Juho Matinlauri
Kirjoittaja tutustui UXO LAOn vierailukeskukseen Luang Prabangin kaupungissa joulukuussa 2015. (Kuva: Juho Matinlauri)

Never finish

Toiseksi Indokiinan sodaksi kutsutaan aseellista konfliktia, joka käytiin ensimmäisessä Indokiinan sodassa Ranskasta itsenäistyneiden Pohjois- ja Etelä-Vietnamin, Kambodžan ja Laosin alueilla vuosina 1955–1975. Kylmän sodan suurvallat tukivat konfliktin paikallisia osapuolia ja vuodesta 1964 lähtien Yhdysvallat alkoi taistella alueella kommunismia vastaan.

Yhdysvaltojen salainen osallistuminen Laosin sisällissotaan on CIA:n historian suurin puolisotilaallinen operaatio. Sen aikana suoritettiin operaatio Barrel Roll, jossa USA:n ilmavoimat lensi vuosina 1964–1973 yli puoli miljoonaa ilmapommitusta Laosin alueelle ja pudotti rypälepommeissa noin 270 miljoonaa tytärammusta. Se tarkoittaa yhtä ilmapommitusta kahdeksan minuutin välein yhdeksän vuotta putkeen, sekä noin sataa pommia jokaista maan asukasta kohden. Laosista tulikin asukasta kohden maailman pommitetuin valtio.

Noin 30 prosenttia eli 80 miljoonaa tytärammusta oli suutareita eli jäi räjähtämättä maahan osuessaan. Niitä kutsutaan lyhenteellä UXO, tai vapaasti suomennettuna räjähdepaska. On arvioitu, että jopa kolmasosa maan pinta-alasta on niiden vaikutusalueella. Maaperään hautautuneena ne käyttäytyvät miinojen tavoin. Noin 20 tuhatta onnettomuutta tai kuolemaa on aiheutunut niiden seurauksena vielä sodan jälkeen. Uhreista puolet on lapsia.

Suutariammukset vahingoittavat tai tappavat räjähtäessään lähes päivittäin Laosissa. (Kuva: Juho Matinlauri)

Yksi pomminraivausta alueella tekevistä järjestöistä on YK:n kehitysohjelman tukema UXO LAO. Tutustuin sen vierailukeskukseen Luang Prabangin kaupungissa joulukuussa 2015. Järjestö arvioi raivanneensa noin puoli miljoonaa räjähtämätöntä tytärammusta. Niitä ei voi tehdä vaarattomiksi kuten miinoja, vaan ne hävitetään hallitusti räjäyttämällä. Kysyin töissä olleelta virkailijalta, milloin hän arvioi työn olevan valmista. ”Never finish”, ei koskaan, hän vastasi.

Merkittävin syy prosessin hitauteen on rahoituksen puute. USA on rahoittanut pomminraivausta Laosissa yhteensä noin 85 miljoonalla dollarilla. Summa asettuu oikeaan mittasuhteeseen, kun sitä vertaa mattopommituksiin käytettyyn rahaan. USA pommitti Laosia yhdeksän vuoden ajan inflaatiokorjattuna arviolta 18 miljoonalla dollarilla päivässä. Kaikkien pommien raivaukseen on arvioitu tarvittavan yhteensä noin 16 miljardia dollaria. Vertailun vuoksi USA:n sotilasmenot ovat noin 600 miljardia dollaria vuodessa.

Tunnustusta voi kuitenkin antaa USA:n presidentti Barack Obamalle, joka on juuri aloittanut historiallisen vierailun Laosiin ja siellä pidettävään ASEAN-maiden huippukokoukseen. Se tekee hänestä ensimmäisen Laosissa vierailleen USA:n presidentin. Obaman hallinto on aiemmin vuosittain kasvattanut UXO-ohjelmien rahoitusta ja Laosissa hän on juuri lupautunut tuplaamaan rahallisen tuen pomminraivaustyölle kolmen vuoden ajaksi.

USA on vielä tälläkin vuosituhannella käyttänyt rypälepommeja Irakin ja Afganistanin sodissa. Se ei ole myöskään sitoutunut kansainväliseen rypäleaseet kieltävään sopimukseen, jonka on tähän mennessä allekirjoittanut 119 valtiota. Amerikkalaisvalmisteisia rypälepommeja on viime aikoina käytetty myös Saudi-Arabian toimesta Jemenissä. Kesäkuussa 2016 Yhdysvaltain edustajainhuone äänesti esityksestä jäädyttää rypälepommien myynti Saudi-Arabiaan, mutta esitys hävisi äänin 204–216.

Kaikki Pohjoismaat Suomea lukuun ottamatta ovat allekirjoittaneet rypäleaseet kieltävän sopimuksen. Suomi oli viime vuosikymmenellä mukana sen valmistelussa, mutta ei itse sitoutunut siihen. Perusteluksi on kerrottu, että juuri rypälepommeilla on korvattu Ottawan sopimuksessa kiellettyjä henkilömiinoja.

Mitä se kertoo meistä?


Kommentit