Pääkirjoitus tiistaina 9. maaliskuuta 2010

EK sai mitä tilasi

Satamatyöläisten laillinen lakko ehti tuskin alkaa kun suurtyönantajien EK, Elinkeinoelämän Keskusliitto ehti jo vaatia lakko-oikeuksien rajoittamista, syyttää pientä avainryhmää kansantalouden vaarantamisesta ja kaikesta muusta kauniista.

Syystä tai toisesta EK:ssa ei haluta muistella kuinka isäntien yritykset laajentaa tehtaiden ulkopuolisen työvoiman käyttöä sekä poistaa joulu- ja juhannusseisokit johtivat siihen, että Metsäteollisuus aloitti 24 000:a Paperityöväenliiton ja Sähköliiton jäsentä koskeneen seitsemän viikon työsulun 8. toukokuuta 2005.

Kansantalouden kasvu pysähtyi ja paperiteollisuuspaikkakuntien kunnallisverokertymä heikkeni niin, että monet kunnat joutuivat hakemaan harkinnanvaraista valtionapua.

Vaan riekkuivatko metsäteollisuutta silloin ne jotka nyt ovat ahtaajien kimpussa.

Vaaransiko silloin pieni avainryhmä, Metsäteollisuus ry:n johto, kansantalouden. Kiristettiinkö silloin työmarkkinoilla? Ei vaiteskaan, sehän oli vain bisnestä.

Samainen metsäteollisuus valittaa nyt kun paperirullat eivät pääse satamaan tai ainakaan merille. Niinpä pysäytetään myllyjä ja yritetään panna työmies työmiestä vastaan hajoita ja hallitse-oppikirjan mukaan.

Tässä rytäkässä on unohtunut, että samaisella metsäteollisuudella on satamalakon avaimet käsissään.

Esimerkiksi suurin satamaoperaattori, metsäteollisuustuotteiden viennin ja kauttakulkuliikenteen markkinajohtaja on Kotkan satamaa hallitseva Steveco.

Ja Stevecon omistavat Stora Enso ja UPM-konserni lähes yhtä suurin osuuksin, yhteensä 70 prosenttia. Vajaat 20 prosenttia omistuksesta on varustamo Finnlinesilla, loput pienemmillä metsäfirmoilla Ahlströmillä ja Myllykoskella.

Jos metsäteollisuuden olisi kiire saada tavarat maailmalle, säilyttää asiakkaansa ja markkinaosuutensa, niin se ei ole monen puhelinsoiton päässä. Jos on halua.

Ahtaajia on syyllistetty ahneiksi, vaikka palkkarahoista ei ole juuri puhuttu ollenkaan.

Sen sijaan on puhuttu työsuhdeturvasta tai muutosturvasta siinä tilanteessa, että isäntä heiluttaa kenkää. Ahtaajat haluavat rahastoa, josta maksettaisiin lisäkorvaus, mikäli irtisanotulla ei vielä vuodenkaan päästä ole työpaikkaa.

Kun katsotaan irtisanomisten, lomautusten ja Suomen 300 000 työttömän määrää sekä ikääntyviin työntekijöihin kohdistuvaa ikärasisimia, niin parempi irtisanomissuoja ja muutosturva eivät ole kohtuuton vaatimus.

Muistettakoon, että työntekijäjärjestöt halusivat jatkaa keskitettyä sopimuspolitiikkaa, joka on mahdollistanut myös sen, että Suomessa työtaistelujen määrä on kansainvälisesti vähäinen.

Työnantajien EK itse ehdottomasti torjui tupo-politiikan ja keskitetyt ratkaisut laskien, että hajottamalla ratkaisut liittokohtaisiksi se saa omistajien taskut lihomaan eniten.

Ahtaajien lakossa EK sai vain mitä itse tilasi.

alkuun

Pääkirjoitus torstaina 4. maaliskuuta 2010

Lietsontaa verkossa

Internetin mahdollistamassa sosiaalisessa mediassa pyörii kaiken hyödyllisen ja mukavan ohella myös lieveilmiöitä, vakavimpana suoranaista vihan- ja väkivallan lietsontaa.

Suunsoitto on verkossa vaivatonta eikä nimettömänä esiintyvän kirjoittelijan tarvitse tällaisesta ”sananvapaudesta” ottaa minkäänlaista vastuuta. Valvotusti pyöritetyillä keskustelusivuilla kontrollia toki on. Mutta nettiavaruus tarjoaa myös runsaasti mahdollisuuksia täysin holtittoman aineiston levittämiseen.

Julkisuuteen on tällä viikolla noussut rasistinen verkkosivu, jossa uhkaillaan suomalaisia poliitikkoja ja muita vaikuttajia ja kehotetaan järjestelmälliseen väkivaltaan maahanmuuttajia vastaan.

Keskusrikospoliisi tutkii nettisivua kiihottamisena kansanryhmää vastaan ja laittomana uhkauksena.

