Merja Kyllönen

Veropelureita ja muuten vaan rosvoja

Luxleaks eli Luxembourgin tapaus, jos mikä, osoitti, kuinka härskiä peliä veroparatiisien ja harmaan talouden ympärillä Euroopassa pelataan.

Eipä tarvitse juuri ihmetellä minne veroeurot katoavat ja miksi tässä rikkaassa ajassa ei ole enää varaa mihinkään. Rahat ovat sananmukaisesti herrojen persauksissa.

Osa paremmin pärjäävistä ei enää haluakaan maksaa veroja. Heikoimmilla ei ole veronmaksukykyä, mutta heiltä nipsitään kyllä jokainen otnan kopeekkakin, jos jonkun euron sattuu joskus jostain tienaamaan tai saamaan.

Suuremmat yritykset sen sijaan siirtyvät piiloon Luxembourgin kaltaisiin veroparatiiseihin. Maan entinen päämies sattuu sitten olemaan Euroopan komission puheenjohtajana tätä nykyä. Ja on niin maan ”syytöntä ja viatonta” miestä että oikein pahaa tekee. ”En ole rikkonut mitään lakia ja maassani ei ole rikottu lakia”. Ehkä ei, mutta moraalitonta touhu on.
Lupaukset poliittisesta vastuunkannosta on kuultu, mutta siellä ukko istuu suurten parlamenttiryhmien tukemana kuin tatti. Sanotaan vaan, että kaikkihan sen tiesi jo valitessaan. Niin tiesi, ja siitä huolimatta enemmistö oli valmis antamaan yhden Euroopan merkittävimmistä pesteistä tämmöisen sontatunkion pönkkämiehelle.

Kyllä olen vihainen ja totean, että paljon pitää vettä virrata Tonavassa ennenkuin ymmärrän, miten maailma on tämän ahneuden valtakirjan aina vain valmis allekirjoittamaan.

Köyhempi kansa istuu linnassa pienimmästäkin rikkeestä, mutta herrat senkun porskuttaa. Sitten kysellään moraalin perään ja ihmetellään, miksi ihmiset eivät usko poliittiseen päätöksentekoon.

Siksi eivät usko, että samat pelisäännöt eivät tässä maailmassa koske politiikkoja ja tavallista kansaa. Sama moraali ei vallitse siellä, missä asuu arki, ja missä politiikan monumentit. Rahalle on annettu sellainen arvo, että se saa vielä kansanjoukot liikkeelle, sanokaa minun sanoneen.

Tämä moraaliton rappio, jossa Euroopan köyhät ovat entistä köyhempiä ja rikkaat vain rikastuvat poliitikkojen tukemina, johtaa vielä vakavaan kriisin. Luxembourgin tapaus oli vain jäävuoren huippu turmion alkusoitossa. Lisää on tulossa.
Jos joku sanoo, että juuri tämän vuoksi en äänestänyt eurovaaleissa, niin kiroan raskaasti ja sanon, että jokainen antamatta jäänyt ääni on todellakin ollut tuki tälle menolle, jolle on saatava piste.

Pistettä ei vain tule ennen kuin kansa herää käyttämään laillista oikeuttaan muuttaa maailman suunta. Ainoa rauhanomainen tapa on vaaliuurnilla.

Muut tavat ratkaista ongelmia johtavat nopeasti koko Euroopan laajuiseen vakavampaan kriisiin ja sellaista tuskin kukaan todella haluaa. Rauha pitää kyetä säilyttämään. Se säilyy vain karsimalla ylenmääräinen ahneus ja antamalla myös tavalliselle kansalaiselle elämisen eväät koko Euroopassa.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton europarlamentaarikko.


Kommentit