Saunaparlamentti on kolumnisarja, joka ammentaa jutun juurta muun muassa uimahallien saunakeskusteluista.
Uiminen on rentouttava harrastus. Rauhalliseen tahtiin suoritettu aamu-uinti nollaa pään loistavasti ja antaa virtaa arkiseen aherrukseen. Saunominen on kuitenkin se paras juttu, mitä yleiset uimahallit voivat satunnaiselle polskijalle tarjota. Hyvinvointivaltion kohduksikin jossain tituleerattu uimahallin sauna on ainutlaatuinen erilaisten ihmisten kohtaamispaikka.
Saunassa jokainen istuu tasavertaisena sosiaalisesta tai taloudellista asemastaan riippumatta. Siellä kohtaavat toisensa ihmiset presidenteistä ja uutistenlukijoista työttömiin. Nykyisin saunat ovat joskus myös erilaisten Suomeen rantautuneiden kulttuurien kohtaamispaikkoja. Välillä syntyy kolareita, mutta saunoista löytyy myös paljon viisautta ja elämänkokemusta.
Yleisiä julkisia saunoja syntyi 1800-luvulla Suomeen alunperin hygieniatarpeiden täyttämiseksi, sillä yksittäisissä asunnoissa ei vielä tuossa vaiheessa ollut saunoja eikä välttämättä edes kylpyhuoneita. Sittemmin ne harvinaistuivat, kun asuntoihin alettiin rakentaa yhä enemmän omia yksityisiä saunoja. Viime vuosina saunomiskulttuuri on kuitenkin kokenut renessanssin. Uimahallien saunojen ohella suurimpiin kaupunkeihin on syntynyt myös uusia yhteissaunoja, joissa kylvetään yhdessä ja tavataan ihmisiä.
Yleisessä saunassa kiinnostavinta on kuunnella, mitä ihmisillä on sanottavaa erilaisista asioista. Viimeisen vuoden aikana olen jutellut Raatin uimahallin saunassa muun muassa Yhdysvaltain presidentinvaaleista, Kekkosen viimeisistä vaiheista, ilmastonmuutoksesta, AC Oulun pelaajahankinnoista ja monesta arkisemmastakin asiasta, kuten puuronsyönnin merkityksestä ihmisen aineenvaihdunnalle.
Viime viikolla saunassa puhuttiin ihmisarvosta ja perustuslaista, jonka yhtenä tehtävänä on turvata yksilön vapaudet ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa.
Lauteilla nousivat esiin Kelan tuoreen pääjohtajan Elli Aaltosen kommentit. Keskustataustainen Aaltonen totesi Suomen Kuvalehden haastattelussa haluavansa muuttaa sosiaaliturvan vastikkeelliseksi. Hänen mukaansa Suomessa ”ylläpidetään järjestelmää, jossa maksetaan olemisesta”.
Aaltonen ei ole lukenut perustuslakiansa, jonka 19. pykälässä todetaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, olevan oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella.
Kelan johtaja ei onneksi pääse ronkkimaan lainsäädäntöä. Tällaiset kommentit kertovat kuitenkin paljon nykyajan synkistä tuulista. Niiden suojassa Aaltosen kaltaiset hyväosaiset voivat vapaasti lietsoa norsunluutorneistaan vihaa heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä kohtaan tilanteessa, jossa esimerkiksi työtä ei ole todellakaan kaikille tarjolla.
Saunaparlamentin mielestä vielä huolestuttavampaa on Juha Sipilän hallituksen toiminta. Sipilän poppoo on yrittänyt toistuvasti kävellä Suomen perustuslain yli. Valtiota kuin yritystä johtavalle Sipilälle perustuslailla ei ole mitään arvoa. Se on ainoastaan este mielivaltaisten päätösten tiellä.
On suorastaan kylmäävää havaita, että hallituksessa ei tunneta perustuslain periaatteita eikä merkitystä. Perustuslakia voidaan pitää eräänlaisena yhteiskuntasopimuksena, jossa kansalaiset alistuvat hallitsijoiden valtaan. Vastapainoksi he saavat itselleen jonkinlaisia oikeuksia ja rajaavat itselleen tietyn liikkumatilan, johon valtaa pitävä ei voi puuttua. Perustuslaki torppaa kaikkein hulluimmat ideat. Suomessa se on eräänlainen tyhmän hallituksen vakuutus. Nyt tämä liikkumatila halutaan poistaa.
Raatin saunassa todettiin kerran, että kansanedustajilla pitäisi olla kuuma linja suoraan lauteille neuvojen kysymistä varten. Hallitukselle tällainen yhteys olisi ainakin tarpeellinen. Löylynheiton lomassa ehtii aina antaa muutaman vinkin.