|
Satamatyöläisten laillinen lakko ehti tuskin alkaa
kun suurtyönantajien EK, Elinkeinoelämän Keskusliitto
ehti jo vaatia lakko-oikeuksien rajoittamista, syyttää
pientä avainryhmää kansantalouden vaarantamisesta
ja kaikesta muusta kauniista.
Syystä tai toisesta EK:ssa ei haluta muistella kuinka
isäntien yritykset laajentaa tehtaiden ulkopuolisen työvoiman
käyttöä sekä poistaa joulu- ja juhannusseisokit
johtivat siihen, että Metsäteollisuus aloitti 24
000:a Paperityöväenliiton ja Sähköliiton
jäsentä koskeneen seitsemän viikon työsulun
8. toukokuuta 2005.
Kansantalouden kasvu pysähtyi ja paperiteollisuuspaikkakuntien
kunnallisverokertymä heikkeni niin, että monet kunnat
joutuivat hakemaan harkinnanvaraista valtionapua.
Vaan riekkuivatko metsäteollisuutta silloin ne jotka
nyt ovat ahtaajien kimpussa.
Vaaransiko silloin pieni avainryhmä, Metsäteollisuus
ry:n johto, kansantalouden. Kiristettiinkö silloin työmarkkinoilla?
Ei vaiteskaan, sehän oli vain bisnestä.
Samainen metsäteollisuus valittaa nyt kun paperirullat
eivät pääse satamaan tai ainakaan merille.
Niinpä pysäytetään myllyjä ja yritetään
panna työmies työmiestä vastaan hajoita ja
hallitse-oppikirjan mukaan.
Tässä rytäkässä on unohtunut, että
samaisella metsäteollisuudella on satamalakon avaimet
käsissään.
Esimerkiksi suurin satamaoperaattori, metsäteollisuustuotteiden
viennin ja kauttakulkuliikenteen markkinajohtaja on Kotkan
satamaa hallitseva Steveco.
Ja Stevecon omistavat Stora Enso ja UPM-konserni lähes
yhtä suurin osuuksin, yhteensä 70 prosenttia. Vajaat
20 prosenttia omistuksesta on varustamo Finnlinesilla, loput
pienemmillä metsäfirmoilla Ahlströmillä
ja Myllykoskella.
Jos metsäteollisuuden olisi kiire saada tavarat maailmalle,
säilyttää asiakkaansa ja markkinaosuutensa,
niin se ei ole monen puhelinsoiton päässä.
Jos on halua.
Ahtaajia on syyllistetty ahneiksi, vaikka palkkarahoista
ei ole juuri puhuttu ollenkaan.
Sen sijaan on puhuttu työsuhdeturvasta tai muutosturvasta
siinä tilanteessa, että isäntä heiluttaa
kenkää. Ahtaajat haluavat rahastoa, josta maksettaisiin
lisäkorvaus, mikäli irtisanotulla ei vielä
vuodenkaan päästä ole työpaikkaa.
Kun katsotaan irtisanomisten, lomautusten ja Suomen 300
000 työttömän määrää sekä
ikääntyviin työntekijöihin kohdistuvaa
ikärasisimia, niin parempi irtisanomissuoja ja muutosturva
eivät ole kohtuuton vaatimus.
Muistettakoon, että työntekijäjärjestöt
halusivat jatkaa keskitettyä sopimuspolitiikkaa, joka
on mahdollistanut myös sen, että Suomessa työtaistelujen
määrä on kansainvälisesti vähäinen.
Työnantajien EK itse ehdottomasti torjui tupo-politiikan
ja keskitetyt ratkaisut laskien, että hajottamalla ratkaisut
liittokohtaisiksi se saa omistajien taskut lihomaan eniten.
Ahtaajien lakossa EK sai vain mitä itse tilasi.
alkuun
|