Kansan Tahto

70 € / vuosi
Mainos

Luokkaliikenne

Oulun kaupunginvaltuustolla on tänä keväänä edessä monia merkittäviä päätöksiä. Valtuuston pitäisi tehdä palveluverkkoon liittyviä päätöksiä palvelumalli2020 -asiakirjan pohjalta, pitäisi sorvata uusi kaupunkistrategia, päättää valtuustosopimuksesta ja tehdä päätös joukkoliikenteen uudesta palvelutasosta. Sen lisäksi valmistelussa on myös mm. maapoliittinen ohjelma, yleiskaava ja omistajapoliittiset linjaukset.

Täytyy sanoa, että minulla on melkoinen henkinen ähky kaikista päällekkäisistä isoista päätös- ja valmisteluhankkeista. On vaikea orientoitua yhteen asiaan kun päälle puskee monta muutakin isoa hanketta. Täytyy myös todeta, että palvelumalli2020 -asiakirja (jossa käsitellään suurinpiirtein koko kaupungin kaiken palvelutuotannon tulevaisuus) on tällaiselle puolipäiväiselle politrukillekin melkoinen pala purtavaksi. On todella vaikea hahmottaa, mitä pitäisi päättää, milloin, miten ja miksi. Toisaalta sitä saa mitä tilaa, mitäs läksin ehdolle.

Itseäni ehkä eniten kutkuttava päätös tänä keväänä liittyy joukkoliikenteeseen. Joukkoliikenne oli yksi tärkeimmistä vaaliteemoistani ja yksi eniten ihmisiä (ainakin nuoria) puhututtanut teema vaalien alla.

Oulun seudulle avautuu pian mahdollisuus laittaa joukkoliikenne uuteen kuosiin. Tänä vuonna päätetään 1.7.2014 alkavan uuden joukkoliikennekauden palvelutasosta ja linjoista, sekä lipputyypeistä.

Seudun kuntien valtuustot pääsevät kevään aikana valitsemaan heikennetyn ja parannetun palvelutason väliltä.

Parannetussa palvelutasossa tarjonta kasvaisi Oulussa 27 prosenttia nykytilasta ja heikennetyssä se laskisi 9 prosenttia nykytilaan nähden. Heikennetyssä mallissa linjakilometrit vähenisivät Oulun kaupungin alueella nykytasoon (7 698 156 km) nähden noin 700 000km ja parannetussa mallissa ne lisääntyisivät noin 200 0000 km. Parannettu taso maksaisi Oulun seudulle noin 4 miljoonaa enemmän kuin nykytaso ja heikennetty taso olisi nykytason hintainen.

Joukkoliikenteen käyttäjämäärät ovat olleet Oulussa laskusuunnassa lähes koko 2000-luvun. Oulu on hyvin yksityisautoilupainotteinen kaupunki, vaikka ansioksemme voidaankin laskea pyöräilyn suosio.

Oulu käyttää joukkoliikenteeseen vähemmän rahaa verrokkikaupunkeihin nähden, eikä se voi olla näkymättä palvelutasossa.

Vaikka kaupunki valitsisi paremman palvelutason, tukisi kaupunki julkista liikennettä edelleen vähemmän kuin esim. Turku ja Tampere.

Joukkoliikenteeseen käytettävät eurot ovat kuitenkin häviävän pieni osa kaupungin budjetissa. Kustannuksista puhuttaessa on myös huomattava, että se se vasta kalliiksi tuleekin, mikäli yksityisautoistumista ei saada pysäytettyä.

Toivon siis sydämeni pohjasta, että valtuusto tekisi oikean ratkaisun ja valitsisi parannetun palvelutason ja näin kääntäisi joukkoliikenteen matkustajamäärät taas nousuun.

Joukkoliikenteestä puhuttaessa ja päätettäessä on muistettava päätöksen vaikutusten luokkaluonne.

Joukkoliikenne on leimallisesti sosioekonomisesti alempien luokkien (työttömät, köyhät, eläkeläiset, opiskelijat) kulkumuoto. Lisäksi joukkoliikenne on vahvasti sukupuolittunut kulkumuoto, sillä valtaosa käyttäjistä on naisia. Se onkin varmaan syy siihen, miksei joukkoliikenteen kehittämiseen tunnu ikinä löytyvän rahaa.

Tosiasiahan on, että suurin osa päättäjistä edustaa autoilevaa keskiluokkaa

 Kirjoittaja on oululainen opiskelija, valtuutettu ja yhdyskuntalautakunnan puheenjohtaja (vas.)