Kansan Tahto

70 € / vuosi
Mainos

Kolme kuutosta

Tarvitsemme vanhempainvapaauudistuksen, jonka tavoitteena on perheiden ja lasten tasa-arvo. Suunnitteilla oleva hoitovapaan ”pakko”puolittaminen vanhempien kesken ei kuitenkaan kuulosta hyvältä lähtökohdalta.

Jos uudistuksia ohjaa pehmeiden arvojen sijaan konsultti euro, jäävät lapsivaikutukset ja perheiden erilaiset tarpeet huomioimatta. Onko siis tärkeämpää säästää hoitovapaan kustannuksissa kuin taata yhteiskunnassa hyvä lapsuus ja vanhemmuus kaikille perheille sosiaalisesta ja taloudellisesta asemasta riippumatta? taata yhteiskunnassa hyvä lapsuus ja vanhemmuus kaikille perheille sosiaalisesta ja taloudellisesta asemasta riippumatta?

Suomessa vanhempainvapaa loppuu jo lapsen ollessa noin 9 kuukauden ikäinen ja sen jälkeen on mahdollisuus vanhemmalla, kummalla tahansa, jäädä kotiin hoitamaan lastaan kotihoidon tuella.

Tuen perusosan päälle on toki mahdollista saada sisarkorotusta jokaisesta alle kouluikäisestä lapsesta ja hoitolisää mikäli perheen tulot jäävät alle tulorajan. Joissakin kunnissa maksetaan myös ei-lakisääteistä kuntalisää. Kotihoidon tuen saamisen edellytyksenä on, ettei lasta hoideta kunnallisessa päivähoidossa. Hoitovapaalle jäämistä ei siis edellytetä, jolloin tuen voi saada myös työssäkäyvä vanhempi.

Uskaltaisin väittää kokemuksesta, että mikäli molemmat vanhemmat käyvät työssä ja lapsi hoidetaan siitä huolimatta kotona, tarvitaan molempien vanhempien työnantajilta joustavuutta ja molemmat vanhemmat myös osallistuvat lapsen hoitoon ja kotitöihin tasapuolisesti.

Tyypillinen esimerkki voisi olla sellainen, että vuorotyötä tekevät vanhemmat sopivat työnantajiensa kanssa työaikajärjestelystä, jossa toisen puolison tehdessä aamuvuoroa, toinen puoliso tekee iltavuoroa ja päin vastoin. Tämä on yksi vaihtoehto työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa.

Perheiden valinnanvapautta rajoittavat monet käytännön seikat kuten ammatilliset ja taloudelliset erot. Onko työttömillä, yksinhuoltajilla tai pienyrittäjillä todellista mahdollisuutta valita?

Minkälainen järjestelmä sitten tarvittaisiin, jotta vanhempien ja erilaisten perheiden tasa-arvo toteutuisi?

Tulisiko meidän ottaa mallia naapurimaa Ruotsista, jossa vanhempainrahaa on mahdollista saada 15 kuukautta ja jonka vanhemmat voivat jakaa keskenään?

Ruotsin malli on lähellä puolueiden naisjärjestöjen ajamaa 6+6+6-mallia, jossa molemmille vanhemmille jyvitettäisiin yksi puolen vuoden jakso ja yksi jakso jäisi vanhempien kesken vapaasti jaettavaksi.

Naisjärjestöjen esityksen lähtökohtana on molempien vanhempien oikeus vanhempainvapaaseen. Malli jakaisi myös vanhempainvapaiden kustannuksia työnantajien kesken, helpottaisi nuorten naisten työllistymistä ja lisäisi konkreettisesti palkkatasa-arvon toteutumista. Samalla vanhempainrahakausi pidentyisi reilulla puolella vuodella.

Vanhemmuus on haasteellista, mutta palkitsevaa. Lapsuus on niin lyhyt aika elämästä, että soisin perheille nykyistä enemmän yhteistä aikaa. Yhteiskunta voi omalta osaltaan lisätä perheiden valinnanvapautta ja tasa-arvoa uudistamalla perhevapaajärjestelmän sisältämään kolme kuutosta.

Katja Hänninen on raahelainen vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu.