Hanna Sarkkinen

Kuusi tuntia päivässä

Suomen ja Euroopan ongelmana on se, ettei meillä ole riittävästi työtä kaikille. Työn puute aiheuttaa tunnetusti toimeentulovaikeuksia, sosiaalisia ongelmia ja julkisen talouden ahdinkoa. Työtä vähentää tällä hetkellä päällä oleva suhdannetaantuma, mutta on syytä muistaa, että työttömyys oli keskuudessamme myös nousukaudella.

Vanhoja töitä on aina poistunut ja uusia tullut tilalle, ja näin tulee olemaan myös tulevaisuudessa.

Yhteiskunnan automatisoituessa työn määrä saattaa kuitenkin edelleen vähetä, sillä vaikka talous lähtisikin kohisten kasvamaan voi olla niin, että tuotannon saman aikainen tehostuminen ja automatisaatio syö pois ainakin osan vanhoista ja potentiaalisesti syntyvistä uusista työpaikoista.

Olisikin keskusteltava vakavasti työn jakamisesta. Nykyään tilanne tuntuu olevan se, että toiset nuutuvat liiallisen työtaakan alle kun toiset taas lannistuvat työn puutteen takia. Toisilla on liiankin kanssa, kun taas toisilla ei ole ollenkaan.

Työajan lyhentäminen eli työn jakaminen voisikin olla oivallinen lääke sekä työttömyyteen että työperäiseen uupumukseen. Näkisinkin mielelläni, että yhteiskunnassa ja erityisesti ammattiyhdistysliikkeessä syntyisi keskustelua työnjakamisesta mahdollisena ratkaisuna tämän päivän ja tulevaisuuden ongelmiin.

Pitäisi keskustella kuuden tunnin työpäivästä.

Tuotannon työvoimaintensiteetin laskiessa automatisaation ja robottitekniikan seurauksena, palkkojen osuus kansantulosta tulee todennäköisesti laskemaan tulevaisuudessa. Tämä tarkoittaa sitä, että yhä suurempi osa tuotannosta saatavista rahoista ei enää tule hyödyttämään palkkoina ja verotuloina kansalaisia, vaan valuu kevyesti tai ei lainkaan verotettuina pääomatuloina osakkeenomistajien taskuun.

 Mikäli mitään ei tehdä, tulee julkisen talouden verotuspohja automatisoituvassa yhteiskunnassa kutistumaan, jos palkkojen osuus kansantulosta laskee.

Se mitä voitaisiin tehdä, on siirtää verotuksen painopistettä ja nostaa pääomatuloverotusta ja tukkia verotuksen porsaanreiät verovuotojen estämiseksi.

Toinen mahdollinen ehdotus on säätää jonkinlainen robottivero, jonka avulla osa automaattisen tuotannon tuloista saataisiin siirrettyä verotuksen kautta kansalaisten hyödyksi ja toisaalta lisättyä ihmistyön kilpailukykyä suhteessa robotteihin.

 

Kirjoittaja on oululainen kaupunginvaltuutettu, yhdyskuntalautakunnan puheenjohtaja ja vasemmistoliiton eurovaaliehdokas.


Kommentit