Hanna Sarkkinen

Rukan lumilta välirauhanaikaan

Eläkeikäkeskustelu on vellonut Suomessa jo vuosien ajan. Lähtölaukauksen eläkesotaan antoi ex-pääministeri Matti Vanhanen, joka omien sanojensa mukaisesti sai eläkeiännostoajatuksen hiihdellessään Rukan lumilla.

Tuskinpa Vanhanen ajatustaan kuitenkaan sai kuukkelien laulua kuunnellessaan vaan todennäköisemmin tietokoneen näytöllä huoltosuhdelaskelmia tutkiessaan tai elinkeinoelämän lobbareiden kalvoja katsellessaan.

Keskustelu eläkeiännostosta on ollut ensihetkistään asti lukkiutunutta. Ay-liike vasemmistopuolueet ja persut vanavedessään torjui esityksen suoralta kädeltä ja elinkeinoelämä otti ajatuksen omakseen myönteisesti suhtautuvat porvaripuolueet perässään. Vuosien verbaalisen sodan aikana rintamalinjat eivät ole juurikaan lähentyneet. Nyt vasemmistopuolueiden istuessa hallituksessa on eläkeikärintamalla eletty välirauhanaikaa.

EK:n ja porvareiden mukaan eläkeiän nostaminen on välttämätöntä, jotta Suomessa riittäisi työvoimaa ja etteivät eläkemaksut kasvaisi kohtuuttomiksi, ja jotta julkinen sektorin hyvinvointirakenteet voitaisiin säilyttää työikäisten määrän pienetessä.

Ay-liikkeen ja vasemmistopuolueiden mukaan taas pitää työhyvinvointia lisäävillä toimenpiteillä myöhentää todellista eläköitymisikää, eikä nostaa mekaanisesti eläkeiän alarajaa. Vasemmalta myös kyseenalaistetaan koko pidempien työurien tarve tilanteessa, jossa maassa vallitsee joukkotyöttömyys.

Molemmat osapuolet ovat osittain oikeassa. Uskon, että jossain vaiheessa yleiseen eläkeikään on tehtävä korotuksia. Syyt ovat selvät: ihmiset aloittavat työuransa entistä myöhemmin korkean koulutustason myötä ja elävät entistä pidempään. On siis ihan loogista, että töitäkin tehdään keskimäärin pidempään.

Jos eläköitymisiät eivät nouse, on nuorten sukupolvien eläke- ja veronmaksurasite nousemassa kohtuuttomaksi. Eläkesysteemimme kun on sellainen, että kulloinkin työssä olevat maksavat valtaosan kulloinkin eläkkeellä olevien eläkkeistä.

Toisaalta on ihan turha nostaa yleistä eläkeikää, jos ihmiset eivät sitä kuitenkaan saavuta. Työväenliikkeen kritiikki on siis osittain oikeutettua. Mutta kuinka pitkälle työssäjaksamista tukevat toimet riittävät ikäluokkien pienetessä?

Eläkkeelle siirtymisiän myöhentäminen on niin tärkeä kysymys, ettei se saisi jäädä etujärjestöjen arvovaltataistelujen jalkoihin.

Toivoisin, että puolueet ja etujärjestöt sorvaisivat yhdessä tulevaisuuspaketin, jossa osapuolet sitoutuisivat eläköitymisiän nostamiseen monipuolisella työkalupakilla, joka sisältäisi sekä keppiä että porkkanaa: eläkeiän lähestyessä tehtävän osa-aikatyön mahdollistamista tukevat toimet, työhyvinvointia tukevat ohjelmat, työkyvyttömyyseläkemäärien puolittamiseen tähtäävä ohjelma sekä eläkeiän alarajan nostaminen. Eläkeiän osittaista sitomista tehtyihin työvuosiin voisi myös harkita.

Arkijärjellä ajateltuna tuntuu typerältä puhua eläkeiännostosta tilanteessa, jossa nuorista leijonanosa kamppailee työttömyyden ja syrjäytymisen kanssa ja jossa vanhenevat ja osatyökykyiset työntekijät ovat työelämässä pelkkää systeemin ongelmajätettä.

Eläköitymisiän nostaminen onkin pitkän aikavälin kansantalouden kestävyyden avainkysymys, mutta sillä ei nykyistä taloustaantumaa tai työelämän asenneilmapiirin ongelmia ratkaista.

Kirjoittaja on oululainen opiskelija, valtuutettu ja yhdyskuntalautakunnan puheenjohtaja (vas.)


Kommentit