Vuoden 2008 talouskriisin voidaan katsoa monella tapaa värittävän päivän politiikkaa yhä tänä päivänäkin. Kriisipuhetta oli tuolloin mediat tulvillaan ja tarttuipa se sieltä moneen muuhunkin asiayhteyteen. Jokainen meistä on elämässään kohdannut myös henkilökohtaisia kriisejä ja niiden mielletään olevan luonnollinen osa ihmisenä olemista. Myös Kansan Tahto -lehden voidaan katsoa kohdanneen kriisinsä. Lienee syytä tarkastella lähemmin, mitä sanan takana piilee.
Kriisi-sana tulee meille Kreikan kielen sanasta krisis, joka tarkoittanee jotakuinkin tuomiota tai päätöstä, ja sellainen ulottuvuus siinä onkin hyvä nähdä. Kriisipuhe on usein dramaattista luonteeltaan, ja lopunajan merkit ovat vahvasti läsnä. Silti on hyvä muistaa, että kriisi ei ole maailmanloppu, vaan vain välivaihe suuremmassa tarinassa. Asiat, tilanteet, tai tapahtumien kulut voivat kriisiytyä, mutta se on seurausta kestämättömyydestä, joka on seuraus joko asian itsensä sisäisistä tekijöistä, tai kyseessä olevan asian, ja sen ympäristön välisten suhteiden muuttumisesta.
Monesti kriisistä puhuttaessa viitataan tarinaan intiaaneista, jotka elivät elämäänsä harmoniassa ympäröivän luonnon kanssa, seuraten sen rytmiä ja nauttien kestävästi sen antimista. Joki oli heille erityisen tärkeä voimavara ja sen he tunsivatkin kuin omat taskunsa. Tieto luonnon lainalaisuuksista kulki sukupolvelta toiselle, ja tarvetta perspektiivin vaihtoon ei ollut – olihan näin eletty kestävästi jo vuosisatoja. Kävipä kuitenkin niin, että valkoinen mies matkasi laivoillaan uudelle mantereelle ja asettui asumaan samaisen joen yläjuoksulle, rakentaen sinne padon, pahaa aavistamattomien intiaanien tästä tietämättä. Yllättävä muutos olosuhteissa teki vuosisataisen tiedon täysin käyttökelvottomaksi ja tätä hyvät ystävät, voitaneen hyvin kutsua kriisitilanteeksi.
Kriisi ei tarkoita kaiken loppua, vaan tarvetta saattaa asiat uudelle tolalle. Se on vanhan loppu, mutta uuden alku. Näitä pieniä loppuja ja alkuja on ihmisen elämä täynnä, vaikka luonnollisesti toiset tarinat saavat suuremman painoarvon omassa kokemuksessamme. Kun koitamme pienissä mielissämme kuvitella, kuinka tarinan intiaaneille kävi, voimme samalla kuvitella mikä asenne tai toiminta tuottaisi parhaan mahdollisen lopputuloksen. Ehkä voimme tästä ajatusleikistä ottaa jotain opiksemme myös omaa elämäämme ajatellen.
Kansan Tahto kohtasi lehtenä oman kriisinsä, jonka esiasteita on saatu maistella jo tovi. Tämäkään kriisi ei ole mikään loppu, vaan parhaan ymmärryksemme valossa tehty nahanluonti, joka on vain erään tarinan vaiheen loppu ja samalla uuden alku, suuren kertomuksen jatkaessa kulkuaan.
Kriisi on aina myös suuri mahdollisuus indegenerique.be. Kun asioita tehdään silkasta tottumuksesta, kulkee mukana paljon painolastia, jolla ei ole tässä ajassa, ja ajan tarpeissa mitään tekoa. Kriisiytynyt tilanne pakottaa tarkastelemaan tilannetta eri perspektiivistä, ja vaikka prosessi on epämiellyttävä, ja raskaskin, se voi olla hyvinkin elintärkeä. Tietysti, jos ymmärtäisimme kaukaa viisaasti kyseenalaistaa käytäntöjämme säännöllisesti, saattaisimme välttää kriisit kokonaan, mutta olisiko elämä silloin yhtä jännittävää?