Näin vaalien alla vanhuksista luvataan taas pitää huolta. Jo aiemminkin nämä annetut lupaukset ovat osoittautuneet huuhaaksi ainakin täällä Torniossa.
Äitini on 88-vuotias. Hän on kuulunut Torniossa ns. ”Torpin kotihoitotiimin” vastuualueeseen. Hoitajat ovat tehneet erinomaisen hyvää työtä, ja äiti on ollut hyvin tyytyväinen.
Vuodenvaihteen jälkeen alkoi tapahtua tason laskua. Hoitajat eivät olleetkaan enää niitä tuttuja Torpin tiimin hoitajia. Tuli hoitajia, jotka eivät tunteneet äitiä, ja äiti joutui perehdyttämään heitä töihinsä. Hän neuvoi, mitä milloinkin pitää tehdä yms. Myöskään hoitajat eivät enää saapuneetkaan sovittuina aikoina. Aamulääkkeet ja aamupala tultiin antamaan todella myöhässä. Kello oli pitkällä aamupäivässä, kun hoitaja viimein tuli, yleensä klo 10.30 – 11.00. Koko aamun äiti odotti ja pelkäsi, tuleeko kukaan.
Viime perjantaina äitini pelko osoittautui oikeaksi. Kukaan ei koskaan tullutkaan antamaan yölääkkeitä eikä iltapalaa.
Olemmeko oikealla tiellä näissä säästöissä? Kuka meistä nukkuu yönsä hyvin, kun tilanne on tämä?
Äiti on näkövammainen, mutta yölääkkeet piti jotenkin saada. Hän oli tuntikausien askartelun jälkeen onnistunut ne ottamaan, mutta oli suuri vaara, että lääkkeet eivät tulleet oikein otetuksi. Äiti odotti koko yön. Hädissään hän painoi turvaranneketta ja pyysi apua. Turvafirmasta soitettiin sitten minulle.
Tähän on siis tultu. Pidän äitini kohtelua aivan käsittämättömänä. Virkamiesten taholta asiaa perusteltiin säästöillä. Kasvanut vanhusten määrä aiheuttaa paineita. Isompi määrä vanhuksia hoidetaan samalla määrällä hoitajia. Resursseja kotihoitoon ei ole lisätty.
Olemmeko oikealla tiellä näissä säästöissä? Kuka meistä nukkuu yönsä hyvin, kun tilanne on tämä?
Marjo Muhonen
mielenterveyshoitaja
Tornio