Katja Hänninen

Vasemmisto tarjoaa toivoa, ei pakkoa

Nykyisen hallituksen politiikkaa leimaa vaihtoehdottomuus. Monesti hallituspuolueiden kansanedustajat puolustautuvat sanomalla, että eivät hekään haluisi leikata, mutta kun on pakko. On siis aivan pakko leikata pienituloisilta, suurituloisilta ei niinkään. Erikoista on, että pakkoa toitottavat tahot muuten puhuvat niin kauniisti valinnan vapaudesta. Pakon politiikka on tietenkin täyttä sumutusta, jolla yritetään piilottaa tosiasia, että aina on vaihtoehtoja.

Kansan Tahdon 110-vuotinen historia on täynnä vaihtoehtojen politiikkaa. Lehden perustamisvuodesta 1906 kaikille tulee varmasti ensimmäisenä mieleen yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden saavuttaminen. Ennen uudistusta sekä naiset olivat olleet ilman äänioikeutta että valtaosa miehistä. Vaihtoehto demokratian läpimurrosta voitti. Tällä on ollut aivan käsittämättömän suuri vaikutus myös seuraavien sukupolvien elämään.

Nyt sukupuolten tasa-arvossa otetaan monella eri tavalla takapakkia. Kun hallitusohjelmasta neuvoteltiin, tulivat kuvat lähinnä miehistä koostuvista neuvottelijoista tutuiksi. Hallituksessa naisministerit ovat jääneet täysin miesten varjoon. Yhteiskuntasopimusneuvotteluissa tasa-arvoon liittyvät kysymykset, kuten miesten ja naisten samapalkkaisuuteen pyrkiminen, loistavat poissaolollaan.

Nykyistä huomattavasti köyhemmässä Suomessa oli varaa tasa-arvoa edistäviin vaihtoehtoihin pitkin 1900-lukua. Laki äitiysavustuksesta säädettiin 1937. Avustus oli ensin tarkoitettu vähävaraisille synnyttäjille ja vuonna 1938 avustuksen sai noin kaksi kolmasosaa synnyttäjistä. 1940-luvulla säädettiin lakisääteinen kouluruokailu ja laki äitiys- ja lastenneuvoloista. Tässä on vain muutamia esimerkkejä köyhän Suomen panostuksista tasa-arvoa edistäviin vaihtoehtoihin.

Nyt huomattavasti rikkaammassa Suomessa pakon politiikan sanelemana esimerkiksi lopetetaan subjektiivinen päivähoito-oikeus, leikataan suuria summia koulutuksesta ja kehitysavusta. Kehitysavun kritisoijat unohtavat monesti, että Suomikin on ollut kehitysavun vastaanottaja. Yli 100 000 suomalaislasta sai ruokaa UNICEFin kautta 1940-luvun lopulla ja Suomea autettiin vielä pitkälle 1960-luvulle asti.

Pakon politiikan haastamiseen ja tasa-arvoa edistävien vaihtoehtojen esittämiseen on tarvittu ja tarvitaan edelleen vasemmistolaista politiikkaa. Vasemmistoliitto on eduskunnassa esittänyt vaihtoehtobudjettinsa, jossa vaaditaan esimerkiksi lisää panostuksia harmaan talouden torjuntaan, taloutta hyydyttävien leikkausten peruuttamista sekä oikeudenmukaisempaa verotusta.

Monesti julkisuuteen nousee lähinnä eduskuntaryhmän poliittiset kannanotot, vaikka vasemmistolaisen vaihtoehdon pohdinnassa kaikki aktiivit ovat yhtä tärkeitä. Nyt on hyvä hetki istua alas ja miettiä yhdessä Vasemmiston tavoitteita vuosille 2016–2019. Tavoiteohjelmaluonnos lähetettiin juuri avoimelle kommenttikierrokselle ja lopullisesti sen sisällöstä päätetään kesän puoluekokouksessa.

Tulevaisuuden vasemmistolaista vaihtoehtoa ei rakenneta vain taaksepäin katsomalla, mutta menneiden vasemmistosukupolvien saavutuksista tulee voida olla ylpeä ja ne on tärkeä tuntea. Paljon voimme ottaa oppia myös siitä sitkeydestä, jolla tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta on viety eteenpäin. Kansan Tahto on osa hienoa historiaa ja edelleen tärkeä Pohjois-Suomen vasemmiston äänitorvi. Onnea hienolle lehdelle!


Kommentit