Kesä on lomien aikaa. Lomalla ihminen on vapaa suorittamaan kaiken välttämättömäksi asettamansa. Eron työn ja vapaa-ajan välttämättömyyksille tekee päämäärän asettaja.
On miellyttävämpää, palkitsevampaa ja mielekkäämmän tuntuista suoriutua itse itselleen asettamista päämääristä. Pakollisten askareiden, remonttien ja puuhastelun ohella pakolliseksi koetaan myös rentoutuminen. Kun on kerran loma, niin rentoudutaan vaikka väkisin ja hampaat irvessä.
Itse kuluttelin alkukesän päiviä muokkaamalla kotipihan ajoväylää korottamalla sitä tilaamallani maa-aineskuormalla. Siirtelin mainittuja maa-aineksia lapiolla ja vierittämällä isoja kiviä käsin.
Ulkopuolinen tarkkailija – tiedätte sen tyypin, joka pasianssia pelatessanne ilmestyy olan taakse – olisi pysähtynyt katselemaan toimiani ja ehkä kehottanut käyttämään kottikärryä ainesten tehokkaampaan liikutteluun. Sehän vaikuttaisi äkkiseltään järkevältä – mutta miksi? Tietysti siksi, että näin työ olisi nopeammin valmis, mikä tarkoittaisi suurempaa tehokkuutta, mutta myös saattaisi minut aiemmin vapauteen raskaan työn taakasta.
Järki tässä toteutuu mikäli päämäärä todella on olla tehokas, ja vapautua työstä. Kysymys onkin, vapautua mihin? Pihatien korottaminen oli itse itselleni asettama tavoite, eikä sille ole olemassa sen kummempaa aikataulua ja sitäpaitsi, sen epätehokas suorittaminen lisää hyötyliikunnan määrää ja mikä tärkeintä – touhutessa on aikaa ajatella.
Järjestä puhuttaessa Aristoteles eritteli sofian ja fronesiksen. Fronesis tarkoittaa käytännöllistä järkeä; sellaista, jonka avulla pohditaan paitsi toiminnan itsensä tarkoituksenmukaisuutta, mutta myös itse tarkoitusta – päämääränä sen tarkoituksen itsensä asettaminen hyvän elämän tavoittamista palvelevaksi. Tällaisen järjen käyttöä kaipaisi aika-ajoin myös politiikkaan.
Ulkopuolinen tarkkailija on tässä tietysti kuvitteellinen henkilö, mutta sellaisenaan hallitsee meidän jokaisen elämää vahingollisella tavalla. Kulutusvalinnoista lähtien aina askareiden suorittamiseen esiinnymme tuon tarkkailijan arvostelevan silmän alla, pyrkien vastaamaan parhaamme mukaan sen ankariin odotuksiin.
Jos tuo henkilö olisi todellinen ja esittäisi minulle kysymyksen toimintani järkevyydestä, vastaisin kysymyksellä elämän tarkoituksesta. Tarkottaisiko tehokkaampi toiminta todella minun vapautumistani elämän todellisen tarkoituksen toteuttamiseen? Ja tarkoittaako hän järkevyyttäni kyseenalaistaessaan todella itse keksineensä sen?
Ajattelu pelkästään ajattelun vuoksi on tänä tehokkuuden aikakautena melkein häpeällistä, mutta tehottoman toiminnan tuoksinassa sille on verrattoman paljon aikaa. Parhaimmillaan tehoton ja epätarkoituksenmukainen toiminta on hyvässä seurassa, jolloin ajatuksia voi pallotella.
Sosiaalisen median arkihaasteiden hengessä haastan lukijat mahdollisimman järjettömän ja tehottoman loman viettoon. Hyvää kesää!
Kirjoittaja on Vasemmistoliiton Lapin piirin 1. varapuheenjohtaja.