Katja Hänninen

Tämä on kestävyyslaji

Nyt vaaditaan kestävyyttä! Valtion tuhatsivuinen talousarvio odotti perjantai-aamuna työpöydällä. Ensimmäiset 20 sivua luettuani aloin jo ihmetellä, miten voi olla hallituksen tavoitteet ja esitykset niin pahasti ristiriidassa keskenään.
Stubbin hallituksen tavoitteena on ”köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen, julkisen talouden vakauttaminen ja kestävän talouskasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn vahvistaminen”. Kannatettavia tavoitteita, mutta lääkkeeksi esitetyt välillisten verojen korotukset, indeksien jäädytykset sekä koulutusmäärärahojen, lapsilisien ja kuntien valtionosuuksien leikkaukset eivät edistä työllisyyttä tai vähennä köyhyyttä. Lista osoittaa pienituloisten kärsivän leikkaustalkoista eniten.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä laatii oman varjobudjetin, jossa keskitytään leikkaamisen sijaan työllisyyttä parantavaan elvytykseen ja oikeudenmukaiseen verotukseen. Varjobudjetilla osoitetaan kansalaisille, että realistinen vaihtoehto on olemassa. Oikeiston taloushegemoniassa tarvitaan kuitenkin talousoppien uudelleenohjelmointia.

Työmarkkinajärjestöt ovat vääntäneet eläkeuudistuksen kimpussa jo useamman vuoden. Nyt neuvotteluratkaisua odotetaan hetkenä minä hyvänsä, eikä pelissä ole sen vähempää eikä enempää kuin nykyiset ja tulevat eläkkeet.
Työuran pidentäminen loppupäästä muutamilla vuosilla ei lisää työpaikkoja sen alkupäähän. Lyhyelläkin matematiikalla voi laskea, että oikeastaan nuorten työpaikat vähenevät, jos vanhemmat kansalaiset ovat niissä pidempään.
Eläkeiän nostajaksi tarjottu eliniänodote vaihtelee työn kuormittavuuden ja tuloluokan sekä sukupuolenkin mukaan, mutta näitä tosiasioita ei Elinkeinoelämän keskusliitto halua huomioida. Kestävyysvaje-mantran hokeminen onnistuu EK:lta varsin mallikkaasti, mutta tulevaisuuden eläkkeiden turvaamista kestävällä rahoituksella ja eläkemaksujen korotuksella se vastustaa. Työntekijöitä sen sijaan pelotellaan joustamaan ja ymmärtämään julkisen talouden vajetta, joka on aiheutettu harmaan talouden porsaanrei’illä, kestämättömällä verotuksella ja uusliberalistisella talouspolitiikalla.

Julkisen vallan perustehtävä ei ole tukea yksityistä markkinataloutta verovaroin vaan huolehtia kansalaisten hyvinvoinnista. Oikeiston talousnerot keksivät kestävyysvajeen ja tarjoavat sen täytteeksi hyväntekeväisyyttä sekä voitontavoittelua terveys-, sosiaali- ja koulutuspalveluilla. Hylätäkseen nämä ”ratkaisut”, vasemmiston tulee osoittaa kestävyysvaje-selityksen kestämättömyys. Kun mikään ei mene oikein, kannattaa kääntyä vasempaan.


Kommentit