Nälkämaan Kesämies
Hellettä pukkaa. Sanotaan, että se saa ihmiset sekaisin ja kyllähän se osittain taitaa paikkansa pitääkin. Tai jos ei sekaisin, niin kyllä se ainakin saa viimeisenkin arviointikyvyn haparoitumaan. Pidän itseäni ainakin ajoittain suhteellisen rationaalisena toimijana, mutta kyllä siitä näin jälkikäteen ajateltuna oli järki kaukana, kun päätin t-paidassa ja sortseissa suunnata pelaamaan frisbeegolfia Heinämäen kylälle Sotkamoon. Eipä tarvinnut kuin nenän autosta ulos työntää, niin sankka ja armoton itikkaparvi oli samoin tein kimpussani.
Jos järki olisi yhtään päätäni pakottanut, olisin tässä vaiheessa tajunnut perääntyä joko takaisin Ladan syövereihin tai korkeintaan paeta makkaranuotion ääreen itikoita pakoon. Mutta ei, kun ollaan kerran tänne asti ajettu, niin eihän leikkiä auta kesken jättää. Kaikkea sitä ihminen liikunnan vuoksi tekeekin.
Nyt olisi varmaan hyvä paikka iskeä tiskiin sankarillinen tarina siitä, kuinka kiersin koko 18-väyläisen radan lävitse huipputuloksin välittämättä itikoista alkuunkaan. Kun ei luonteeni valehtelulle kuitenkaan myöten anna, niin myönnettäköön, että palasin makkaranpaistoon neljän heitetyn väylän jälkeen. Nuotion savussahan sitä kelpasi sitten paossa itikoita olla ja tätä elämänmenoa tuumailla.
Noita Heinämäen verenimijöitähän pääsee kyllä todistetusti pakoon, vaan on niitä olemassa semmoisiakin verenimijöitä, jottei niitä oikein pakoon tahdo päästä. Pahin verenimijä taitaa tällä hetkellä tässä valtakunnassa olla tuo meidän hallitus, jolle ei tunnu oikein mikään riittävän. Eikä sitä liiemmin pakoonkaan pääse, ellei satu sopivan kokoisia seteleitä riittävästi omistamaan.
Leikataan ja supistetaan, ollaan laittamassa lihoiksi valtionyhtiöitä ja suunnitellaan sosiaali- ja terveydenhuollostakin monikansallisten yhtiöitten temmellyskenttää. Samaan aikaan kun meitä tavan kansalaisia kupataan, oltaisiin mielellään mahdollistamassa omien kavereiden rahojen piilottelua entistä paremmin paratiisisaarille ja palmurannoille. Köyhää ja kurjaa siis kuritetaan ja rikkaita pyöritellään silkkihansikkain. Tympäisemäänhän se tällainen pistää.
Periksi ei pidä kuitenkaan antaa, ei hallitukselle eikä Heinämäen itikoille. Vaikka ne kuinka kurnuuttaa, niin vahvana pitää pysyä. Ensi viikolla suunnittelinkin jo Heinämäkeen palaavani ja koko radan valloittavani sopivasti pukeutuneena ja etikalla itseni voidelleena. Yhden eron hoksasin kotia kohti ajellessani tässä meidän hallituksessa ja Heinämäen itikoissa. Heinämäen itikat ovat nimittäin samanlaisia viheliäisiä verenimijöitä tasapuolisesti kaikille kohdalle sattuville, vaan miten lienee hallituksen laita?
Nälkämaan Kesämies on Kansan Tahdon nettisivuilla kesän ajan julkaistava sarja Miikka Kortelaisen kirjoituksia kainuulaisesta suvesta ja sen ilmiöistä – elämänmenosta Nälkämaan sopukoissa ja jormualaisen poikamiehen elämästä suuressa maailmassa.