Jo aiemmin on netissä uhkailtu erityisesti maahanmuuttoministeri Astrid Thorsia. Tähän tarkoitukseen on perustettu erityinen viharyhmä yhteisöpalvelu Facebookiin ja Thorsin nimissä on myös perustettu sinne valesivu. Poliisi tutkii myös näitä tapauksia.

Netissä tapahtuva lietsonta lienee jonkinlainen yhdistelmä typerää huumorintavoittelua, mielenterveysongelmia ja määrätietoista, yleensä rasistista, vihankylvöä. Sitä, missä suhteissa nämä ainesosat kulloinkin ovat, on vaikeampi määritellä.

Ylen haastattelema kriminaalipsykologi Jaana Haapasalo päätteli mainitun uhkaussivun sisällöstä, että sen tekijä tai tekijät kärsivät paranoidisuudesta, ovat irti realiteeteista.

Realiteettien eli tosiasioiden kanssa näillä purkauksilla onkin harvinaisen vähän tekemistä. Järjestelmälliseen väkivaltaan kehottavaan aineistoon on silti suhtauduttava vakavasti, kuten Haapasalokin aivan oikein toteaa.

Väkivaltaan kiihottaminen on myös tuomittava. Vastuuta tästä on esimerkiksi kaikilla poliittisilla puolueilla. Rkp:n puheenjohtaja Stefan Wallin vetosikin äskettäin asiassa kaikkiin puoluejohtajiin.

Vaikeinta tämän selkeän tosiasian julkituominen on tuntunut jostain syystä olevan perussuomalaisille. Vaikka puolueen puheenjohtaja Timo Soini on toistuvasti sanoutunut irti törkyilystä, jostain näitä ”entisiä perussuomalaisten sitoutumattomia varavaltuutettuja” tai muita kytkentöjä perussuomalaisiin omaavia henkilöitä aina pulpahtaa sivustoja puuhastelemaan.

Internet ei tietenkään sinänsä luo rasismia ja vihaa, mutta tarjoaa sellaisenkin levittämiseen uudenlaisia, maailmanlaajuisia väyliä.

Vaikka viranomaisilla on keinonsa, tapausten selvittely ei ole aivan yksinkertaista jos aineistoa esimerkiksi on sijoitettu yhdysvaltalaisille sivustoille. Netin identiteettivarkauden tapaisten ilmiöiden kanssa ollaan myös uusien haasteiden edessä.

alkuun

Pääkirjoitus keskiviikkona 3. maaliskuuta 2010

Turvaa pakolaisille

Suomen vastaanottamista kiintiöpakolaisista on käyty keskustelua ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrysen (kesk) ehdotettua viime viikolla Suomen kiintiön pienentämistä ja ”huolellista harkintaa kiintiöpakolaisten valinnassa”.

Väyrynen perusteli aloitettaan sillä, että näin Suomi voisi lisätä muuta tukeaan YK:n pakolaisjärjestöille.

Esitys on herättänyt kummastusta. Suomen pakolaiskiintiö on 750 vuodessa, eikä täyttä kiintiötä ole vastaanotettu moniin vuosiin. Määrää ei voida pitää erityisen suurena, vaikka Väyrynen perustelikin Suomen kiintiön olevan suhteellisesti laskien yksi EU:n ja koko maailman suurimmista.

Keskustelu itse asiassa alkoi kokoomusnuorten puheenjohtajan Wille Rydmanin ehdotuksesta lopettaa kiintiöpakolaisten ottaminen kokonaan. Rydmanin ehdotus ei ole saanut tukea kokoomuksen omasta piiristäkään.

Keskustelun tiukkuus on kuitenkin yllättänyt toimijat muun muassa SPR:ssä ja Amnestyssä. On aivan oikein muistutettu, että kyse on nimenomaan hädänalaisista ihmisistä joille YK:n pakolaisjärjestö UNHCR on myöntänyt pakolaisaseman. Suomi myös seuloo jo nyt ottamansa kiintiöpakolaiset poikkeuksellisen tarkasti.

Muitakin keinoja auttaa maailmalla toki on ja niitä käytettäköön. Maailman pakolaisongelma ei Suomen voimin ratkea, mutta tärkeä signaali turvapaikan antaminen hädänalaisille joka tapauksessa on.

Erityiseksi silmätikuksi ovat tässä yhteydessä joutuneet Kongosta tulevat pakolaiset, jotka Väyrysen mukaan ovat kotoutuneet erityisen huonosti. Väitettä huonosta kotoutumisesta on ihmetelty, koska tutkimusta asiasta ei ole tehty (HS 24.2.).

Jos kotouttamisessa on ongelmia, niitä on pyrittävä korjaamaan. Tämä vaatii myös riittävästi varoja.

Samalla lailla on huolehdittava siitä, että kiintiöpakolaisten vastaanottamisesta käytännön vastuun kantavat kunnat saavat riittävän korvauksen. Niin ei välttämättä ole tällä hetkellä.

alkuun