Venäjän lokakuun vallankumouksella oli suuri maailmanhistoriallinen merkitys, mutta myös iso merkitys kirjoittajan henkilökohtaiseen elämään. Kuvassa Lenin, Trotski ja muuta bolshevikkien johtajistoa vallankumouksen kaksivuotisjuhlassa Moskovassa.

Oodi lokakuun vallankumoukselle

Lokakuun vallankumouksen, jonka 100-vuotispäivää vietettiin 7.11., maailmanhistoriallisen merkityksen tunnustavat kaikki. Ne, jotka arvostavat objektiivista historian tutkimusta, myöntävät kyseisen vallankumouksen välttämättömyyden Suomen itsenäisyydelle ja sen tunnustamiselle. Lokakuun vallankumouksella on ollut myös omaa elämääni syvällisesti koskettava merkitys.

Maailmanhistoriallinen merkitys nivoutuu sosialistisen yhteiskuntajärjestelmän perustamiseen, jonka seurauksena yksityisomistus lakkautettiin Neuvosto-Venäjällä. Uuden yhteiskunnan rakentaminen ei ollut ”riemuvoittoa” ja lopulta sosialismi Neuvostoliitossa romahti. Mutta, kuten sanotaan ” jotakin jäi tuuleen” ja sosialismin soveltaminen näkyy tänään onnistuneena Kiinan yhteiskunnallisessa kehityksessä.

Venäjän ja Suomen kehitys 1917 kertoo näiden naapurikansojen historiallisesta kohtalonyhteydestä. Mitä tapahtui Venäjällä, heijastui liki välittömästi tapahtumiin Suomessa: tsaari Nikolai II:n kukistuminen keväällä 1917 merkitsi suomalaisille mahdollisuutta autonomian laajentamiseen ja lopulta itsenäistymiseen.

Opiskellessani Moskovassa 1983–84 aistin lokakuun maailmanhistoriallisen merkityksen konkreettisesti.

Sos.dem. enemmistöisen eduskunnan valtalailla (18./25.7 1917) astuttiin suuri harppaus kohti itsenäisyyttä, mutta Venäjän porvarillinen hallitus pääministeri Kerenskin johdolla – ja Suomen porvaripuolueiden tukemana – ei hyväksynyt tätä määräten uudet vaalit, joissa porvaripuolueet nousivat valtaan. He antoivat niin kutsutun marraskuun manifestin 15.11.1917, joka merkitsi täydellistä itsenäistymistä. Samaan aikaan Venäjällä valtaan nousseet bolsevikit tunnustivat Suomen itsenäisyyspyrkimykset ja hyväksyivät tunnustamisasiakirjan 31.12.1917, joka merkitsi Suomen lopullista irtautumista Venäjästä.

Opiskellessani Moskovassa 1983–84 aistin lokakuun maailmanhistoriallisen merkityksen konkreettisesti: yli viidestä kymmenestä maasta nuoria oli kokoontunut opiskelemaan ja tutustumaan Leninin maahan ja ajatuksiin: Lenin-stipendin turvin kävimme eri puolilla laajaa maata praktiikoilla, ystävystyimme ja monet meistä, kuten minä, rakastuimme.

Vaikka marsalkka C.G.E. Mannerheim ei idoleihini kuulukaan, niin yksi mieltymyksen kohde meitä yhdistää: puolattaret, joita Mannerheim lakkaamattaan ylisti. Yhdestä niistä tuli suuri rakkauteni Maria, joka asui minun kerrokseni yläpuolella: kahden komsomolilaisen kohtaaminen oli ”punatähtiin” kirjoitettu Moskovan valojen loisteessa ja sinetöityi myöhemmin kultasormusten vaihtoon.

 

Helge Niva
Salla


Kommentit