Kansan Tahto

70 € / vuosi
Kategoriat
Lukijoilta

Perheneuvolan paikka ja tehtävä uudessa sote-rakenteessa?

Perheneuvolatyötä väitöskirjassani (esitarkastuksessa) vuosien 1990-2015 ajalta tutkineena olen seurannut mielenkiinnolla, miten ja millä tehtävillä perheneuvolatyö asettuu uuteen palvelujärjestelmään ja mitä mahdollisia uhkakuvia tai mahdollisuuksia suunnittelussa on nähtävissä.

Jo 1900-luvun alkuvuosikymmenistä, säätöiden kautta julkiseksi kehittynyt perheneuvola on edelleen uudessa Sosiaalihuoltolaissa (SHL 2014/26 §) nimetty yhdeksi sosiaalipalvelumuodoksi. Suomalainen perheneuvolamalli nykyisellään neuvoo, ohjaa, tukee ja hoitaa vuosittain n. 80 000 asiakasta. Siksi ei ole yhdentekevää, mitä tälle merkittävälle tuen muodolle tapahtuu lähitulevaisuudessa.

Perheneuvoloiden ydin on ollut sen alkutaipaleelta lähtien psykologian, lääketieteen ja sosiaalityön asiantuntijoiden muodostama moniammatillinen tiimi. Perheneuvolan asiakkuuteen ei ole tarvittu lähetettä, ja palvelu on suunnattu kaikille lapsiperheille.

Työntekijöistä on tutkimukseni kautta välittynyt varsin hyvin kouluttautunut asiantuntijaryhmä. Eräs tekijä, jolla perheneuvolatyöstä on muotoutunut omaperäistä ja muihin tukimuotoihin hyvin verkostoitunutta, on vuoteen 2008 saakka THL:n koordinoima kasvatus- ja perheneuvonnan erikoistumiskoulutus. Koulutus oli kunnille varsin edullinen ja työn kehittämiseen suuntautunut ja sitä järjestettiin neljässä koulutusneuvolassa ympäri Suomen.

Erikoistumiskoulutus loppui monen kentän toimijan harmistukseksi, eikä tilalle ole tullut näin pitkälle räätälöityä ja edullista koulutusmallia. Sosiaalityöntekijät ja psykologit hallitsevat useita erilaisia psykoterapian suuntauksia ja tekevät terapeuttista työtään sekä lasten että vanhempien sekä muun läheisverkoston kanssa.

Suomalainen perheneuvolamalli nykyisellään neuvoo, ohjaa, tukee ja hoitaa vuosittain n. 80 000 asiakasta.

Mielenkiintoista on tulevissa uudistuksissa nähdä, miten hyvin kyetään perheneuvoloiden tuottama, matalan kynnyksen erikoistunut palvelu säilyttämään lapsiperheiden ulottuvilla. Moniammatillisten tiimien pirstaloiminen ja purkaminen sosiaalihuoltolain mukaiseen sosiaalityöhön ja psykologiseen työhön muuttaa koko perheneuvolan idean ja siitä syntyy jotain muuta, mutta ei erikoistunutta lapsiperheiden psykososiaalista palvelukokonaisuutta. Verkostotyö on kuulunut tulosteni perusteella hyvin vahvasti perinteiseen työnkuvaan.

Esimerkiksi Helsingissä ollaan huolestuneita siitä, että sosiaalityöntekijöiden työpanosta ollaan siirtämässä sosiaalihuoltolain mukaiseen palvelutarpeen arviointiin, eli psykososiaaliseen työhön erikoistuneiden sosiaalityöntekijöiden työpanos muuttuu byrokratiatyöksi.

Tämä herättää monia kysymyksiä sekä asiakkaan että työntekijän näkökulmasta. Ollaanko perheneuvoloiden sosiaalityöntekijöiden työpanoksella paikkaamassa lastensuojelutyön vaikeaa työntekijätilannetta? Onko perheneuvolatyön luonne tunnistettu kokonaisuutena? Onko tarkoituksena paikata perheneuvolan psykososiaalinen työ pirstaloiduin ostopalveluin, vai miten asiakkaana olevien asiakasperheiden neuvonta, terapeuttinen tuki aiotaan systeemissä hoitaa?

Mikäli työn luonne ja paikka varhaisesta tuesta muuttuu, asiakkaasta tulee objekti, joka ei hae apua vaan hakee palveluita. Asiantuntijat arvioivat ja tekevät päätöksen, mitä asiakasperhe/lapsi tarvitsee. Suunniteltu mekaaninen palvelutarpeen arvioinnin malli vaikuttaa ainakin tällä hetkellä varsin prosessi- ja byrokratiakeskeiseltä, eikä siinä ole nähtävissä asiakkaan ja läheisverkoston sekä työntekijän luottamuksellista vuorovaikutussuhdetta vahvistavia elementtejä, kuten psykososiaalisessa tuessa, mitä myös LAPE-hanke tavoitteineen korostaa.

Sirkka Alho
YTM, sosiaalityön yliopistonopettaja, perheterapeutti