Jouko Korhonen

Me iloiset veronmaksajat

Ensi maanantai 17. marraskuuta on päivä, jolloin kuntien pitää viimeistään ilmoittaa ministeriölle ensi vuonna perittävän kunnallisveroprosentin määrä.

Monessa kunnassa veroprosentti on jo yli 20 ja nousee ensi vuodeksi. Tämä on kuitenkin vain osatotuus, sillä verovähennysten takia kunnan todellinen eli efektiivinen veroprosentti pyörii usein alle 16 prosentissa.

Kaikkein pienituloisimpien ei tarvitse maksaa kunnallisveroja, raja on nyt runsaan 8000 euron vuosituloissa. Vasemmistoliitto on esittänyt, että raja nostettaisiin 10 000 euroon.

Ongelmatonta kunnallisverotus ei ole. Esimerkiksi pääomatuloista ei kunnalle makseta suoraan mitään, vaikka niillä elävät rikkaat käyttävät kunnan palveluja.

Tasauksista huolimatta kuntien välillä on jo kuuden prosenttiyksikön eroja veroissa. Lisäksi verovähennykset tuovat vain vähäisen progression eli suurituloiset, joilla maksuvaraa on, maksavat lähes samassa suhteessa kuin pienituloiset.

Aikoinaan huoltoaseman tiskiltä ostettiin verokalentereita, joista kurkittiin suurituloisten tienaamista ja hinnasta meni lantti hyväntekeväisyyteen. Nykyään niitä tietoja voi lukea verotoimiston asiakaspäätteeltä ja lehdistä viime viikolla.

Verotietojen julkistaminen keskellä ankeinta syksyä, nyt kun edes lumi ei vielä pysyvästi pehmennä kylmää ja pimeää maisemaa, on suomalaisen itseruoskinnan korkein huipennus.

Voimme kadehtia tv-juontajia, viihdetähtiä ja urheilijoita sadoista tuhansista euroista. Kysyä, että ovatko he niin paljon minua parempia ihmisiä, että ovat ansainneet kymmenkertaiset tulonsa?

Suomi ei ole erityisen kireä ansio- tai pääomatulojen verottaja verrattuna Pohjoismaihin. Vero-osuutta on kuitenkin lisäksi kaikkialla palvelujen, autojen, energian, kiinteistöjen ja ruuan hinnassa.

Suurituloiset harrastavat jo nyt verosuunnittelua eli laillistettua veronkiertoa, mutta ne, joilla ennestään on, haluavat aina vain enemmän. Ei heillä ole enää varallisuusveroakaan, sen aukon verotuloissa maksamme me muut.

Pari vuosikymmentä on kuunneltu yhtä hyväosaisten veronkevennysvaatimusta ja siihen on lähes poikkeuksetta myös vastattu eli reaaliansiotaso on noussut.

Nyt pitkä työura tai korkea koulutus ei kuitenkaan enää takaa pysyvää työpaikkaa. Kuka tahansa voi pudota hyvästä asemasta lähes köyhyysrajalle, jos esimerkiksi perheen molemmat vanhemmat irtisanotaan.

Silloin katsellaan silmiin verotuksen kääntöpuolta. Ilman verotusta ei olisi sosiaaliturvaa eikä maksutonta koulunkäyntiä lapsille. Tutkimusten mukaan lähes kolme neljästä kokeekin, että niille korkeille veroille myös saa vastinetta.

Hyvinvointivaltion olemassaolon perusta on verojen perintä yhteiseen kassaan. Samalla verotuksen on oltava oikeudenmukaista ja pohjautua jokaisen veronmaksukykyyn.

Hyvinvointivaltio ei synny, eikä pysy tyhjästä. Tarvitaan työtä, investointeja ja verotuloja. Tarvitaan investointeja uuden luomiseksi eikä vain nopeiden voittojen tavoittelua.

 

Jouko Korhonen

Kainuun Vasemmiston puheenjohtaja

 


Kommentit