Suomen poliittinen kartta asettui sunnuntaina uuteen asentoon. Keskusta jyräsi ja vasemmisto vikisi. Sekä Vasemmistoliitto että sosiaalidemokraatit hävisivät paikkoja. Vihreät sentään kasvoivat. Pelkona on, että punavihreästä näkökulmasta heikko kokonaisvaalitulos johtaa oikeistohallitukseen, jonka johdolla Suomen hyvinvointirakenteet ja työntekijöiden oikeudet romutetaan. Luvassa saattaa olla kylmää kyytiä. Toisaalta, vaalitulos on sitä mitä kansa tilasi, eikä kansan päätökseen ole valitusoikeutta.
Omalta osaltani tunnelmat ovat ristiriitaisia. Toisaalta olen iloinen omasta menestyksestäni. Iso kiitos kaikille äänestäjille ja tukijoille! Toisaalta puolueen heikko tulos surettaa ja pistää miettimään. Ehkä epäonnistumisessa vellomisen sijaan on järkevintä miettiä, mitä vaalituloksesta voisi oppia ja miten tästä olisi syytä jatkaa eteenpäin.
Vasemmistoliitto täyttää tänä keväänä 25 vuotta. Nyt on siinäkin mielessä hyvä paikka miettiä, millaisella politiikalla ja millaisin politiikan teon keinoin olisi syytä jatkaa eteenpäin. Selvää ainakin on se, että vasemmisto-aatteelle ja -politiikalle on edelleen tilausta ja tarvetta. Heikoimpien puolustamista, työntekijöiden puolen pitämistä ja vasemmistolaista talouspolitiikkaa tarvitaan edelleen. Vasemmiston perusarvot: tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja solidaarisuus ovat edelleen kovaa valuuttaa.
Selvää on myös se, että pakilla ei päästä eteenpäin. Vasemmistoliiton politiikan pitää jatkossakin olla punavihreää. Ilmastonmuutos ja ympäristöongelmat ovat ihmiskunnan edessä olevia äärimmäisiä haasteita, eikä niitä voi unohtaa lamankaan aikana. Vasemmiston tulee tunnistaa ja tunnustaa maailman, talouden ja työelämän muutos ja hakea uusia ratkaisuja unohtamatta tietenkään perusarvoja. Vasemmiston pitää olla aloitteellinen ja esittää omia esityksiä ja vasemmistolaisia uudistuksia eikä vain linnoittautua puolustamaan vanhaa.
Lisäksi selvää on, että sosiaalinen media on tullut jäädäkseen ja se pitää pystyä ottamaan haltuun. Pelkällä jalkatyöllä ei viestiä saada kaikille läpi ja toisaalta sosiaaalinen media on nykyajan jalkatyötä. Selvää lienee myös se, että isoista ja monimutkaisistakin asioista pitää pyrkiä puhumaan kansan kielellä ja konkreettisesti. Poliittisella jargonilla ja asiantuntijakielellä ei kannatusta kasvateta. Vieläkin selvempää on se, että poliittista työtä pitää tehdä jatkuvasti, suunnitelmallisesti, näkyvästi ja monella rintamalla. Vasemmiston pitää löytää uusia toiminnan keinoja ja väyliä perinteisten rinnalle. Asiat ovat vakavia, mutta niitä pitää ajaa hyvällä draivilla sekä rennolla ja innostavalla otteella.
Vapun tienoilla 25 vuotta sitten syntyi Vasemmistoliitto. Nyt Vasemmistoliiton pitää uudelleen pohtia toimintaansa. Helppoa se ei ole, mutta tämä aate on niin kallis ja tärkeä, että se kannattaa tehdä.