Hanna Sarkkinen

Positiivisia rakennemuutoksia

Oulussa tehtiin jokin vuosi sitten päätös tehdä avoimen varhaiskasvatuksen kerhoista maksuttomia. Päätös ei syntynyt aivan helposti, sillä kerhotoiminnan maksuttomuutta vastusti kokoomus ja keskusta. Järki onneksi voitti ja kerhot ovat olleet maksuttomia syksystä 2013 lähtien.

Avoimen varhaiskasvatuksen maksuttomat kerhot sopivat perheille, joiden lapset eivät tarvitse kokopäiväistä hoitoa. Kerhotoiminta sopii erityisesti perheille, joissa yksi tai molemmat vanhemmat ovat kotona, esimerkiksi hoitamassa pienempää sisarusta. Osa kerhoista on järjestetty jonkin teeman ympärille, esimerkiksi liikuntateemaisiksi. Kerhojen maksuttomuus on hienoa erityisesti vähävaraisten perheiden kannalta. Lapset pääsevät varhaiskasvatuksen piiriin matalalla kynnyksellä.

Kerhotoiminnan maksuttomuus on lisännyt niiden käyttöä. Se on puolestaan vähentänyt kokoaikaisen päivähoidon käyttöä. Lopputuloksena on ollut se, että kaupungin kulut ovat vähentyneet. Joustava ja maksuton avoin varhaiskasvatuksen kerhotoiminta on siis hyödyttänyt sekä perheitä että kunnan taloutta.

Oulun mallin avoimen varhaiskasvatuksen kerhojen maksuttomuudesta soisi leviävän koko maahan. Sen sijaan, että maahan levitettäisiin tällaisia positiivia malleja, aikoo perusporvarihallitus nyt rajata subjektiivista päivähoito-oikeutta pakolla. Hallituksen kaavailuissa työttömien lapset asetetaan eriarvoiseen asemaan muiden lasten kanssa kun heidän päivähoito-oikeutensa rajataan puolipäiväiseksi. Porkkanan sijaan tarjoillaan keppiä.

Päivähoito-oikeuden rajaaminen on käytännössä lapsia eriarvoistava mutta myös periaatteellisesti ongelmallinen. Sen sijaan, että varhaiskasvatus nähdään lapsen subjektiivisena oikeutena, se aiotaan nyt sitoa vanhempien työmarkkina-asemaan. Jos esimerkiksi työttömällä yksinhuoltajaperheellä on vanhemman masennuksen vuoksi tarvetta saada lapsi täysipäiväiseen hoitoon pitää siihen jatkossa anoa erityislupa. Käytäntö on leimaava ja kunnan pitää rakentaa uusi järjestelmä erityislupien myöntämiseksi. On syytä epäillä kuinka paljon tästä rajauksesta saadaan lopulta säästöjä byrokratiakoneiston rakentamisen ja hyvinvointitappioiden jälkeen. Varhaiskasvatus kun on tutkimusten mukaan parhaita mahdollisia inhimillisiä investointeja. Helsingin kaupunki onkin päättänyt, ettei se lähde toteuttamaan päivähoito-oikeuden rajaamista.

Päivähoito-oikeuden rajaamisen vaihtoehtona olisi levittää Oulun hyvää, vapaaehtoisuuteen ja maksuttomuuteen perustuvaa kerhotoiminnan mallia ympäri Suomea. Juuri tämän tyyppisiä positiivisia rakennemuutoksia Suomi tarvitsee yksisilmäisten leikkausten sijaan. Positiiviset rakennemuutokset voivat uudistaa hyvinvointipalveluita ja sosiaaliturvaa ja pienentää menoja heikentämättä palveluja ja hyvinvointia.

Pieni panos toisaalla voi synnyttää suuren säästön toisaalla. Pieni säästö toisaalla voi synnyttää suuren menon toisaalla.


Kommentit