Kansan Tahto

70 € / vuosi
Mainos

Ratkaiseeko eläkesopu kestävyysvajeen?

Tässä on nyt ollut pari viikkoa aikaa pureksia työmarkkinaosapuolien eläkesopua. Eläkesovun mukaan eläkeiän alaikä nousee nykyisestä 63 vuodesta asteittain 65 vuoteen. Se ei kuitenkaan ole koko totuus, sillä ennakoitu elinikä vaikuttaa henkilökohtaiseen eläkeikään vuoden 2025 jälkeen. Esimerkiksi minun eläkeikäni on uudistuksen myötä 67 vuotta ja 7 kuukautta. Tosin odottaa sopii, että ennen omia eläkepäiviäni ehditään tehdä vielä monta eläkeuudistusta.

Kun ihmiset opiskelevat ja elävät terveinä entistä pidempään ja kun työssäkäyvät ikäluokat samalla pienenevät, on pyrkimys jatkaa ihmisten työuria looginen. Jotta julkinen talous ja kansantalous pysyvät pystyssä ja eläkemaksut kohtuullisina, pitää työelämässä olla riittävästi ihmisiä suhteessa eläkkeellä oleviin. On kuitenkin muistettava, että suomalainen eläkejärjestelmä on melko terveellä pohjalla, ja paineita eläkeiän korotukseen synnyttävät ennemminkin laskelmat julkisen talouden kestävyydestä.

En usko mekaanisen eläkeiän nostamisen ratkaisevan ongelmiamme. Olennaista talouden kestävyyden kannalta olisi lisätä työllisten määrää ja nostaa varsinaista eläköitymisikää. Eläköitymisikä ei kuitenkaan nouse, mikäli ihmiset eivät jaksa olla työelämässä eläkkeelle asti tai mikäli heille ei ole tarjolla työtä tehtäväksi.

Niin sanotun kestävyysvajeen umpeenkuromiseksi tärkeintä on vähentää työttömyyttä. Työttömyys ei automaattisesti vähene eläkeikää nostamalla, päinvastoin, se saattaa jopa vaikeuttaa nuorten ikäluokkien työelämään pääsyä.

Onko hyvä, että ikääntyneet painostetaan pysymään työelämässä mahdollisimman pitkään, samalla kun nuoret syrjäytyvät työmarkkinoilta työn puutteen vuoksi?

Eläkeiän nostaminen todennäköisesti lisää myös ikääntyneiden työttömien määrää, sillä työmarkkinat tunnetusti syrjivät ikääntyneitä. Uutisten mukaan joskus jo 40-vuotiaita pidetään työhönottotilanteissa liian vanhoina.

On hyvä, että eläkeratkaisuun sisällytettiin niin sanottujen työnsankarien mahdollisuus eläköityä jo 63-vuotiaana 38 vuoden raskaan työuran jälkeen. Ongelmana on kuitenkin se, että raskasta ja kuormittavaa työtä ei juuri määritellä. Pelkona on, että kuormittavan työn määrittelystä käynnistyy oma ja paisuva byrokratian haaransa.

Uudessa eläkeratkaisussa hyvää ovat myös kertymät. Eläkettä kertyy ratkaisun mukaan tasaisesti koko työuran ajalta. Akavalle tämä ei kelvannut, vaan se hylkäsi sovun. Akava olisi halunnut pitää kiinni viimeisten vuosien superkarttumasta, joka suosii nimenomaan hyväpalkkaisia ja esimiesasemassa olevia. Akavalle tiedoksi, että hyvästä palkasta kertyy hyvä eläke ilman superkarttumiakin.

Eläkeratkaisujen tavoitteena pitäisi olla todellisen eläköitymisiän nostaminen. Eläköitymisikää nostettaisiin parhaiten panostamalla työhyvinvointiin, jotta ihmiset jaksaisivat olla töissä eläkeikään asti.

Kirjoittaja on oululainen kaupunginvaltuutettu, yhdyskuntalautakunnan puheenjohtaja ja vasemmistoliiton valtuuston puheenjohtaja.