Merja Kyllönen

Jonottamalla ja huutamalla kuntoon

Entiseen aikaan kunnanlääkäri puuhasti kokonaisen kunnan asukkaiden parhaaksi ja ihmeesti vain tulivat ihmisten vaivat ainakin suurimmalta osin hoidetuiksi.
Nykyään resursseja on enemmän kuin ikinä, mutta jonoja riittää ja ihmiset antavat raakaa palautetta järjestelmän toimimattomuudesta.

Jonottaessani perusterveydenhuoltoa saadakseni olen useammin kuin kerran pohtinut, että sillä jonottamisella hoitaisi jo sairaalan aulassa pahimman hädän kolmeen kertaan. Ensin jonotat sairaanhoitajalle, jotta voisit päästä lääkärille vaivasi kanssa. Sitten jonotat lääkärille, ja kun olet päässyt lääkärille ja jos vaivasi on todettu vakavaksi, jonotat vielä laboratorioon ja potilastoimistoon varaamaan röntgenaikaa. Ja vielä ainakin kerran pullahdat jonoon lääkärille, jotta jatkohoito tai ainakin diagnoosi tulisi kuulluksi.

Kroonikolle tämä on enemmän ja vähemmän hämmentävä prosessi, kun vaiva on vanha ja hoidonkin tietäisi, mutta itsellä ei ole reseptinmääräämisoikeutta. Siinäpä sitten jonottaessa ehtii pohdiskella terveydenhuollon syntyhistoriat moneen kertaan. Tuntien istumisen jälkeen olet mielessäsi tehnyt jo pari diagnoosia myös vieressä puheleville kanssakulkijoille ja siunannut tätä jonottamisen hulluutta.

Auta armias, jos sairaana on ikääntynyt läheinen enemmän tai vähemmän vakavammin. Silloin alkaa näyttää siltä, että hoidon saaminen menee enemmän huutoäänestyksen puolelle.

Syöpäkivun hoito on edelleen paikoittain lapsen kengissä ja saattohoidossa olevallekin saa noituen vaatia lisää morfiinia. ”Siinä kun saattaa hengitys lamaantua ja kunto heiketä”, on jokusen kerran ollut vastaus pyyntöön. Terveen järjen omaavalle omaiselle tämä ei olisi enää ongelma, kunhan vain läheisen ihmisen ei tarvitsisi kivuissa kärsiä tuskasta ulvoen.

Monen hyväkuntoisen itsestään huolehtivan ikäihmisen kunto ehtii romahtaa ennen kuin saadaan lääkehoito kuntoon tai edes tehdään kunnollinen diagnoosi. On surullista nähdä läheisten tuska omaisen puolesta, kun kivuissa kärvistellään ja apua ei tahdo löytyvän millään kun 70 vuoden ikäpyykki on ylitetty. Selkärankamurtumaakin on hoidettu iskiaksena, kun eihän sitä enää mummon selkää tarvitse kuvata.

Kohtuullisen tasaisena luonteena ottaa aatamille, että pitää alkaa mellakoida omiensa puolesta, mutta sen olen huomannut, ettei ilman vaatimista apua saa.
Ikänsä työtä tehneet ja veroja maksaneet ihmiset ovat hoitonsa ansainneet ilman itkua ja hammasten kiristystä. 70 vuoden maaginen ikä ei saa tarkoittaa että ihmisen eräpäivä on ohitettu.


Kommentit