Entinen KTY:n iso juhlasali lähes täyttyi historiaseminaarin yleisöstä. (Kuva: Maija Aalto)

KTY:n seminaarista eväitä itsenäisyyspäivään

”Suomi 100-juhlinta huipentuu itsenäisyyspäivän kretonkijuhlien tuijotteluun television ääressä. Silloin olisi paikallaan ajatella myös työväenliikkeen suurta panosta itsenäistymisen puolesta, ja sitä työtä ja taistelua, jolla Suomen köyhä kansa on noussut täysivaltaisiksi kansalaisiksi.” Näin totesi Kemin 130-vuotiaan työväenyhdistyksen puheenjohtaja Veikko Kumpumäki lauantaina KTY:n ja Kivalo-opiston seminaarissa, jonka aiheena oli työväenliikkeen rooli Suomen itsenäistymisessä 1917–18.

Paneelikeskustelussa alustajat Kauko Kemppinen, Anneli Kanto ja Ulla Aatsinki pohtivat muun muassa suomalaisen totuuskomission tarvetta. (Kuva: Maija Aalto)

Vuosien 1917–18 tapahtumia valottivat historiantutkijat Kauko Kemppinen, Ulla Aatsinki ja Tiina Lintunen sekä kirjailija Anneli Kanto.

Kansalaissota vaati raskaan veron: noin 120 punaista tapettiin Kemissä.

Vuonna 1887 perustetun Kemin työväenyhdistyksen historiikin tehnyt Kemppinen painotti KTY:n olleen alusta asti vasemmistolainen, työläisten perustama suuri ja vaikutusvaltainen yhdistys. Suurlakon aikana 1905 lakkokokous pidettiin Kemin kirkossa, kun työväentalo kävi ahtaaksi. KTY organisoi Lapin varhaisen ay-liikkeen savotoilla, uitossa ja sahoilla. Jo varhain vaadittiin myös 8-tuntista työpäivää, ja eduskunnassa vaikutti Kemin työläisten sinne äänestämä Hilda Herrala. Kansalaissota vaati raskaan veron: noin 120 punaista tapettiin Kemissä. Teloittajiksi oli koulutettu lukiolaispoikia, joiden eteen tuotiin muualtakin Lapista kiinni saatuja punaisia, joita oman kylän miehet eivät halunneet ampua.

Kahvitauolla kemiläinen Tuula Sykkö (vas.) keskustelemassa tutkija Ulla Aatsingin ja kirjailija Anneli Kannon kanssa. (Kuva: Maija Aalto)

Seminaarissa keskusteltiinkin siitä, mikä tekee tavallisista kylän miehistä tappajia. Kirjailija Annelin Kannon mukaan jääkäreillä oli raaistava vaikutus Suomen valkokaartilaisiin. Kanto on uudessa romaanissaan Lahtarit kuvannut Pohjanmaan nuorten miesten muuttumista suojeluskuntalaisista teloittajiksi. Sysäyksen kirjan tekemiselle Kanto sai oman isoisänsä valokuvasta.

Suuret savotat olivat työväenaatteen hyviä leviämiskenttiä.

Tutkija Ulla Aatsinki on syventynyt Lapin työväenliikkeen historiaan muun muassa Kansan Tahdon uutisten pohjalta. Lapissa ei sata vuotta sitten ollut etelän torpparikysymystä. Suuret savotat olivat työväenaatteen hyviä leviämiskenttiä. Ensimmäisen maailmansodan tuottama nälänhätä radikalisoi työväestöä, ja kunnallisen ääni- ja vaikutusvallan puute lisäsi suuttumusta. Lapin työväenliikkeellä oli yhteyksiä rajojen yli Ruotsiin ja Venäjälle, ja naapurimaista löytyi pakopaikkoja sisällissodan hävinneille punaisille.

Tiina Lehtinen on tehnyt pioneerityötä tutkimalla punakaartia aseettomina avustaneiden naisten kohtaloita. (Kuva: Maija Aalto)

Punaisten naisten tiet -tietokirjan tekijä Tiina Lintunen kertoi tutkimuksestaan, jossa hän selvitti valtiorikosoikeuden pöytäkirjoista aseettomina punakaartia avustaneiden naisten kohtaloita Satakunnassa. Vastoin oikeiston ”naarassusi”-propagandaa nämä naiset olivat tavallisia nuoria työläisiä, jotka toimivat punakaartissa sairaanhoitajina, keittäjinä ja ompelijoina. Sodan jälkeen punaleskillä oli vaikeinta, he eivät saaneet leskeneläkettä, mutta yleisesti ottaen sopeutuminen sujui, kunhan naiset vain pääsivät työhön. Järkyttävimpiä Lintusen tutkimia tapauksia olivat ne, joissa nainen joutui lähettämään lapsensa kerjuulle tai antamaan heidät pois, kun perheen elatukseen ei annettu apua.

Järkyttävimpiä Lintusen tutkimia tapauksia olivat ne, joissa nainen joutui lähettämään lapsensa kerjuulle tai antamaan heidät pois, kun perheen elatukseen ei annettu apua.

Kemin työväenyhdistys jatkaa työväenliike-aiheisten tilaisuuksien järjestämistä. Yhdistykseen voivat liittyä myös henkilöjäsenet.

 

Lisää seminaarin annista luettavissa Kansan Tahdon joululehdestä, joka ilmestyy 22.12.


Kommentit