Hanna Sarkkinen

Vaihtoehtoja on

Suomi on saanut uuden hallituksen ministereineen. Maa on myös saanut uuden hallitusohjelman. Hallitusohjelma leikkaa köyhiltä ja kipeiltä sekä tulevaisuuden tuotannontekijöistä, eli koulutuksesta ja osaamisesta. Suomi kuntoon –talkoisiin osallistuvat vain köyhät ja tavallinen kansa, rikkaiden osallistuminen jää hurskaiden toiveiden varaan. Köyhiltä leikataan ilman kyselyitä ja rikkailta toivotaan vapaaehtoisuuteen perustuvaa osallistumista. Näin makaa Suomi-neito vuonna 2015.

Työmarkkinaosapuolille on annettu mafiamainen tarjous josta ei voi kieltäytyä. Yhteiskuntasopimus pitäisi saada aikaiseksi, mutta voiko sopimukseksi kutsua paperia jossa vain toisen osapuolen odotetaan tulevan vastaan? Sipilän hallitus on antanut työmarkkinaosapuolille elokuun loppupuolelle asti aikaa neuvotella yhteiskuntasopimus, joka alentaa Suomen yksikkötyökustannuksia ja parantaa kilpailukykyä. Mikäli sopimus saavutetaan, on porkkanana miljardin veronkevennykset. Mikäli sopimusta ei synny, on raippana 1,5 miljardin lisäsäästöt julkisesta taloudesta.

Yhteiskuntasopimus kaatui toukokuussa siihen, ettei työnantajaosapuoli ollut valmis tulemaan neuvotteluissa vastaan vaan ainoana myöntyjä olisi ollut palkansaaja. Myös aikataulu oli epärealistinen. Nyt sopimusta yritetään uudestaan ja toivoa sopii, että paremmista lähtökohdista. Pahimmassa tapauksessa palkansaajapuoli tulee olemaan puun ja kuoren välissä: joko pitää hyväksyä työajanpidennykset (eli palkanalennukset) ja muut heikennykset tai hyväksyä 1,5 miljardin lisäsäästöt julkiseen talouteen. Joko leikkaatte itseltänne tai sitten leikkaatte köyhiltä, saatte vapaasti valita.

Toivoa sopii, että Sipilä suhtautuu vakavasti lupaukseensa siitä, että kaikki osallistuvat talkoisiin ja hallituksen yhteiskuntasopimusneuvotteluihin toimitettava asialista ja neuvotteluasetelma ovat tasapainoisempia kuin toukokuussa kaatuneissa neuvotteluissa. Myös työnantajapuolen on tultava vastaan, jotta voidaan puhua sopimisesta.

Hakaniemen ja Etelärannan johtajien kesälomat on näiltä osin peruttu ja kesäkuukaudet tulevat olemaan kiivasta työmarkkinaneuvotteluiden aikaa.
Media on ollut suorastaan lumoutunut Sipilän hallituksen ”päätöksentekokyvystä” ja prosessikaavioista. Asia on esitetty niin, että hallitus on tehnyt nyt kipeät mutta välttämättömät säästöt. Totuus kuitenkin on se, että yhteiskunnassa on varsin vähän välttämättömyyksiä. Politiikassa on aina vaihtoehtoja, politiikka on mahdollisuuksien taidetta.

Ensinnäkin on kyseenalaistettava valtavien säästöjen välttämättömyys. Ei ole välttämätöntä eikä järkevää tehdä valtavia säästöjä ja talouspolitiikan kiristyksiä näin nopeasti massatyöttömyyden ja kysyntä- ja investointilaman olosuhteissa. Toiseksi, sopeuttaakin voi niin monella tavalla. Hallitus olisi esimerkiksi voinut kiristää aliverotettujen suurten pääomatulojen verosta ja palauttaa varallisuusveron. Jo näillä valinnoilla olisi voitu välttyä monista sosiaaliturvaan ja koulutukseen nyt kohdistettavista leikkauksista. Työajanpidennysten sijaan olisi yhteiskunnassa keskusteltava työajan lyhennyksistä; työnjakamisesta tasaisemmin ja työttömyyden vähentämisestä. Hoitamalla työllisyys kuntoon hoituu myös valtiontalous kuntoon.

Elämme valintojen maailmassa.


Kommentit