Teemmekö Kainuussa tietoisen päätöksen jättää päihdeongelmaisten tarpeenmukainen hoito toteuttamatta?, kirjoittaja kysyy. (Arkistokuva)

Päihdetyö kriisissä?

Olen työskennellyt 80-luvun alusta lähtien Kainuussa erilaisissa päihdetyön palveluissa. Tänä aikana olen nähnyt alalla erilaisia vaiheita, mistä ehkä merkittävin oli 90-luvulla, jolloin Kainuusta lakkautettiin päihdeongelmaisten katkaisuhoito- ja kuntoutusyksikkö.

Maakuntaan mentäessä todella toivoin, että päihdetyötä Kainuussa alettaisiin uudelleen vahvistaa, varsinkin, kun meillä  alkoholinkäyttötilastot ovat valtakunnallisesti katsoen sangen korkeat ja nuorten huumeitten käyttö on huolestuttavasti lisääntynyt. Toiveeni osoittautui turhaksi.

Viime vuosina olen yhä useammin tuntenut itseni asiakkaiden vaikeiden tilanteiden edessä välineettömäksi; ei ole päihdetyön palvelua, mihin asiakkaan ohjata, vaikka työntekijänä tarpeen selvästi näenkin. Olen nähnyt useamman asiakkaani menehtyvän, koska tarpeenmukaista päihdetyön palvelua ei Kainuussa ole ollut tarjolla.

Tarvitsemme Kainuuseen erillisen päihdehoitoyksikön avohoito-, katkaisu- ja kuntoutusmahdollisuuksineen.

Viime vuosina koko Kainuun päihdetyöstä on pääosin vastannut runsaat kymmenen avohoidon päihdetyöntekijää, siinä kaikki. Meillä Kainuussa ei ole erillistä katkaisuhoito- ja kuntoutusyksikköä, ei matalan kynnyksen hoitopaikkoja, eikä koko Kainuuta kattavaa tuetun asumisen verkostoa.

Miten vastata moninaisiin tarpeisiin? Uuteen sairaalaan on kaavailtu yhdistettyä mielenterveys- ja päihdepoliklinikkaa. Pahoin pelkään, että tämän suunnitelman toteutuessa päihdetyö sulautetaan psykiatriaan ja sen erityisosaaminen häviää. Olemmeko menossa näin toteuttamaan vain ”ylläpitohoitoa”, lähinnä lääkehoidoin, asiakkaan kuntouttamisen ja kuntoutumisen unohtaen? 

Nykyiset haasteet huomioon ottaen tarvitsemme Kainuuseen, unohtamatta matalan kynnyksen ja asumispalveluja, erillisen päihdehoitoyksikön avohoito-, katkaisu- ja kuntoutusmahdollisuuksineen. Kaikki tämä vaatisi myös päihdetyön omaavan johdon ja riittävän moniammatillisen henkilökunnan. Vai teemmekö Kainuussa tietoisen päätöksen jättää päihdeongelmaisten tarpeenmukainen hoito toteuttamatta?
 
Reija Heikkinen
Sosiaalityöntekijä, päihdetyöntekijä
Sotkamo


Kommentit

Lisää aiheesta

Peruskoulu – sivistyksen ja tasa-arvon kehto

Peruskoulu on muodostunut olemassaolonsa vuosikymmeninä kansalliseksi ylpeydenaiheeksi, eikä suotta. 1970-luvulla asteittain toteutettu peruskoulujärjestelmään siirtyminen on... Lue lisää

Lasten ääni kuuluviin Oulussa

Oulussa on ollut käytössä vuoden 2016 alusta lapsiystävällinen kunta -toimintamalli. Mallin myötä kaupunki on sitoutunut... Lue lisää