Kansan Tahto

70 € / vuosi
Mainos

Tulevaisuuden Suomi rakennetaan nyt

Itsenäisyyden juhlavuoden aikana on muisteltu paljon suomalaisen yhteiskunnan ja suomalaisten onnistumisia. Hyvinvointivaltio on saavutus, jota ei kannata ajaa alas, jos haluamme tulevaisuudessakin elää turvassa.

Väitän, että turvallista yhteiskuntaa rakennetaan edelleen parhaiten poistamalla syrjintää, pienentämällä tuloeroja ja varmistamalla yleisen oikeudenmukaisuuden toteutuminen. Sodanjälkeisessä Suomessa, kun Suomea rakennettiin hiellä ja usein myös kyynelillä, tavoite oli kirkas: kunpa tulevilla polvilla olisi hieman helpompi elää.

Meidän velvollisuutemme on varmistaa, että näin on myös jatkossa. Nopeasti muuttuva maailma edellyttää visioita tulevaisuudesta, mutta visiot ovat kestäviä vain jos ne pohjautuvat kestävään tavoitteeseen.

Eriarvoisuuden vähentäminen on sellainen tavoite.

Tämä vaatii käytännön toimia, päivähoitopaikan takaamisesta ilmaisiin toisen asteen opintoihin ja opintomateriaaleihin. Työttömän kohtaamaa byrokratiaa pitää vähentää, ja työllisyyspalveluissa ottaa huomioon työn murros.

Ihmisten pompottelu toimipisteestä ja jonosta sekä asiantuntijalta toiselle pitää saada loppumaan. Meillä on hyviä esimerkkejä siitä, miten palveluita on koottu yhteen ihmisten elämäntilanteita vastaamaan niin nuorille, iäkkäille, lapsiperheille kuin työikäisille suunnattuihin palvelukokonaisuuksiin. Miksi näitä malleja ja järkeviä työtapoja ei saada monistettua koko maahan?

Missä on matalan kynnyksen keskusteluapu ja psykoterapia mielenterveysongelmista kärsiville? Entä inhimillinen iäkkäiden hoito? Vammaisten itsemääräämisoikeus esimerkiksi asumisensa suhteen?

Rakennammeko me kotimaata vain vahvoille ja pärjääjille?

Epäkohtia riittää, mutta nämä ovat korjattavissa. Sote-palvelut on edelleen mahdollista järjestää niin, että valinnanvapaus ei ole kiinni ihmisen tulotasosta tai kyvystä etsiä tai kilpailuttaa itselleen sopivia palveluita.

Loppuvuodesta yhteiskunnallinen keskustelu tulee väistämättä keskittymään ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Perinteisesti ”turvallisuuspolitiikka” on ymmärretty valtion puolustautumisena ulkoisia uhkia vastaan diplomatian avulla tai sotilaallisin keinoin, ja presidentinvaalikeskustelut heijastelevat tätä näkemystä.

Turvallisuudella on kuitenkin yhteisöllinen ja inhimillinen ulottuvuus. Jos me syrjimme, ei pidä ihmetellä mistä viha kumpuaa. Jätämmekö me toisemme yksin? Rakennammeko me kotimaata vain vahvoille ja pärjääjille?

Eriarvoisuudesta versova turvattomuus on turvallisuusriski jonka hallitsemiseen perinteiset keinot eivät riitä.