Katja Hänninen

Sote haastaa yhdenvertaisuuden

Hallituksen esitys uudeksi sosiaali- ja terveyspalvelulaiksi on valmistunut ja annettu eduskunnalle. Kuntapäättäjien reaktiot ovat vaihdelleet sen mukaan nouseeko kunnan maksuosuus vai laskeeko se. Pohjois-Pohjanmaalla häviäjiä tuntuvat olevan kokonaisuutta tarkastellen kaikki kunnat pienimmästä suurimpaan. Eikä liene yllätys että pääkaupunki Helsinki pärjää tässäkin kisassa.

Valtionosuusuudistus antoi ja sote-maksuosuus otti. Lopputuloksena monissa kunnissa ollaan uudistuksia edeltäneessä tilanteessa, mutta on myös kuntia, joissa kärsitään todellisia tappioita tai kuoritaan kermaa. Pahimmillaan maksuosuuden kasvu tarkoittaa kunnissa veroäyrin nostoa useilla prosenttiyksiköillä samaan aikaan, kun sosiaali- ja terveyspalvelut heikkenevät muun muassa vuoden 2015 alusta voimaan astuvan päivystysasetuksen vuoksi. Tosin muutenkin kylmää kyytiä on luvassa, kun päätöksenteko loittonee ylisuureen sote-valtuustoon ja pienen piirin pyörittämään sote-hallitukseen.

Kuinka puoli Suomea kattava sote-jättialue saadaan toimimaan noudattaen jokaisen asukkaan yhdenvertaisuutta ja oikeutta hyvään palveluun? Kuinka säästetään hallituksen vaatimat kaksi miljardia euroa uudistuksella, jonka piti parantaa palveluihin pääsyä ja varmistaa ”kestävyysvajeen” ikeessä laadukkaat julkiset peruspalvelut?

Yhtälö on mahdoton ilman radikaaleja palveluverkoston karsimista ja toimintojen keskittämistä, siis kipeänä tehtävien matkojen pitenemistä jopa satoihin kilometreihin. Tähän tähtäävät myös päivystysasetuksen ylimitoitetut vaatimukset. Pienet sairaalat katoavat, päivystykset keskittyvät, terveysasemat sulkevat ovensa, mutta palveluiden tarve ei katoa minnekään eivätkä palvelut tule senttiäkään nykyistä halvemmiksi. Samaan aikaan kela-korvauksien omavastuita korotetaan niin lääkkeiden, matkojen kuin sairaalahoitojenkin osalta.

Yhdenvertaisuuden paranemisen sijaan ainoa muutos on se, että kunnat eivät enää päätä sote-palveluista. Maksajan rooli ja vastuu sentään jäävät kuntapäättäjien harteille. Maksuosuuden pienentäminen olisi toki mahdollista sosiaalisia ja terveysongelmia ennaltaehkäisevillä toimilla, jos niiden rahoitus tulisi kuntaan eikä sote-alueille.

Uudistuksen yhtenä tavoitteena on sosiaali- ja terveyspalvelujen vahvempi yhdistäminen. Viimeaikaiset tragediat ovat osoittaneet, että esimerkiksi lastensuojelun kannalta viranomaisten yhteistyössä ja tiedonkulussa on parannettavaa. Pelkona kuitenkin on, että sosiaalipalvelut jäävät suurenevissa organisaatioissa jalkoihin. Esimerkiksi Raahessa harmitellaan jo nyt sosiaalipalvelujen siirtämistä pois omista käsistä kuntayhtymän vastuulle.

 

Kirjoittaja on raahelainen vasemmistoliiton kansanedustaja.

 


Kommentit