Parikymppisenä uskoin vielä ihmisen ongelmanratkaisukykyyn isommassa mittakaavassa, sekä suhteellisen laajoihin teknologisiin mahdollisuuksiin isompienkin ongelmien edessä, vaikka jatkuvasti osasin odottaa huonoja poliittisia päätöksiä ympäristöasioita koskien, ja tiesin, ettei pelkkä teknologia itsessään ole mikään varsinainen ratkaisu näin massiivisiin ongelmiin. Sittemmin olen pohtinut asiaa hieman laajemmin.
Ihminen on vaikuttanut vuosituhansia ympäristöönsä ja aiheuttanut aina rasitteita luonnolle. Kyse on kuitenkin siitä, tavoittelemmeko vain lyhytkatseista etua vai haluammeko kehittyä kestävämmälle pohjalle. Tiedeyhteisö ja tieteentekijät ovat varoitelleet ympäristöongelmista jo parin vuosisadan ajan, mutta vasta viime vuosikymmeninä teknologia ja lisääntynyt tutkimustieto ovat todella tuoneet esille ongelmien laajuuden ja monimuotoisuuden. Tutkimukset ja niistä julkaistut uutiset käsittelevät ympäristöongelmia kiihtyvällä tahdilla ja tiedeyhteisössä vallitsee vahva konsensus siitä, että meidän tulisi toimia välittömästi globaalin ympäristötuhon välttämiseksi. Tutkijoiden viestistä voimme päätellä, että ajallinen toimintaikkunamme ympäristöongelmien estämiseksi on pian sulkeutunut, ja todistettavasti se on jo joidenkin isojen muutosten estämiseksi ohitettu.
Olemme hukanneet tasapainon luonnon kanssa ja unohtaneet suoran riippuvuutemme siihen. Länsimainen elämäntapa on kestämätön ja elämäntapaamme tulee muuttaa hyvinkin radikaalisti, mikäli haluamme jättää tuleville sukupolville edes siedettävät olot elää ihmiselämää, puhumattakaan siitä, millä oikeudella me ympäristöä oikein tuhoamme ja mikä oikeuttaa lyhytkatseisen, ylikuluttavan ja materialistishedonistisen elämäntyylimme tulevien sukupolvien sekä muiden elämänmuotojen kustannuksella. Maapallo jatkaa radallaan ilman ihmistäkin, mutta sääli on kaiken sen potentiaalin katoaminen siihen hyvään ja hienoon, mitä olemme tieteissä, taiteissa ja kulttuurin eri muodoissa saavuttaneet.
Maapallo jatkaa radallaan ilman ihmistäkin, mutta sääli on kaiken sen potentiaalin katoaminen siihen hyvään ja hienoon, mitä olemme tieteissä, taiteissa ja kulttuurin eri muodoissa saavuttaneet.
Kohtaamme moraaliseettisiä ongelmia koskien itse elämää. Millä perusteella me loppujen lopuksi olemme tärkeämpiä kuin muut elämänmuodot? Korkeampana älykkäänä elämänmuotona meillä olisi päin vastoin velvollisuus suojella ja vaalia elämää sen monissa ainutlaatuisissa muodoissa.
Meidän tulisi yhdessä pyrkiä vaikuttamaan yhteiskuntamme fyysisiin ja ajatuksellisiin rakenteisiin. Ajatustapamme on muututtava niin yhteiskuntatasolla kuin ihmiskuntanakin kohti kestävämpää elämäntapaa, missä teknologia luo hyvinvointia ja materiaalinen elintaso jakautuu tasaisemmin kaikkien kesken, siten, että tulevillakin sukupolvilla on mahdollisuus hyvään elämään ja resursseihin, mitä kotiplaneettamme meille tarjoaa. Jatkuva voiton tavoittelu ja itsekeskeinen käytös vain edistävät ympäristötuhoa ja jakavat ihmiskuntaa – aikana, jolloin uhat kaikille meille ovat globaalissa mittakaavassa yhteisiä, varallisuudesta ja elinpaikasta riippumatta.
Vetoan kaikkiin vasemmistolaisiin poliitikkoihin ja toimijoihin: Tehkää ympäristöasioista tärkein poliittinen teemanne ja ottakaa asia omaksenne näennäisiltä toimijoilta. llmastopakolaisuus, resursseista sotiminen, nälänhädät ja lajien massasukupuuttoaalto eivät ole tulevaisuutta, ne ovat tätä päivää. Elonkehä ja ihmiskunta ovat valtavien mullistusten edessä. Emme voi enää paeta vastuuta ja velvollisuuksia tietämättömyyteemme.