Kansan Tahto

70 € / vuosi
Mainos

Oy Banaanivaltio Ab

Saunaparlamentti on kolumnisarja, joka ammentaa jutun juurta muun muassa uimahallien saunakeskusteluista.

Banaanivaltio tai banaanitasavalta on alunperin kirjailija O. Henryn kehittelemä termi. Se keksittiin kuvaamaan Latinalaisen Amerikan maita, jossa poliittista valtaa piti hallussaan yhdysvaltalainen hedelmäjätti United Fruit Company korruptoitune marionetteineen.

Suomi on vielä onneksi kaukana Atlantin valtameren toisella puolen 1900-luvulla vallinneesta tilanteesta, jolla on edelleen vaikutuksia Latinalaisen Amerikan talouteen ja politiikkaan. Juha Sipilän hallituksen toimissa on kuitenkin havaittavissa punainen lanka, jossa on erittäin huolestuttavia piirteitä. Se liittyy varallisuuden ja vallan siirtämiseen pois demokraattisen päätöksenteon piiristä ja pahimmillaan kokonaan ulos Suomesta.

Lähes kaikkiin hallituksen uudistuksiin liittyy vahvana elementtinä valtion toimintojen ja julkisten palveluiden yhtiöittäminen. Tämä tavoite on mukana muun muassa Anne Bernerin liikennekaaressa, sote-uudistuksessa, Metsähallituksen tuhoamisessa ja valtion kehitysyhtiö Vake Oy:ssä.

Viimeksi mainitussa uudistuksessa ollaan siirtämässä valtion miljardiomaisuutta pääministerin hallinnoiman osakeyhtiön haltuun. Jos miljardien eurojen arvoinen yhteinen omaisuutemme siirretään pitkälti yhden henkilön tai pienen piirin käsiin, ”elämme oligarkkien hallitsemassa banaanivaltiossa, emme läntisessä sivistysdemokratiassa”, kuten Iltalehden toimittaja Tommi Parkkonen kirjoittaa kolumnissaan.

Myös sote-uudistuksessa menetetään palvelujen suora demokraattinen kontrolli. Sen rinnalla kulkevasta, paljon mainostetusta ja kehutusta maakuntauudistuksesta on tulossa demokratian irvikuva, jos maakunnilta viedään lisäksi myös mahdollisuus verotusoikeuteen. Keskusjohtoisessa mallissa maakunnan rooliksi jäisi ainoastaan päättää siitä, mitä palveluja se tilaa sille annettavalla rahamäärällä palveluja tuottavilta yhtiöiltä.

Kaikessa tässä on kysymys vallan siirtämisestä pois demokraattisesta päätöksenteosta eli kansalaisilta. Osakeyhtiössä päätöksenteko on salaista ja hallituksen jäsenet ovat vaitiolovelvollisia. Kansalaisilla ei ole ikkunaa nähdä sisään, mitä on tapahtumassa.

Uudistuksia on perusteltu ”ketteryydellä” ja sipilöijien kestoargumentilla, jonka mukaan ”tase laitetaan töihin”. Esimerkiksi tieinfran siirtäminen valtiolta yhtiön hallinnoitavaksi ei ole kuitenkaan markkinataloutta, vaan suora vallan anastaminen kansalaisilta. Eduskunnalla ei olisi enää mitään valtaa ohjata hankkeita. Yhtiö voisi tehdä omaisuudellaan aivan mitä sitä huvittaa, vaikka myydä koko roskan amerikkalaisille eläkesäästäjille.

Historiallinen Caruna-munaus on rajuin esimerkki siitä, mitä kansalliselle omaisuudelle tapahtuu, kun se yhtiöitetään ja myydään. Tehtyä tuhoa on hyvin vaikea ryhtyä korjaamaan jälkikäteen. Harkitsemattomasti myydyn omaisuuden hankkiminen takaisin kansalaisten haltuun ei ole mikään yksinkertainen temppu. Yksityistettyjä julkisia monopoleja hallinnoivat yhtiöt takovat rahaa ja harva on valmis luopumaan kultakaivoksestaan.

On jotenkin surullista joutua pohtimaan tämmöisiä asioita näin Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuotena, mutta pääministeri Sipilää ei näytä kiinnostavan kotimaan etu kokonaisuutena pätkääkään. Myös henkilökohtaisia motiiveja tulee pohdittua väistämättä, sillä Sipilä ja Berner ovat kertoneet olevansa vain käymässä politiikassa. Toivottavasti vierailu jää mahdollisimman lyhyeksi, jotta peruuttamatonta vahinkoa ei pääse enää tapahtumaan.