Jaakko Alavuotunki

Vaalipuheita

Talousteemat ovat hallinneet odotetusti kevättalven vaalikeskusteluja. Valtaosa vaalikoneiden ja -tenttien kysymyksistä on aseteltu näkökulmasta, jonka mukaan julkinen sektori on liian suuri ja velkaantuminen huolestuttavalla tasolla. Sama vanha kurjuuden laulu on siis pyörinyt valtapuolueiden ja -median gramofoneissa.

Ratkaisumalliksi tarjotaan rajuja leikkauksia palveluista, palkoista ja etuuksista. ”Mistä leikkaisit?” on ollut yleisin kysymys, kun ehdokkailta pitäisi pikemminkin kysyä, miten talouden rattaat saadaan jälleen pyörimään.

Keskustelu on muistuttanut pahimmillaan paikallisten pösöjen pokeririnkiä pankin takahuoneessa. Suurimpaan ääneen on päässyt puhumaan se, joka on nokittanut kaverin leikkausmiljardit vielä suuremmalla kasalla ankeutusmerkkejä.

Eräänlainen velkapelottelun kulminaatiopiste nähtiin A-talkissa 19.3. Tasa-arvon päivänä studioon oli raahattu neljä ukkoa puhumaan vaaleista ja taustalle tilaa hallitsemaan oli heijastettu suurimpien puolueiden puheenjohtajien miesfiguurit.

Keskustelijoiden mielestä päättäjät ovat epäonnistuneet täysin ja suurten puolueiden esittämät leikkauslistat ovat täysin riittämättömiä. Käsistä jo ajat sitten karanneeseen mopoon polkaistiin siis vielä lisää vauhtia. Ohjelma oli masentavan yksipuolinen. Örinää ryyditettiin väsähtäneen kirjailijan vasemmistovitseillä, joille on naurettu viimeksi 80-luvulla Helsingin Miljonäärien klubilla.

Alexander Stubb on vaatinut kuuden miljardin leikkauksia. Juha Sipilä on puolestaan puhunut 2-8 miljardin ”sopeutustarpeesta”. Perussuomalaiset ja Sdp eivät ole jääneet paljon jälkeen näistä lukemista.

Vaalikentillä oikeistopuolueiden ehdokkaiden viesti on täysin toisenlainen. Kokoomus on lyönyt Stubbin johdolla tiskiin kaikkien aikojen ankeutuslistan, mutta niin vain jotkut puolueen ehdokkaat kiertävät vaalipaneeleissa jakamassa hyvää kaikille lapsista ja nuorista aina varttuneempaan väestöön saakka. Tällaiset puheet ovat korneja. Jos ei muuta, niin ainakin rehellinen pitäisi olla.

 

Jokaisen pohjoissuomalaisen ehdokkaan pitäisi ymmärtää, että leikkauslistat ovat erityisen tuhoisia Pohjois-Suomen elinkelpoisuuden kannalta. Pohjois-Pohjanmaan maakunnan alueella on erityisen nuori väestöpohja, joka tarvitsee kattavia koulutusmahdollisuuksia. Kokoomuksen tarjoamat 300 miljoonan leikkaukset koulutukseen iskisivät pahiten juuri pohjoiseen.

Pohjois-Suomi tarvitsee koulutuspanosten ohella myös investointeja infraan ja luonnonvarojen vastuulliseen hyödyntämiseen. Alueemme vasemmistopiirit ovat tehneet vaaliohjelmissaan suuren määrän konkreettisia esityksiä elvytyskohteista ja panostuksista tulevaisuudessa työpaikkoja luoviin aloihin.

 

Valtion käynnistämillä hankkeilla on vipuvoimaa. Ne tuovat mukanaan työtä työpaikka- ja kysyntävajeesta kärsivään maahan ja poikivat moninkertaisen määrän yksityisen puolen investointeja. Konkreettinen esimerkki on Helsinki-Vantaan lentokentälle tehty investointipaketti.

Valintoja tulevaisuuden suunnasta tehdään kahden viikon kuluttua vaaleissa. Tuuli on onneksi kääntymässä myös julkisessa keskustelussa, jossa on tapahtunut selkeä muutos viimeisen parin viikon aikana. Professorit Pertti Haaparanta ja Matti Tuomaala ovat arvostelleet voimakkaasti leikkauspolitiikkaa. Danske Bankin Lauri Uotilan mielestä Suomella on varaa elvyttää ainakin viiden vuoden ajan.

Vasemmistoliitto on ollut pitkään yksin investointipuheidensa kanssa, mutta nyt kannatusta linjauksillemme alkaa löytyä myös muista puolueista. Keskustan Mauri Pekkarinen haastoi jo puolueensa puheenjohtajan ja kertoi, että nyt pitäisi puhua pikemminkin kasvusta kuin leikkauksista. Myös vihreistä ja demareista löytyy leikkauskriittistä väkeä.

Optimismiin on siis aihetta, mutta vielä riittää töitä tehtävänä viimeisen kahden viikon aikana. Ehdokkaamme ja heidän tukijansa ovat olleet aktiivisesti liikenteessä vaalikentillä jo pitkään. Edessä on vielä viimeinen kierros, jolla täytyy jaksaa vääntää viimeiseen sunnuntaihin asti. Tsemppiä ja rohkeutta kaikille vaalityöhön!


Kommentit