunnallisen demokratian alasajoksi sataan vuoteen. Uudistuksessa kunnilta viedään palveluiden järjestämiseen liittyvä valta ja rahat.

Tilalle tulee hallinto, joka on ilman verotusoikeutta ainoastaan valtion asettamia leikkausvaateita toteuttava kumileimasin. Sipilän hallituksen jo asetettujen menoleikkurien sekä vuokrat moninkertaistavan järjettömän valtio-omisteisen tilakeskusjärjestelyn myötä maakunnat ovat jo valmiiksi konkurssikypsiä. Aiheesta voi lukea lisää tästä.

Olen yrittänyt kysellä tilavuokra-asiasta some-keskusteluissa keskustalaisilta vaikuttajilta, mutta vastaukset ovat olleet ylimielisiä. Esimerkiksi keskustapiirin ex-puheenjohtaja Matias Ojalehdon mielestä asia on mitätön yksityiskohta. Vuositasolla puhutaan kuitenkin pahimmillaan kymmenien miljoonien eurojen lisäkustannuksista, jotka on otettava samasta budjetista palvelujen kanssa. Jäljellä näyttää olevan vain lapsenomainen usko suurien johtajien viisauteen, vaikka kaikki faktat puhuvat toista.

Maakuntamalli voisi olla demokratian toteutumisen näkökulmasta hyvä, jos se toteutettaisiin aivan toisella tavalla verotusoikeuden sekä vahvan, demokraattisesti hallinnoidun julkisen sote-järjestäjän kanssa. Nykymuodossaan malli tuhoaa paikallisen demokratian. Tilalle saadaan joukko kepulaisia satraappeja virkamiestehtäviin sekä voimakas valtiojohtoinen kuristusote paikallisista palveluista.

Kirjoituksen kakkososassa käsitellään kunnallisen demokratian tilaa Oulussa.


Kommentit