Hanna Sarkkinen

Perustulon kannatus alkaa olla valtavirtaa

Luin viime viikolla Kansanuutisten päätoimittajan, Vasemmistoliiton entisen puoluesihteeri, Sirpa Puhakan kirjoittaman kirjan Vasemmistoliiton synty. Kirjassa kerrotaan puolueen perustamiseen johtaneista syistä, keskusteluista ja tapahtumista. Yksi mielenkiintoinen havainto kirjaa lukiessa oli se, kuinka edistyksellisiä ja hyviä ajatuksia puolueen perustamisasiakirjoissa oli jo 25 vuotta sitten. Toisaalta vähemmän mairitteleva havainto oli se, kuinka vähän monet hyvät ideat ovat edenneet neljännesvuosisadan aikana.

Yksi edistyksellinen idea puolueen perustamisasiakirjoissa oli linjaus kansalaispalkan tavoittelusta. Kansalaispalkkaideaa oli edistetty jo ennen puolueen perustamista SKDL:n puitteissa 80-luvun lopulla. Kansalaispalkka-ajatus on hyvin samantapainen kuin edelleen Vasemmistoliiton ohjelmissa oleva tavoite perustulosta.
Vaikka kansalaispalkka-perustulo ei ole neljännesvuosisadan aikana edennyt käytäntöön, on ajatus siitä kuitenkin saavuttanut yhä laajemmat kansanjoukot. Lähes kaksi kolmasosaa (65,6%) kaikista kevään eduskuntavaaliehdokkaista kannattaa siirtymistä kohti perustuloa. Eniten kannatusta on Vihreiden, Vasemmistoliiton ja Keskustan ehdokkaiden joukossa. Perustulo nauttii kokemusteni perusteella melko laajaa kannatusta myös kansalaisten parissa, erityisesti nuorten ikäluokkien keskuudessa.

Perustulon ajatuksena on se, että jokaiselle täysi-ikäiselle maksetaan kuukausittainen rahasumma ilman tarveharkintaa. Perustulo korvaisi alimmat sosiaalietuudet kuten peruspäivärahan, kotihoidontuen, takuueläkkeen ja opintorahan. Perustulo maksettaisiin kaikille, mutta ikään kuin perittäisiin takaisin hyvin toimeentulevilta verotuksen kautta. Perustuloon siirtyminen edellyttäisi isoa remonttia sosiaaliturvaan, verotukseen, lainsäädäntöön ja valtion budjettiin.

Perustulon suuntaan siirtymistä puoltaa työelämän ja elämän epävarmistuminen. Ihmisten elämäntilanteet eivät ole enää helposti määriteltävissä esimerkiksi työttömiksi, työllisiksi, yrittäjiksi tai opiskelijoiksi. Erilaiset elämänvaiheet ja elämäntilanteet lomittumat toisiinsa, mutta vanhakantainen ja jäykkä sosiaaliturvajärjestelmä ei tunnista tätä. Perustulo poistaisi kannustinloukkuja helpottaen vähäisemmänkin työn ja sosiaaliturvan yhteensovittamista. Se myös helpottaisi pienyrittämistä ja tasoittaisi esimerkiksi yritystoiminnan kausivaihteluista aiheutuvia toimeentulo-ongelmia. Perustulo lisäisi ihmisten taloudellista turvallisuutta ja vapautta sekä vähentäisi kyykytystä ja luukutusta.

Jopa Björn ”Nalle” Wahlroos kannattaa perustuloa. Se herättää tietysti epäilyksiä, sillä yleensä olen eri mieltä Nallen kanssa lähes kaikesta. Nallen ja laajojen piirien perustulon kannatus kertonee osittain siitä, että nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä nähdään niin jäykäksi ja vanhakantaiseksi, että uudistustarvetta nähdään laajasti. Se kertoo myös siitä, kuinka erilaisista maailmankuvista voidaan päätyä samaan lopputulokseen. Kuitenkin se kertoo myös siitä, että perustulo-kansalaispalkka -ajatuksen alla kulkee erilaisia toteutusmalleja. Nalle luultavasti hellii mallia, jossa perustulon taso on hädin tuskin sellainen, että sillä ei kuole nälkään. Vasemmiston malleissa taas perustulon täytyy olla sellainen, että se mahdollistaa inhimillisen elämän ja kohtuullisen toimeentulon. Mikäli perustuloajatus etenee toteutukseen, niin edessä onkin taistelu siitä, millainen ja minkä tasoinen tuleva perustulo toteutuessaan on.


Kommentit