Juhannuspäivän aamuna lähdin entisen tyttöystäväni, nykyisen vaimoni kanssa kiertämään Kepulandiaa, tai siis Kainuuta kohteena Raatteen Portti Suomussalmella. Moottoripyörällä mentiin viitostietä leppoisasti ja kurvattiin kirkonkyliin kun kohdalle sattui.
Hyrynsalmelle käännyimme risteyksessä, jossa vanha punainen helikopteri on aution näköisen huoltsikan pihalla. Muutama kukkien kastelija hautausmaalla, muut juhannuksen juhlijat olivat luultavasti nukkumassa.
Kylän läpi menevä Hyryntie on leveämpi kuin kaupungeissa ja on liikenneympyrätkin, mutta katuvarren ilme on haikeahko. Tyhjiä liikehuoneistoja toisensa jälkeen.
Kostamusurakan jälkihoitona tehty punatiilinen mahtipontinen kunnantalo on kuin toisesta maailmasta. Harvoin kunnanhallituksen puheenjohtajalla oma työhuone, mutta Hyryllä on ja valtuuston kokoushuone iso kuin kirkkosali.
Ajellessa 30 kilometrin väliä Suomussalmelle mietin, kuinka ihmeessä kuntalaisten palvelut turvataan hyrynsalmelaisille, joiden väki vain vähenee ja ikääntyy. Kunnanjohtajakin hakee toistuvasti muualle.
Vaan riittäisikö edes kuntaliitos Suomussalmen kanssa ja kuinka kauan. Kerran jo neuvoteltu kuntaliitos torpattiin, nyt voi olla myöhäistä.
Hallituksen vastuukunta-malli vai kepun kotikunta-maakuntamalli? Siitä olen varma, että hiljaa kuihtuvat kunnat kirkonkylineen eivät enää yksin selviä kuntapalvelujen järjestäjänä, eikä enää voida pitää yllä nykyisenlaista virkakoneistoa.
Suomussalmella sotien jälkeisestä keskustaajamasta Ämmänsaaresta yritetään vääntää Suomussalmea, vaikka Suomussalmen vanha kirkonkylä on järven toisella puolen.
Tankkasimme huoltoasemalla, jossa ukkokerho istui koolla ja matkailijoitakin oli sankasti liikkeellä. Keula kohti Raatteen Porttia, jossa tutustuimme museoon ja otimme välipalaa.
Portin näyttely ja muistomerkit pysäyttivät miettimään, kuinka pieniä pelinappuloita me tavalliset ihmiset suuressa hulluudessa olemme. Kaikessa siinä sodan karmeudessa, jossa tuhannet miehet, isät ja nuoret pojat antoivat henkensä Kainuun korvessa.
Museosta suunta Kuhmoon, jossa leppoisa matkatunnelma sai ikävän lopun. Tulimme kolaripaikalle, jossa kaksi nuorta miestä oli kuollut ulosajon seurauksena samana aamuna.
Kuhmossa, niin kaupunki kuin onkin, on samat merkit kuin muissakin maaseudun taajamissa. Tyhjät liikekiinteistöt viestivät muutoksesta, jolle ei vielä ole loppua näkyvissä.
Väki ikääntyy, nuoria houkuttelevat kaupunkien mahdollisuudet koulutuksineen ja työpaikkoineen. Ostovoiman vähentyminen näkyy kaupoissa ja verotulot palveluissa.
Kainuussa on rimpuiltu paljon huonommissakin oloissa ja suhdanteet myös aikanaan nousevat. Se menestyy, joka pystyy näkemään tulevaisuuteen ja muuttamaan toimiaan sen mukaan. Peruutuspeiliin on liikenteessä hyvä joskus vilkaista mutta pakilla ajelu ei ole viisasta mikäli haluaa eteenpäin.
Kotimaan matkailu avartaa, lämmintä ajelukesää kaikille.