Kansan Tahto

70 € / vuosi
Mainos

Velvollisuudesta oppimisen oikeuteen

Politiikassa mielikuvien luominen on oma taiteenlajinsa, jota nykyhallitus harrastaa mitä suurimmassa määrin.
Valtionvarainministeri sanoo, ettei rahaa ole mihinkään vaikka hallitus on jakanut kaudellaan miljardien verohelpotukset hyvätuloisille, ja ettei verotus nouse kenelläkään eli siis käteen jää enemmän.

Saman ministerin esityksessä kansaneläkeindeksin jäädytys jatkuu, jolloin eläkkeet, työttömyyskorvaukset ja vammaisten etuudet eivät nouse samaa tahtia kuin saman ministerin esittämät toimet tuotehintoja nostavat.

Tai otetaan vaikkapa koulutus. Muistattehan, kuinka jokainen nykyhallituspuolueista lupasi ennen vaaleja, ettei koulutuksesta leikata. On leikattu ja todella kovalla kädellä, vain erilaisilla kauniilla hankkeilla peitelty sitä tosiasiaa, että on ryövätty satanen ja annettu kymppi tilalle.

On leikattu ja todella kovalla kädellä, vain erilaisilla kauniilla hankkeilla peitelty sitä tosiasiaa, että on ryövätty satanen ja annettu kymppi tilalle.

Ammatillisen koulutuksen ”uudistus” väestörakenteen tuoman muutoksen kera on maksanut Kainuun Ammattiopistossakin kymmeniä ihmisten työpaikat, mutta se tie lienee nyt kuljettu ainakin joksikin aikaa.

Toisaalla esimerkiksi ammattikorkeakoulujen perusrahoitusta on muutamassa vuodessa leikattu 22 prosenttia, siis pois yli joka viides euro. Tämä koskettaa kymmeniä tuhansia nuoria.

Julkisuudessa asia vaietaan eikä siihen juuri kajoa edes eduskunta. Syynä se, että kansanedustajat ovat yliopistoputken kautta kulkeneita ja niinpä korkeakouluiksi mielletään vain yliopistot. Tämä koskee myös Vasemmistoa ja näkyy rahassakin, yliopistoja rahoitetaan noin 1,8 miljardilla eurolla ja ammattikorkeita 800 miljoonalla vaikka opiskelijamäärä on sama.

Todellisuus mielikuvien takana näkyi Lahden ammattikorkeakoulussa viime viikolla. LAMK, jota vetää Kajaanin ammattikorkeakoulun edellinen rehtori, joutuu aloittamaan YT-neuvottelut ja irtisanomistarve on 50 henkilöä.

LAMK:in tulos menee tänä vuonna pakkaselle 2,4 miljoonaa euroa ja sen jatkoksi opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämä perusrahoitus vähenee vuosittain noin 1,4 miljoonaa euroa. Nykyhallitus on lähinnä verhonnut leikkaustoimia uudistuksiksi ja jättänyt todelliset uudistukset tekemättä.

Kaikki viime keväänä peruskoulun päättäneet nuoret eivät hakeneet mihinkään jatkokoulutukseen vaikka paikkoja oli.

Kouluun tullaan käymään eikä palata. Nuori vain katoaa.

Kaikki hakeneet eivät ottaneet paikkoja vastaan ja näinä aikoina alkaa seuraava karsiutuminen. Kouluun tullaan käymään eikä palata. Nuori vain katoaa. Jää kadulle tai kotiin makaamaan.
Jos syrjäytymiskierre ei ole jo päällä niin se on lähellä alkaa. Tulevaisuutena enintään hanttihommia, ammattitaidottomana työnantajien armoilla ja sosiaaliturvan varassa.
Ratkaisu tähän tuhansia nuoria koskettavaan ongelmaan on toki olemassa, mutta sitä ei tehdä. Oppivelvollisuuteen kolmen vuoden jatko, jokainen nuori käy lukion tai saa ammattipätevyyden. Mitään pakkopänttäämistä luokissa ei tarvita, nykyopetus on jotain muuta.

Vaikka ongelma on kaikkien nähtävissä, nykyhallitus ei ole tehnyt mitään. Mitkään syrjäytymisenesto-hankkeet eivät riitä jos perusongelmaa ei korjata.

Uudistusta ei tehdä, koska on yrittäjätahoja jotka haluavat nuoret heti töihin pienemmällä palkalla kuin koulutetulle joutuisi maksamaan. Koulutuksen järjestäjät ja opettajat eivät halua koska ”pahnanpohjimmaisten” kouluttaminen on työläämpää ja vaatii enemmän rahaa.

Jopa oppilaiden oma etujärjestö on saatu vastustajaksi ”koulupakko”-mielikuvalla, vaikka uudistus toisi maksuttomat oppikirjat lukiolaisillekin.

Jopa oppilaiden oma etujärjestö on saatu vastustajaksi ”koulupakko”-mielikuvalla.

Kaiken tämän yli pitää kävellä nuorten ja yhteiskunnan kokonaisedun. Syrjäytymiseen on iskettävä kiinni aina kun siihen on mahdollisuus. Se on kustannuksiltaan paljon halvempaakin kuin antaa ongelmien vain kasaantua.

Mutta heti alkuun olisi korjattava olennainen mielikuva-virhe eikä se korjaus maksa mitään.

Miksi ihmeessä puhumme ja lainsäädäntöön on kirjattu jostain vuosikymmenten, kenties vuosisatojen, takaa kumpuava termi ”oppivelvollisuus”.

Oppi, oppiminen, koulutus ja osaaminen eivät ole mikään pakkovelvollisuus vaan toivottavasti jokaisen suomalaisen tasavertainen oikeus ja mahdollisuus rakentaa itselleen ja koko Suomelle parempaa tulevaisuutta.